seuraava »

[sideman]

Rgvedan (rig-veedan) ekan maNDalan suukta 164 on muistaakseni RSi (rishi) Diirghatamas'in tuotos.
Tässä Geminin selitys sen värssylle 20 kokonaisuudessaan:

Rigvedan ensimmäisen kirjan 164. hymni (Asya Vamasya -hymni [asja vaamasja, hymnin 2 ekaa sanaa - sidis]) on koko vedalaisen kirjallisuuden arvoituksellisimpia ja filosofisimpia tekstejä. Säkeistö 20, joka alkaa sanoilla "Dvā suparṇā sāyujā* sakhāyā..." (द्वा सुपर्णा सयुजा सखाया), on puolestaan yksi koko intialaisen filosofian kuuluisimmista vertauskuvista.

Tämä säkeistö kuvaa kahta kaunissiipistä lintua, jotka istuvat samassa puussa. Se on syvällinen allegoria ihmisen tietoisuudesta, sielusta ja jumaluudesta.

Säkeistö kuuluu vapaasti suomennettuna näin:

"Kaksi kaunissiipistä lintua, erottamattomat ystävykset, asuvat samassa puussa. Toinen niistä syö puun makeita hedelmiä, kun taas toinen katsoo vierestä syömättä mitään."

Hymni käyttää tätä vertauskuvaa selittämään todellisuuden kahtiajakoisuutta ja sitä, miten ihmisen henkinen olemus toimii. Vertauskuvan osat selitetään intialaisessa filosofiassa (erityisesti myöhemmissä Upanishadeissa, kuten Mundaka ja Shvetashvatara Upanishad) seuraavasti:

1. Puu (vṛkṣa)
Puu edustaa maailmaa, aineellista todellisuutta ja ihmiskehoa (prakṛti). Se on elämän näyttämö, joka tarjoaa kokemuksia, aistihavaintoja sekä tekojen seurauksia (karman hedelmiä).

2. Ensimmäinen lintu (Jīvātman – yksilöllinen sielu)
Lintu, joka syö ja maistelee puun hedelmiä, kuvaa yksilöllistä sielua tai egoa.

Se on uppoutunut aineelliseen maailmaan.

Se kokee elämän ylä- ja alamäet: välillä hedelmät ovat makeita (ilo, nautinto), välillä karvaita (suru, kärsimys).

Koska se on kiinnittynyt tekojensa seurauksiin, se pysyy sidottuna elämän kiertokulkuun.

3. Toinen lintu (Paramātman – korkein tietoisuus / Jumala)
Lintu, joka vain katsoo vierestä syömättä, edustaa korkeinta sielua, puhdasta tietoisuutta tai sisäistä todistajaa (sākṣin).

Se ei sekaannu maailman nautintoihin tai kärsimyksiin.

Se on täysin tyyni, vapaa, omassa itsessään onnellinen ja valaistunut.

Se edustaa ihmisen sitä osaa (tai jumalallista läsnäoloa), joka pysyy muuttumattomana ja puhtaana, vaikka keho ja mieli kokisivat mitä tahansa.

Miksi säkeistö on niin tärkeä?
Tämä Rigvedan säkeistö on siemen, josta myöhempi intialainen joogafilosofia ja Vedanta-filosofia itivät. Se opettaa, että ihmisen kärsimys johtuu siitä, että hän samastuu liikaa siihen "syövään lintuun" (egoon ja aistihavaintoihin).

Vapautuminen (moksha) tai henkinen herääminen tapahtuu silloin, kun yksilö kääntää katseensa ja tajuaa olevansa pohjimmiltaan tuo "katsova lintu" – hiljainen, vapaa ja rauhallinen todistaja, joka on aina ollut vapaa puun sitovista kahleista.

* tyypillinen tekoälyn pikku virhe, oikea translitteraatio siis sayujaa [sa-judsaa], EI sAyujA [saa-judsaa]