Minulle tuli monien mutkien kautta tiimalasi teema mieleen ja muistin tuon vanhan runoni ja sitten tämän aiheen.
Olipa kiva, että tämä aihe vielä löytyi täältä.
Tässä yhtenä iltana mieleeni johtui seuraava runontapainen raapustus:
Minä olen tyttö, joka rakastaa
valoja ja varjoja
sekä hämyistä nurkkausta huoneessa.
Suora valo näyttää aina jotenkin raa´alta
se on julma kohteelleen.
Pimeä taas hävittää kaikki ääriviivat kokonaan.
Parasta on kun molempia on sopivassa suhteessa.
Silloin ääriviivat näkyvät pehmeinä ja lämpiminä.
Jotta asiat voi nähdä oikeassa valossa, pitää olla sopivasti
valoja ja varjoja.
