Kaikki mitä puhumme "toisista" kuvaa itseämme, miten paljon rakastamme itseämme. Jos pilkkaamme tai puhumme halveksuen löytyy jollakin avaimella itsestä se halveksunnan syy. Rakastava puhe ja ajatus on pilvien takaa pilkahtava aurinko, ja omin ajatuksin sen koko helotuksen voi saada taivaalle.
Puhumalla "toisille" puhumme ääneen sen mikä on itsellemme tarkoitettu neuvoksi. Näin se on meille järkätty :
ja jos spiigeliä käyttää joka tilanteessa ja ottaa joka sanasta(an) vaarin tahi mummon niin melko nopeaa hiffaa senkin koodin miten aina kaivella päivänvaloon omia roskia, siis niitä joita tonkii "toisten" silmämunista.
Jos rakastaa ehdoitta ja hyväksyen itseään ei koskaan voi tehdä väärin toisillekaan itseillemme, ei näe kenessäkään korjattavaa, ei tarvitse reagoida anoppeihin, päivänpolitiikkaan tai pyykkikopalliseen kalsareita. Silloin kun ihminen voimaantuu vapaaksi riippumattomaksi itsekseen, kaalikääryleeksi kaikilla mausteilla.
und :