Olipa kyllä lyhyt, mutta synkkä kuvaus saturnus atmakarasta.
Puhutaan ihan itsemurhariskistä
Joo, en kaunistele tuo sijainti oli varsinkin nuorempana todella raskas. Kyllä sitä saa olla tyytyväinen jo siihen, että olen edelleen elossa, en ole tappanut itseäni tai ketään muuta. Välillä on ollut todella vaikeita tilanteita. Mutta aina niistä on jotenkin selvitty.
Löysin myös sellaisen positiivisemman kuvauksen tuosta, että ne
rajoitukset voi nähdä myös rakenteena ja selkeytenä. Kurin voi nähdä itsekunnioituksena rangaistuksen sijaan. Yritän muistaa tuon, kun yritän vieroittaa itseäni limsoista ja karkeista.
Tunnistan hyvin tuon yksinäisyyden, joka
atmakarakaan liitetään. Jostain muuten jäi mieleen Satu Rämön haastattelusta, että hän tuntee aina tietyllä tavalla olevansa yksinäinen. Vaikka hänellä on perhe ja en tiedä, mutta voisi kuvitella, että paljon ystäviä, mutta hän kokee aina yksinäisyyttä. Tuon takia piti tarkistaa ja kyllä, hänellä on myös
atmakaraka. Sopii hyvin siihen, että kirjoitti monen monta kirjaa ja teki vuosikymmeniä töitä ennen kuin tuli Hildur jättipotti. Ja nyt kun tiedän tuon hänen atmakarakan niin uskon, että on todellakin tehnyt töitä menestyksensä eteen. Hattu päästä sille. Hänellä tuo
on vielä perääntyvä ja
, mutta ei ole kriittisessä 29 asteessa kuten minulla.
Mutta on tämä aika mielenkiintoista. Nyt selvisi sekin miksi en vaan jotenkin ikinä ole jaksanut lukea vaikka romanttista viihdekirjallisuutta. Olen yrittänyt, miettinyt, että jotain kevyempää välillä, mutta joku siinä tökkii aina niin pahasti. No ehkä se, että en voi samaistua sellaiseen ajatusmaailmaan ollenkaan. En sitten yhtään. Minulle asiat ovat vaikeita ja sellaiset dramaattisemmat tarinat koskettaa enemmän. Voisi sanoa, että samaistun niihin enemmän. Kiva, jos joku on valinnut päästä helpolla. Joskus toivoo, että itsekin olisi tehnyt niin, mutta minkä sille mahtaa.
Ehkä siksi, koska minulla on ollut raskas elämä niin olen aina kokenut, että minulla on jotenkin ekstra paljon suojelusta matkassa
