seuraava »

[sideman]

Olen ties kuinka monta kertaa yrittänyt tehdä aina vain parempaa käännöstä Bhojan yoga-suutra III 42 kommentaariin. Kyseessä olevaa suutraa kutsutaan ainakin TM-piireissä nimellä joogalentosuutra (yogic flying suutra). Hetki sitten aamuvettä lämmittäessä hoksasin että kommentaarin tokavika sanahan on yksikön instrumentaalissa: aakaashena gacchati. Huomattavasti aikaisemmalla Vyaasalla tuossa on ainakin Grokin mukaan lokatiivi: aakaashe!

Tässä Grokin pitkähkö, mielestäni aika loistava vastaus kysymykseeni tuota sijaeroa koskien:

Kyllä, tämä on Patañjalin Yoga-sūtrojen Vibhūti-pādan (kolmas luku) sūtra 3.42 sekä siihen liittyvä perinteinen vyākhyānaAlkuperäinen teksti on hieman translitteroitu ja kommentoitu muodossa, jossa on joitain variaatioita perinteisestä standarditekstistä. Normaali sūtra 3.42 kuuluu näin:
kāyākāśayoḥ saṃbandha-saṃyamāl laghu-tūla-samāpatteś ca ākāśa-gamanam
Sinun antamasi teksti on laajennettu kommentaari/selitys (bhashya-tyyppinen), joka kuvaa siddhiä eli yliluonnollista kykyä yksityiskohtaisemmin.
Käännös suomeksi (suora ja selkeä):
Selitys (vṛttiḥ / bhashya):
Keho (kāyaḥ) on viidestä alkuaineesta (pāñcabhautikaṃ) koostuva ruumis (śarīram).
Sen ja ākāśan (avaruuden/eterin, joka antaa tilaa/tilavuutta) välillä olevaan suhteeseen kohdistamalla saṃyama (keskittynyt yhteys: dhāraṇā + dhyāna + samādhi) sekä
keveyteen (laghuni) liittyen puuvillaan (tūlādau) ym. kohdistuvaan samāpattiin (täydellinen sulautuminen, samaistuminen, tanmayībhāva-lakṣaṇam)
saavutetaan äärimmäinen keveys (prāptātilaghubhāvaḥ).
Tällöin joogi ensin

kulkee mielensä mukaan vedessä (jale saṃcaraṇa),
kävelee hämähäkinseitillä (ūrṇanābha-tantu-jālena saṃcaramāṇa),
liikkuu auringonsäteillä (āditya-raśmibhiś ca viharan)
ja lopulta kulkee vapaasti haluamallaan tavalla avaruudessa (yatheṣṭam ākāśena gacchati).

|| 42 ||
Toinen siddhi/saavutus kerrotaan seuraavaksi (siddhyantaram āha)…
Lyhyempi, tiivis käännös itse sūtrasta (3.42):
Keho–avaruus-suhteen saṃyamalla sekä puuvillan keveyteen sulautumalla (samāpatteḥ) saavutetaan liikkuminen avaruudessa (ākāśa-gamanam).
Tämä kuvaa perinteistä yogaa: kehon ja tilan (ākāśa) perussuhteen hallinnalla sekä mielen täydellisellä samaistumisella kevyimpiin asioihin (puuvillansiemenen höytyvään tms.) joogi "keventää" itsensä niin, että hän voi liikkua vapaasti ilmassa/avaruudessa – ensin vedessä kävellen, sitten seiteillä, auringonsäteillä ja lopulta täysin vapaasti.
Jos haluat vielä tarkemman sanakohtaisen käännöksen tai vertailun eri kommentaattoreihin (esim. Vyāsa, Vācaspati Miśra, Bhoja), kerro vaan!

Miksi Bhoja käyttää instrumentaalia (aakaashena gacchati)?

Bhojan (Bhojadevan, 11. vuosisadan kuningas Bhoja) kommentaarissa (Rājamārtaṇḍa tai Bhoja-vṛtti) instrumentaalin käyttö sanassa ākāśena gacchati ("kulkee avaruudella/eterillä") on tyypillinen sanskritin kieliopillinen valinta, joka kuvaa välinettä tai väylää (karaṇa-kāraka), jolla liikkuminen tapahtuu.
Miksi juuri instrumentaali (ākāśena) eikä esimerkiksi lokatiivi (ākāśe) tai nominatiivi?

Karaṇa-kāraka – välineellinen tapaus
Sanskritissa instrumentaali ilmaisee usein välineen, keinon tai reitin, jolla toiminta toteutuu. Tässä yhteydessä ākāśa ei ole pelkkä paikka (missä joogi on tai mihin hän menee), vaan se itse on liikkumisen väline tai medium, jonka kautta / jonka avulla joogi liikkuu.
Vertaa: "gacchati pathena" = kulkee tietä pitkin (instrumentaali reitistä).
Samoin: "ākāśena gacchati" = kulkee avaruuden kautta / avaruutta (välineenä) käyttäen.
Tämä korostaa, että ākāśa ei ole vain kohde tai sijainti, vaan aktiivinen elementti, joka mahdollistaa kevyen, esteettömän liikkumisen (kuten ilma tai vesi välineenä uimisessa tai lentämisessä).

Kontrasti Vyāsan kommentaariin
Vyāsan klassisessa bhāṣyassa (ja monissa muissa, kuten Vācaspati Miśran Tattvavaiśāradissa) ilmaus on usein ākāśe gacchati tai yksinkertaisesti ākāśa-gamanam (neutri nominatiivi yhdyssanana: "avaruuteen meno").
ākāśe = lokatiivi → "kulkee avaruudessa" (paikassa).
Bhoja valitsee instrumentaalin korostaakseen ākāśan luonnetta välineenä, ei pelkkänä tilana. Tämä sopii hänen tulkintaansa, jossa joogi ensin samaistuu keveyteen (laghutūla-samāpatti), jolloin keho "keventyy" ja ākāśa muuttuu käytännössä kulkuneuvoksi tai väyläksi, aivan kuten auringonsäteet tai hämähäkinseitti kommentaarissa mainitaan.

Bhojan oma painotus kommentaarissa
Bhojan vṛtissä (kuten wisdomlib.org:n ja muiden lähteiden perusteella saatavilla olevissa katkelmissa) korostetaan juuri tätä astettaittaista prosessia:
ensin vedessä kävely (jale saṃcaraṇa),
sitten hämähäkinseitillä liikkuminen (ūrṇanābha-tantu-jālena),
auringonsäteillä liikkuminen (āditya-raśmibhiḥ),
ja lopulta ākāśena gacchati = avaruudella itsellään kulkeminen.
Instrumentaali sopii tähän sarjaan täydellisesti, koska edellisissäkin käytetään instrumentaalia välineestä (tantu-jālena, raśmibhiḥ). Se luo yhtenäisen kielikuvan: joogi käyttää yhä kevyempiä "välineitä", kunnes ākāśa on lopullinen, puhtain väline.

Lyhyesti: Bhoja käyttää instrumentaalia, koska hän haluaa korostaa ākāśaa liikkumisen välineenä/mediumina eikä pelkkänä paikkana. Se on kieliopillisesti oikein ja filosofisesti tarkka valinta hänen asteittaisen keventymisen ja elementtien hallinnan kuvauksessaan – toisin kuin Vyāsan lokatiivi, joka painottaa enemmän "olemista avaruudessa".

[sideman]

Toinen loistava vastaus Grok'ilta, kun kysyin siltä mihin pronomini 'te'(ne) viittaa suutrassa 'te samaadhaav upasargaa, vyutthaane siddhayaH. Tässä vastaus:

Te (ते) on monikon demonstratiivipronomini (ne, nuo, ne mainitut), ja sen referentti (viittauskohde) Yoga-suutrassa "te samādhāv upasargā..." on edellä mainitut siddhit eli joogiset supervoimat / saavutukset.
Kyseessä on Patanjalin Yoga-suutran 3. luvun (Vibhūti-pāda) sutra 38 (joissain numeroinneissa 37):
ते समाधावुपसर्गा व्युत्थाने सिद्धयः
(te samādhāv upasargā vyutthāne siddhayaḥ)
Suomennos yleensä suunnilleen näin:
"Ne (siddhit) ovat samādhissa esteitä / häiriöitä (upasargāḥ), mutta vyutthānessa (normaalissa, ulospäin suuntautuvassa tilassa / arkitajunnassa) ne ovat saavutuksia / voimia (siddhayaḥ)."
Te-pronominin viittauskohde löytyy siis edellisestä sutrasta (3.37 / 3.36), jossa luetellaan kuusi erityistä intuitiivista kykyä / siddhiä:

prātibha (intuitiivinen oivallus / valaistuminen)
śrāvaṇa (yliluonnollinen kuulo)
vedana (yliluonnollinen tuntemus)
ādarśa (yliluonnollinen näkö)
āsvāda (yliluonnollinen maku-aisti)
vārtā (yliluonnollinen hajuaisti / tiedonvälitys)

Näihin kaikkiin viittaa tuo te = "ne" / "nuo (mainitut)".
Yhteenvetona: te viittaa noihin kuuteen edellä mainittuun siddhiin / supervoimaan, jotka samādhi-tilassa (syvässä meditaatioabsorptiossa) häiritsevät tai estävät täydellistä päämäärää, mutta tavallisessa elämässä / vyutthāna-tilassa ne näyttäytyvät ihmeellisinä saavutuksina.
(Sekalaiset viittaukset 1.51:een johtuvat siitä, että monet muistavat "te"-alkuisen sutran Vibhūti-pādasta, ei Samādhi-pādasta.)

Varsinkin ehkä intialaiset "sour grapes" joogit ja svaamit sun muut ovat usein sitä mieltä että Patañjali viittaa kaikkiin vibhuuti-paadan yli 30:en, tai silleen, siddhiin. Eihän siinä olisi mitään järkeä että suunnilleen neljäsosa joogadarshanasta koostuisi ohjeista ja tekniikoista, joita ei pidä harjoittaa!  

Patañjali tuntuu oikein korostavan sitä että 'te' (tee) viittaa vain edellisessä suutrassa mainittuihin yliluonnollisiin aisteihin, koska sen viimeinen sana on muistaakseni 'jaayante' ([ne (yllämainitut kyvyt)] syntyvät), YS:ssä perin harvinainen verbin finiittimuoto! Niitä taitaa olla koko opuksessa alle viisi tsipaletta!