:
Korvareikäsi "lehti" kertoo uutisia siitä, mitä on läpiaistittavuus.
"Lehtesi" korvassa on ollut useampiakin reikiä eli perillepääsyjä tietämiseen.
Siksi nykyisen kehosi korvassa ovat hankittuina nämät "muistomerkit"
- merkit muistamisen hetkistä kehityksesi polulla.
*
Se, että ihminen kykenee muistamaan
- henkisessä mielessä "syvämuistamaan" -
aina olleensa ja aina tulevansakin olemaan
- läpi kehomatkojensa,
merkkaa hänen elävöitettyä ruumistaan hämmennyksellä:
"Mitä minun muka pitäisi muistaa, kun kerran sen näemmä jo olen
kehitykseni jossakin kohdassa mieleeni palauttanutkin?"
Kudos "lehtesi" korvareiässä ilmaisee omia pohdintojasi ja tulkintojasi kaikesta siitä,
mikä erottaa nykyisen tietoisuutesi niistä tähtihetkiesi "aukeamista",
joita "lehtesi" on itseensä arkistoinut.
Aina tulpaksi asti:
Se, mitä et voi muistaa, on saanut sinut pähkäilemään ja pähkäilyilläsi kasvattamaan
"väärän tiedon" kudosta tuohon läpiaistittavuutesi portaaliin.
Kun aloit tutkia "väärää tietoa", se ilmaisi tulleensa kohdatuksi:
niin metsä vastaa kuin sille huhuillaan.
Kaikuluotainmääritit sen!
Siksi kudostappi pullistui (vrt. valheiden pullistelut niiden joutuessa totuuden valokiilaan)
ja melkein nousi pois sijoiltaan sinun järjestellessäsi tajuntaasi uudelleen.
Jäljellä oli kalvo - särkemätön epätosio.
Jostakin sellaisesta kiinnipitäminen,
mihin vain ulkoinen "näytäntö" (miehesi välityksellä)
voisi tuoda lisävalaistusta.
Miten paljon elämässä tuleekaan eteen tilanteita,
joiden lahjana on aistien avaaminen - harhan lukituksen kirpoaminen.
Ja ellei muita olisi, ei olisi sitä peilitaloa - vaan labyrintti,
jonka jokainen kulmaus kätkisi heijastamattomuudellaan
tilaisuuden itsensä kohtaamiseen, mutta ruokkisi "kadotuksen" tuntua.
Niin että ilman ulosjohtavaa punaista lankaa
- kuten muruset ripoteltuina Hannun ja Kertun kotipolulle -
ihminen on läpiaistivuutensa päässä kotiutumisestaan.
Ja ketkäs ne muruset livertäen söivätkään...
Eli kotiinsa matkaaminen onnistuukin parhaiten
ottamalla tulevaisuuden vastaan sinä punaisena lankana,
josta menneisyyttä kudotaan...
- tuli mitä tuli.
**
Miehesi otti "kudoksen" valkoiseen paperiin?
Valkoinen heijastaa värien koko kirjoa aivan kuten peilitalon lasit,
joissa valkoinen on "kauttaaltaan heijastavuutta"
- aivan kuten valkokangas kätkee ominaisvärinsä filmiesityksen ajaksi,
jotta katsoja kykenee rekisteröimään "värien tanssin valkoisella".
Miksi pohtia menevänsä lekurille?
Siksi koska nyt irrotettu kudos tuntui vaikuttaneen vajentavasti koko siihen kokonaisuuteen,
joksi persoonallisuutesi on rakentunut tietämyksesi koostamana.
***
Täten avautuukin unesi varsinaisen PÄHKINÄ:
Hymyilit peiliin?
Katsoit itseäsi sisäänpäin,
etkä voinut muuta kuin huvittua omasta tietämättömyydestäsi
- kuvastuen noina mustina silminäsi, nenänreikinäsi ja suunasi -
koskien sitä, että kaiken "lehden tapittelunkin "takana
itse tiedät, kuka todella olet.
Sillä olethan itse se läpiaistimuksin Näkijyytesi.
