....minun nimeni on Tuija, enkä koskaan tiennyt että olisin 
ELÄMÄNPUU....THUJA!...siis kiitos 

Kiitos, olettekin puhuneet täällä käärmeenmyrkkyasiasta.
Välitän ajatuksenne tuttavalleni ja jos hän saa apua niin kerron varmasti teille  .

Starseed

Hei pitkästä aikaa!

Minulla on kysymys joka saattaa olla ihan mahdoton, mutta kysynpä kuitenkin tosissani koska täällä on kaiken alan viisaita tietäjiä.

Yhtä keski-ikäistä tuttavaani pisti joitain vuosia sitten käärme, varmaankin kyy, hänen nukkuessaan teltassa. Purema oli sekä olkapäässä että jalassa. Lääkäriin hän meni vasta myöhemmin eikä asialle voitu enää tehdä mitään. Nykyisin hänen toinen jalkansa on osin toimintakyvytön, sen päälle ei voi kunnolla varata vaan hän vetää sitä tavallaan perässään. Lääkärit ovat sanoneet että jalkavaiva johtuu käärmeenmyrkystä joka on jäänyt elimistöön kiertämään, eikä sitä pystytä sieltä millään keinolla poistamaan.

Onko teillä jollakin tiedossa keinoa hänen auttamisekseen, pystyisikö käärmeenmyrkyn poistamaan kehosta vielä jotenkin? Jotenkin minulla on sellainen olo että täältä löytyy hänelle apua  .

Kiittäen ja valoa syysiltaan lähettäen

Starseed

JUMALLALLINEN AJOITUS

Kiinnitä huomiota "oviin", jotka ovat avautumassa ja sulkeutumassa sinulle
juuri nyt. Kävele ovista jotka aukenevat, ja opi ovista jotka sulkeutuvat......

Kiitos ja halaus  . Ei olisi voinut sopivampaa viestiä minulle tulla, ihan puistattaa. hrrr..... Olen hakenut uutta asuntoa ja tehnyt päätöksen että muutan pois kotoa, muuta vaihtoehtoa ei ole tässä tilanteessa kuin erota. Ja täältä löytyi tällainen viesti joka antoi vahvistuksen sille että olin tehnyt oikean päätöksen. Uudet ja vanhat ovet, tosiaan....elämä on ihmeellistä ja jännittävää. Uuden oven takana odottaa uusi elämä  :

Hei, Sinä enkelten sanansaattaja!

Ehtisitkö katsomaan minullekin mitä enkelit neuvovat elämäntilanteeseeni, joka on tällä hetkellä aika kaoottinen. Olen eroamassa ja miljoonat tunteet epätoivosta ehdottomaan luottamukseen kaiken järjestymisestä  vuorottelevat mielessä yötäpäivää. Teenkö oikein....teenkö väärin  . Olenko vain taivaanrannanmaalari ja näen tulevaisuuden parempana kuin nykyisyyden?

Tuhannesti kiittäen jo etukäteen.

Namaste! 

Starseed

Minulla on yli 15v  vuoden kokemus kala-oinassuhteesta, eikä merkkien luonne-erot ole minua haitanneet kuin vasta viime vuosina. Oinasmies on sellainen poikamainen koheltaja joka ei varmaan koskaan kasva aikuiseksi. Hän kaipaa jatkuvaa ihailua ja kehumista ja aikaansaavana ihmisenä on sen usein ansainnutkin. Persoonana hän on myös valloittava, kaikki naiset suurinpiirtein ovat hänen kimpussaan hänen luontaisen vetovoimansa ja synnynnäisen karismansa takia.... Tämän kaiken kääntöpuolella sitten on sellainen sanaton ylemmyydentunto muita kohtaan, jotka eivät ole samoilla avuilla varustettuja kuin hän.

Hän lupaa puolisolleen ikuista rakkautta ja uskoo siihen vilpittömästi myös itse, mutta siinä samassa hän ei huomaa että aika kuluu ja kalakumppani muuttuu väistämättä kääntyen sissäänpäin, eikä kaikki voi jatkua samanlaisena kuin silloin kun tavattiin..... Häntä eivät kiinnosta syvällisyydet, henkiset harrastukset, sen paremmin kuin maailman nälkää näkevät ihmiset tai otsoonikerroksen tuho. Hänellä on liian kiire kasvaakseen sisäänpäin, ja vierellä eri suuntaan kasvava kalapuoliso ei voi kuin ihmetellä sitä innostusta jolla hän edelleen kuvittelee ainoaksi elämänsisällöksi nämä ulkoiset puitteet, jotka jo aikoja sitten ovat lakanneet kiinostamasta kalaihmistä.

No, minä olen avioeron partaalla näiden perustavaa laatua olevien näkemyserojen takia. Olen väsynyt olemaan äiti oinasmiehelleni ja kehumaan häntä ja tsemppaamaan aina kun tulee lunta tupaan. Oinas kai herää todellisuuteen vasta kun on tosi kyseessä. Sitten hän onkin ykskaks valmis kääntämään taivaat ja maat ympäri pelastaakseen tilanteen. Minä taas olen uinut niin syvällä jo vuosikaudet, että hän ei tule koskaan pääsemään samoille syvänteille vetämättä vettä keuhkoihinsa ja hukkumaan uhkarohkeuksissaan, vaikka hän senkin tekisi osoittaakseen rakkauttaan ....

Mutta, oinasmieheni on lopulta aivan ihana persoona, enkä halua pelotella kalaa tiehensä. Oinas tekee kaikkensa ollakseen kunnon puoliso, mutta aina se vain ei riitä. Silloin on kai turhaa hakea syytä kummastakaan.

Namaste 

Huutelen tässä myöskin minä, onko kuulosalla

VALKOINEN ITSEVALLITSEVA PEILI

(Sigmund Freud näkyisi olevan, mutta ei taida kuulua lähipiiriin)

Huhuuuuuuu

Mitä huuat, täällähän minä, Valkoinen Itsevallitseva Peili ja Koira samassa persoonassa !

Namaste!

Mitä kaikkea me voitaisiin saada ihmiskuntana aikaiseksi, jos pystyisimme vapauttamaan kaiken sen energian hyvää tekeviin tarkoituksiin, jonka nyt käytämme erimielisyyksiin ja erilaisuutemme puimiseen - miksi emme keskittyisi yhtäläisyyksiin sen sijasta  ?

Niin juuri! Jospa täällä elämänkoulussa olisivatkin kaikki luokkakaverit samassa penkkirivissä istumassa, niin ykskaks pistäisimme koko planeetan uuteen uskoon ja täyttäisimme sen rakkaudella ja valolla  . Mutta joku meni suunnittelemaan tämän jutun niin, että kaikki ovat sikin sokin ympäri tätä liian isoa koulua, ja aika menee niiden samoinajattelevien etsimisessä, joiden avulla jotain voisi oikeasti saada aikaan, aloittaen vaikkapa omasta mielenrauhastaan   Vaan ehkä asioiden pitääkin mennä juuri niin, ehkäpä asioita ei osaisi arvostaa tarpeeksi, jos ne saisi liian helpolla ja kaikki valmiina eteen annettaisi. Kun monen turhautumisen ja epätoivon hetken jälkeen löytää jotain arvokasta, osaa ehkä vasta antaa jotain aitoa itsestään muillekin.

Minulla on yksi (lapsuuden) vesimiesystävä, jonka kanssa teemme aina kaikenlaista sponttaania ja kivaa - päätämme lähteä vaikka ajamaan tunnin varoitusajalla 300 km päähän kokonaan toiseen kaupunkiin, mennä siellä viihteelle ja majoittua hotellissa  .

Joo, tuollainen on just kivaa! Äkkilähtö vertauskuvallisesti maailman ääriin, vaikkapa vain päiväksi pois arjesta, saa sielulle siivet selkään...

Me (aurinko) kalat kuitenkin toivomme, että pääsisimme toista lähelle nopeasti ja olemme tottuneet lukemaan toisten mielen liikkeitä  , tyypillisten vesimiesten kanssa se ei onnistu - heistä ei saa mitään otetta.

Sanoinkin etten tunne ketään vesimiestä, mutta tuo mielenliikkeiden lukeminen, ihan nauratat minua...nimittäin olen kohta kaksikymmentä vuotta joutunut tulkitsemaan mieheni ajatuksia ( hän on oinas), jos ne on päivänvaloon ollut tarvis saattaa. Tulkitsen siis hänen ajatuksensa ääneen, jos haluan hänestä joskus jotain selkoa saada. Hän sitten hyväksyy minun tulkintani ja korkeintaan antaa joitain tarkennuksia  . Toisaalla täällä palstalla kerroinkin, että nyt tämä pitkä tulkintasessioni näyttää päättyvän , koska kaipaan itseitseään ilmaisevaa ja omasta puolestaan puhuvaa ihmistä, eli tiemme siis ovat eroamassa.

Saman ihmisen sisällä yhdistelmä kalat-vesimies kuitenkin tuntuu toimivan (oma subjektiivinen mielipiteeni  ) - molempien tuomat ominaisuudet tasapainottavat hienosti toisiaan  :.

Hmmm....ilmeisesti juuri noin  .

Ihanaa löytää näin samalla tavoin ajattelevia ihmisiä  !

Jep, juuri niin. Kiva tutustua sinuun  .

En ole erityisemmin pitänyt koskaan vesimiehistä, mutta astrologiaan perehtyneenä teinkin löytöjä...karttaani hallitsee vahvasti vesimies, joten omaa itseään oli ilmeisesti vaikea nähdä muissa

En muuten tunne ketään vesimiestä...en todellakaan  .

Itselleni noita vesimiesominaisuuksia on siunaantunut kartalleni koko joukko:
Kuu, venus, mars, ja kheiron. Ilmankos olenkin usein hämmästelyn kohteena epätavallisen radikaaleine ajatuksineni, joissa minusta ei ole mitään erityisen kummallista eikä mainittavaa . Minusta nimittäin juuri mikään ei ole erityisen kummallista, eikä juuri kukaan ole erityisen erikoinen,  on vain erilaisia tapoja tehdä ja toteuttaa asioita ja on vain erilaisia ihmisiä, kaikki saman arvoisia. Erikoisia ovat minusta vain poikkeuksellisen ihanat ja rakastavat/rakastettavat ihmiset, koska haluaisin olla itse myös sellainen.

Kaihoisaa huokailua...

Onko meitä näin paljon, meitä samassa veneessä olevia??? 
Aivan uskomatonta!
Starseed, tarinasi oli aivan kuin minun tarinani, paitsi, että mieheni ei ole muuttunut lapseksi. Minä myös olen tehnyt aarrekartan...   

 

Hei Zillic, tämä veneemme taitaakin olla sellainen isompaa kokoa oleva kunnon kirkkovene  :. Se näyttää välillä hörppäävän vettä, mutta pääsemme kuin pääsemmekin onnellisesti vastarannalle, kunhan vain uskomme onnistuvamme.

Parisuhde ei toimi, mutta siitä ei osaa luopuakaan, kun tuohan se kuitenkin tiettyä turvaa, mutta on toisaalta kamalaa, kun puuttuu fyysinen ja henkinen yhteys.  Mitään ei ole "oikeasti" huonosti, jos vertaa vaikka johonkin alkoholistiperheeseen, jossa mies juo ja hakkaa vaimoaan. Mutta, kun "vain" toinen on mykkä ja eikä välitä, muuta kuin olla möllöttää. Eikä tosiaan muutenkaan tunnu olevan samalla aaltopituudella enää. 

 

Juuri niin! Miten "hyvästä" ja kunnollisesta miehestä erotaan niin että toinen voisi sitä ikinä ymmärtää? Minä vain en yksinkertaisesti halua elää loppuikääni veljeni kanssa, koska siinä menee kaksi loppuelämää hiukan haaskioon  . Haluan vielä oppia uusia asioita ja tehdä kaikenlaista uutta ja innostavaaa. Hitsi kun en ymmärrä noista planeetoistakaan hölynpölyä, mutta on minulla onneksi tulkintoja tilattuna viisaammiltani.

 

Sitten vielä kaiken kukkuraksi, minua kiinnostaa eräs mies, joka kylläkään ei taida olla kiinnostunut minusta. Eri lähteistä minulle on sanottu, täällä palstallakin, että meillä on takana useita yhteisiä elämiä.

No ainakin tiedät ja tunnet olevasi hengissä, iloitse siitä  . Hän vain ei ehkä vielä muista sinua, eikä ole tietoinen että teidän pitäisi tavata  .

Minäkin tähän keskustelunne väliin heitän jotain...
Nimittäin tuo mitä kirjoitit, on lähestulkoon samaa, jota itse koin muutamia vuosia sitten.
Pitkään jaksoin, koska en ollut varma, pitäisikö minun muuttua ja osata iloita tällaisesta arjesta...minullahan oli kaikkea mitä voi toivoa. Ulkoisesti.

Kiitos, Mirjam. On rauhoittavaa kuulla että on muitakin joille tämä tilanne on tuttu. Toisen miehen matkaan karkaaminen menisi tilapäisen mielenhäiriön piikkiin ja miehen olisi helpompi käsitellä se kuin tällainen epämääräinen tyhjyydentunne ja etäisyys, jota ei osaa sanoiksi toiselle pukea. Mies vain yrittää muuttua olemalla mieliksi kaikin tavoin, mutta koska hänessä ole sellaista kaipaamaani ominaisuutta mitä hän voisi itsestään esille kaivamallakaan löytää, on yhtälö toivoton. Mistä minä voin tietää kaksikymmentä vuotta sitten että tarvitsen nyt sellaista mitä hän ei voi minulle antaa, siis nimenomaan henkisesti.

Pitkään ahdistuin siinä, ja kun en tietoisesti uskaltanut sitä suurta ratkaisua tehdä, ajauduin siihen kipeiden ratkaisujen kautta kuitenkin...

Siinähän se vaikeus juuri onkin! Kun ei haluaisi satuttaa toista, mutta ei haluaisi satuttaa itseäänkään. Kynnys ottaa se lopullinen askel on todella korkea ja pelottavakin.

Joten tsemppiä vain kaikille, jotka tuon kaltaisessa tilanteessa on...

Kiitos paljon sinulle.

Kuunelkaa omaa sydäntänne!
 [/color]

...ja tuo lause löytyy minun aarrekartastani, mistähän ihmeestä sen tiesit  :?

Ota minut!

 

Ihanaa, ensimmäinen tarjous  . Jospa nyt kuitenkin malttaisin vielä vähän aikaa olla hötkyilemättä, mutta lupaan pitää sinut mielessäni  .

Itse samassa tilanteessa joten tiedän hyvin tuon katkeruuden tunteen ajoittain..etenkään kun mies ei millään päästäisi irti vaan eipä se yhteiselokaan suju. Sitten pitäisi tässä olla se vahvempi osapuoli tai ainakin siis johdonmukaisempi..On-Off-meininki kun todella kuluttaa ihmistä ja vie voimat pidemmän päälle.

Huolitteko minut mukaan, Cleo ja Kaakkimarjatta . Olen samassa veneessä ja tilanteeni lopputulos  on aika lailla samanlainen kuin Cleo, kuvaamasi. Voisin tulla pitämään vaikka peräsintä tähän veneeseen...

On vaikeaa lähteä pitkästä liitosta, kun syynä ei ole mikään konkreettinen asia, vaan kliseinen erilleenkasvaminen ja erilaisten asioiden haluaminen elämältä. Jos itse kasvaa sisäänpäin ja toinen jää vain kaikkien ulkoisten asioiden vangiksi, on kuristavaa olla yhdessä, ja pahinta on se ettei toinen osapuoli näe suhteessa mitään peruuttamatonta vikaa. Kuinka kauan pitäisi yrittää, kuinka monta vuotta pitäisi odottaa muutosta? Niinkö kauan että itse on ihan lopussa. Itselläni on huono omatunto, olen kuin heitteillejättäjä...mieheni on muuttunut lapseksi joka ei tule toimeen ilman minua. Hän ei nuku, ei syö. Minun pitäisi olla itsekäs ja ajatella omaa parastani ja samalla pitää häntä pystyssä  .

Ei ole hääviä elämä juuri nyt, mutta minäpä tein aarrekartan  . Liimasin siihen kaikki haluamani ja toivomani asiat ja ihailen sitä pari kertaa päivässä. Turha kai sanoa että olen piilottanut sen visusti mieheltäni... Se antaa minulle onnellisia tulevaisuudennäkymiä ja tunnen itseni ihan onnelliseksi kun olen omissa oloissani. Mutta kun hän on kotona, aikani menee hänen psyykkaamiseensa. Kai tämä tästä.....

Voimia teille molemmille, kaikki mikä ei tapa, vahvistaa  .

Minäkin tunnen aivan samalla tavalla - useasti! 
Jotenkin mieli painiskelee sellaisten ongelmien parissa, mitä toiset (ainakaan useat) eivät mietiskele ja koen olevani aivan eri aaltopituudella. Vesimiehen yksi ominaisuushan on etsiskellä ratkaisuja / vastauksia epätavallisista paikoista, ja siksi se, yhdistettynä kalan syvältä luotaavaan maailmaan, saa aikaan vähintäänkin epätavallisesti ajattelevan ihmisen.

Ainakin tälläisen parantumattoman lapsenuskoisen idealistin 

Mukava kuulla  . Lapsenuskoinen, juuri niin...  Ystäväni kyllä kuuntelevatkin ideoitani ja ajatuksiani, mutta huomaan selvästi että he tekevät sen siksi että pitävät minusta muuten, eivät sen takia että he viispiittaisivat oikeasti minun syvällisyyksistäni. Tosin on poikkeuksia, mutta he ovat täällä netissä. Oikeita ja silmillenäkyviä ihmisiä on vain yksi, kenen kanssa voin jutella vapaasti henkisistä asioista  ja se onkin kyllä valtavan vapauttavaa. Miten kummassa ihmisten todellisuudet voivatkin olla niin erilaisia ?

Sinun tekstisi kertoo minulle että, Sinun kannattaisi vaihtaa hoitajaa.
Nimittäin rintarangan saa auki yhdellä kerralla. Mutta se ei anna Sinulle ikuista terveyttä ja elämää. Ihmisenkin pitää käydä "huollossa" määrätyin välein. Ainakin kerran vuodessa. Ja vanhetessaan useammin.

Minulla on muutenkin selän kanssa ongelmia. Yksi nikama on ristiselästä siirtynyt pois paikoiltaan jo joskus aikoja sitten ja kipu on välillä siellä, välillä lapaluiden välissä.... välillä molemmissa....nyt tällä hetkellä pääni ei käänny juuri minnekään, eli täysipäiväistä asentojen hakemista oleminen on ajoittain.
Tänään menen taas osteopaatille, jospa hän saisi pääni taas kääntymään  .

P.S.   Ottakaa yhteyttä nimimerrkki  salomi,in Hänestä tulee Mestari näissä asioissa.

Kiitos neuvosta, mutten kehtaa antaa lopputiliä ihan vielä hoitajalleni  .
Vaan kalliiksi tulee tämäkin hoito, kun kahden viikon välein maksaa 46 euroa ja hän sanoi hoidon kestävän puoli vuotta. Vaikka koittaisin ajatella kauniisti, tulee väkisin mieleen että onko tosiaan niin pitkäaikainen hoito tarpeellinen, vai turvaako hän vain toimeentuloaan....