seuraava »

[Anno]

Hei!

Kuten otsikosta näkyy, kotonani on ollut kutsumattomia vieraita. Tämä on ihan uusi ilmiö, ja tällä hetkellä onneksi hallinnassa. Haluaisin kuitenkin kuulla mielipiteitä tästä ilmiöstä.

Aloitan alusta: Kaikki taisi alkaa siitä, kun yksi yö heräsin siihen, että sänkyni vierellä seisoo n. 1920 - 50-lukulaisissa "harmaissa rääsyissä" 4 lasta. 2 vanhempaa ja 2 nuorempaa. Katselivat hiljaa. Vanhemmat lapset seisoivat takana ja pitivät käsiään nuorempien hartioilla. Vähän ehkä lohduton tunnelma. Kuten arvata saattaa, pelästyin totaalisesti. Heitin peitolla kohti ja näky hävisi.

Seuraavana yönä oli joku aikuinen hahmo naaman vieressä. Sitä seuraavana toisella puolella sänkyä taas uusi hahmo. Silloin se taisi olla samaa aikakautta kuin lapset, mutta ehkä 50v mies, varkaan tai muuten rääsyisen näköinen. Hyi h€lvetti... Aina kun nukahdin, joku oli sängyn vieressä ja sitten huidoin peitolla kohti. Ei mennyt montakaan yötä kun aloin pelätä nukahtamista.

Päivällä tuntui, että tupa oli koko ajan täynnä porukkaa, vähän kuin markkinoilla. En nähnyt ketään, mutta energioita oli paljon. Ehkä voisi sanoa, että popula oli tumman harmaa "pilvi" tai usva, joukko hahmoja, mutta ei millään tavoin näkyviä. Se ei lähtenyt millään, vaikka sanoin monta kertaa vihaisesti: "Häipykää!" Koko ajan tuntui, että joku katselee.

Tajusin ottaa apassinkyynelen (kivi) ja ohjelmoin sen suojelemaan untani. Laitoin kiven tyynyn alle ja siihen loppui tuijottajat. Tupa oli kuitenkin edelleen kuin markkina-aukio.

Yksi kerta ystäväni katsoi (ei meillä) tarotteja minulle ja eikös silloinkin lauma henkiä tullut kytikselle. Itse ajattelin vain, että onpas vahvat enksut, mutta ystäväni totesi, että populaa on paljon...    Yhdistin sen populan vasta silloin meillä olevaan liikenteeseen, sillä ei ensin tullut mieleen, että olisivat minua seuranneet.

Nyt on ollut yli kuukauden hiljaista. En enää muista, mitä tein, että tyypit häipyi. Sanoinko, etten ole valmis toimimaan tulkkina, vai pyysinkö yläkerralta suojelua? En yhtään muista. Tein kyllä yhden kerran suojelius loitsun  , eli työnsin tahdonvoimallani minusta lähtien koko tontin reunoille asti voimakentän, jonka periaate on: "Kutsumattomilta pääsy kielletty". En vaan enää muista, että mihin ne vierailijat sitten lopullisesti reagoivat.

Oli aika ahdistava kokemus. En halua olla missään tekemisissä kuolleiden kanssa ja yläkerta tietää tämän harvinaisen hyvin. En näe henkiä, mutta toki voin kuvailla esim. ystävien oppaita, jos olen vastaanottavaisessa olotilassa. Selväkuuloisuus on myös käytössä. Mutta kuolleet... big nounou. Olen liian pelästyväistä sorttia, että haluaisin auttaa heitä.

Onko teillä ollut vastaavia kokemuksia? Eikös minulla ole vapaa tahto ja eikö minun tulisi saada päättää kuka kotiini tulee palloilemaan ja kuka ei tule? Silti tämä kuolleiden kokoontumisajot oli keskellä keittiötä! Eikä häipymiskäskyä kunnioitettu pätkääkään... Ja miksi puhun kuolleista, enkä sieluista? Koska se energia oli harmaan ja maantienvärisen ruskeaa, alakuloa ja ehkä lohduttomuutta. Joka tapauksessa täysin eri fiilis, kuin jos joku sielu ottaa kontaktia yläkerrasta. Silloin on värejä, pastellisävyjä tai kirkkaita "vaatteita", rakkautta, tietoisuutta.

[Avicii]

Itselleni tuli mieleen että ehkä tämä on vain läpikulku matka sinulle kohti uusia avautumisia uusille tasoille.
Uskon että meistä moni on saanut olla henkien kanssa tekemisissä vaikka emme ole halunneet.
Se että meidän vapaata tahtoa ei kunnioiteta on asia erikseen, tiedän itse kokemuksesta että sielunystäväni ovat juuri sellaisia jukuripäitä jotka välillä tulee moikkaamaan vaikka haluaisin olla rauhassa.
Mutta ehkä ihminen näkee nämä niin eri tasolta kun esim henkimaailma ja riippunee ihan täysin millä tasolla tietoisuutemme on.
Itse en ole kokenut kuolleita näin läheisesti, eikä myöskään kiinnosta mutta sitten taas ihmisten ja henkitason energiat on tuttuja kun he tulevat auraani.
Kaiken kaikkiaan uskon että tarvitsemme mahdollisimman paljon kokemuksia erilaisista energioista jotta voimme sitten alkaa erottamaan mitä tuolla verhon toisella puolella tapahtuu.
Itse olen kokenut yhden rakkaani ihmiskehon energiat ruskeina ja todella raskaina, pyysin hänen poistumaan aurastani sillä en olisi millään jaksanut tuota energiaa.
Mutta muuten koen muut energiat hyvin valoisina ja puhtaina. Puhdas pahuus on käynyt unessani ja ollut joskus läsnä selän takana mutta en pelkää sitä ja tiedän itse mikä on homman nimi, niinhin en sotkeudu. Kaiken kaikkiaan, mielenkiintoisaa!

[Eklektikko]

Se ihmiseksi inkarnoituneen vapaa tahto ohittaa minun tietääkseni henkimaailman vapaan tahdon automaattisesti (tämä on se paljon puhuttu vapaan tahdon planeetta)ja siinä mielessä kertakiellon pitäisi lopettaa homma saman tien. Eli henkimaailman vapaa tahto ei koskaan ohita ihmiseksi inkarnoituneen vapaata tahtoa.

Itse olen asettanut opassoppani portsareikseni niin fyysisesti (kämpän suojelu) kuin energeettisestikin (kanavoitaviksi kauttani haluavien entiteettien torppaaminen), sillä en halua niin mitään vierailijoita kuin myöskään olla kanavana. On tehonnut täysin, se yksi ainoa energeettinen tunkeutuminen lähelleni jonka olen kokenut oli ihan tavallisen elävän ihmisen aiheuttama - he kyllä voivat sössiä toisten ihmisten vapaata tahtoa, joskin maksavat sitten siitä kyllä ennen pitkää karmaa.

Minä en vertaisi poliisiin tai vankilaan sitä, että ei halua henkimaailman vierailijoita. Se on ihan sama juttu kuin se, että en minä ketä tahansa elävää tavallista ihmistäkään halua kämppääni päästää. Se on yksityisyyden tarvetta, ei mitään muuta. Hienoa että sait homman loppumaan, juuri noin se pitääkin menä. Eikä sillä porukalla mitään pahantahtoista suinkaan ollut mielessä, eivät vain tienneet että et halua kontaktia, ennen kuin sanoit sen suoraan. Itse uskon lisäksi, että sillä miten ja millaisin metodein kutsumattomia vieraita pyytää poistumaan ei myöskään ole mitään väliä, mikä tahansa toimii kun sen takana on ihmisen vapaa tahto.

[Anno]

Juu, ei tarvi tulla mun tontille palloileen. On varmaan lääniä toisella tasolla sen verran mukavasti, ettei tarvi mun neliöitä kansoittaa.  Olen joo aika reviiritietoinen yksilö...

Samoihin aikoihin kyllä näin pari kertaa hyvin todentuntuista unta, joissa minua hoidettiin väkisin. Joku olento, jolla ei ollut mitään tunne-elämää, piti räpylöitä mun päällä, vaikka kiljuin ajatuksissa vapaan tahdon oikeuksistani.  Koitin huutaa, mutta ääntä ei tullut. Koska minun mielipidettäni ei noteerattu, koitin löytää muun keinon olennon karkottamiseen ja silloin keksin tuon energialla puskemisen. Joku unen tarkkailija mun vieressä koki ahaa -elämyksen. "Ai noinkin voi tehdä?" Ja uni loppui kuin seinään.

Myöhemmin, kun näin uudestaan unen jossa minulta ei lupaa kyselty, hoidettiin vain, niin käytin heti tätä puskuritaktiikkaa. Tällä kertaa panokset oli koventuneet, joten jouduin käyttämään kaiken tahdonvoimani ja lisäksi kääntelin päätä puolelta toiselle, ravistaakseni itseni hereille. Toimi.

Tästä kehitin sen suojeliusloitsun.  Olin unohtanut nuo unet kokonaan.
Ehkä se oli jonkinlainen harjoitus siltä varalta, että tarvii asetella rajoja. Siinä tarvittiin ihan ehtaa tahdonvoimaa, pelkkä ajattelu tai toivominen ei riittänyt mihinkään.

Mutta, kuten sanottua, en edelleenkään halua olla kanava elävien ja kuolleiden välillä, vaikka minun tehtäväni on olla linkki näkyvän ja näkymättömän välissä. Sen homman voi hoitaa varmasti muutenkin.  Onhan se hoitunut tähänkin asti, vaikkakin kaapista käsin. Kaapissa on ihan hyvä olla. Turvallista ja mukavaa. 
En ymmärrä, mikä siinä kuolleessa on niin pelottavaa? Henki siinä missä... ei kun joo. Henki ja sielu, onhan niillä eroa. Henki voi olla epämiellyttävä, kuten ihmisen mieli. Henki on se osa, joka jää kun keho lähtee ja jos henki jää "välitilaan" niin silloin se ei muista itseään (sieluaan), eikä palaa sieluunsa. Henki voi siis olla epämiellyttävä ja pelottava kuten ihminen. Joo... ja niitä en halua nähdä/kuulla/tuntea.

Taas tajusi jotain uutta. 

[Merenneito75]

Olen kuullut selityksen, että nämä rauhattomat vainajat hakeutuisivat henkisellä tiellä olevien luo, koska nämä loistavat valoa astraalitasolla. Vainajat saa helposti häipymään, kun pyytää apuun henkiolentoa nimeltään Vainajien Paimen. Voidaan pyytää häntä viemään vainajat valoon ja lukea Herran siunaus päälle. Toimii ainakin meillä. Nuorin lapseni näkee myös tyyppejä, kaksi vanhempaa kuulee ne. Itse aistin vain sen raskaan tunnelman, minkä nämä tekevät.

[Anno]

Se hailakan harmaa tai ruskea energia oli kyllä minulle vieras, joten tuntuu epätodennäköiseltä, että olisin vetänyt samankaltaista fiilistä puoleeni. Mielenkiintoinen näkökulma kuitenkin. Mieleen tulee sepia kuva, sellaiset värit, kun lisää vähän harmaata joukkoon...

Ja aikakausi on sellainen, ettei se tunnu omalta. Mutta voi olla, että (nyt ajattelen kronologisesti) rapajuoppo-intiaani -elämän jälkeen olisikin elämät menneet vähän reisille useamman kerran.   Ja sitten lyhyimmät ja ei-niin-tärkeiksi-muodostuneet olisi painuneet unholaan. Tuntuu kuitenkin, että sen elämän jälkeen olisin tullut vasta nykyiseen kehoon, pitkän ja tarkan pohdinnan jälkeen. Tai pitkän ja pitkän... alle 80 vuotta ei ole aika eikä mikään.
Nämä kaksi energiaa (intiaanielämä ja rääsyläiset) on todella kaukana toisistaan, joten ei tunnu siltä, että olisivat seuranneet mun nykyisiä enksuja. sitä paitsi minun nykyiset energiat ei ole samat kuin intiaanielämässäni. Tai siis, riippuu siitä, menenkö niihin fiiliksiin vai en. Yleensä pysyn ihan näissä nykyisissäni. 

Hittolainen! Me leikittiin serkkujen kans lapsena kerjäläisiä! Kuljettiin maitokärryjen kanssa paikasta toiseen ja oltiin "köyhiä ja nälkäsiä kerjäläislapsia" ja varmaan orpojakin. Mikä hiton leikki tuo on ollut! Kerjäläisiä! En muista kenen idea se on ollut, tuskin minun, koska olin hiljaisin ja ujoin. Mut ehkä mä olen ollut kerjäläinen. Sellaseen elämään ei kovin montaa vuotta suttaannu.  


Ja että olisivat tuttuja? Yleensä kyllä tunnistan tutut tyypit. Tai kummituksia? Minulla ei ollu niskakarvat pystyssä, mikä tapahtuu kun talossa on "oikeita" kummituksia. Sellaisesta häivyn hyvin livakasti pihalle. Minua on kyllä suojeltu kummitusten näkemisiltä ja kuulemisilta, mutta ei se silti vie pois sitä, että tiedostan paikat joissa "kummittelee" (tiesin asiasta etukäteen tai en). Niskakarvat nousee pystyyn ja solar plexus kiristyy tiukkaan solmuun, jopa niin tiukkaan, että se sattuu fyysisesti. Mun kotona ei -tyypeistä huolimatta - kummitellut... Vaikea selittää eroa. Se oli enemmän ajatustasolla havaittavaa energiaa, kuin fyysisellä tasolla havaittavaa kosketeltavampaa "kummitusenergiaa". Kummitusenergia on siis tiiviimpää. Tämä on ihan vain minun kokemukseen perustuvaa fiilistelyä, en tiedä miten asiat oikeasti on. Kunhan vain kaivelen ja analysoin.  ( ja  samassa paketissa, niin mitäs muutakaan voi odottaa...)

Eikös ehdat kummitukset jämähdä niihin tiettyihin paikkoihin? Luulisi, etteivät lähde hortoilemaan kovin kauas. Jos niitä ei aiemmin ole näillä kulmilla ollut, niin miksi sitten olisivat keväällä tulleet? Kallistun analyysin tuloksena pois kummituksista. Jotain muuta sen täytyy olla. Ehkä se sittenkin oli vaan testi, tai opetustilanne, jossa opin käyttämään puskuritaktiikkaa. 

[Elena10]

Hurjalta kuulostaa tuo täysinäinen tupa kutsumattomia vieraita, huh!!! Henget tai enkelit tai mitä ovatkaan ovat minullekin tuttuja, mutta tulevat vain kutsustani, eivät koskaan muuten. Ja ovat hyvin valoisia ja hyväntahtoisia - joskus niille laulankin ja tuntuvat pitävän siitä. Mistä niitä lauluja mieleeni putkahtaa, onkin sitten ihan toinen juttu  Siis mielessäni alkaa soida joku laulu, voi olla mikä tahansa.....Ihan mukavia kamuja siis minulla enkä toden totta niitä pelkää vähääkään, päinvastoin. Muutaman kerran olen nähnyt tumman ja aika pelottavan hahmon tulevan ja silloin on ollut kyse läheisen ihmisen lähestyvästä kuolemasta. Isäni kuoleman alla tuollainen tumma hahmo ilmestyi kolmena peräkkäisenä yönä ja heräsin täsmälleen samalla kellonlyömällä aamuyöstä silloin. Ja juuri siihen kellonaikaan isäni sitten myös kuoli.