Mitä enemmän himojansa tyydyttää sitä voimakkaimmiksi ne kasvavat ja sitä enemmän vaatii ollaakseen tyytyväinen joten paras on minimalismi. Tässä suhteessa kallistun enemmän Buddhalaisuuteen kuin Freudilaisuuteen.
Aijaa, eivät minulla. Nälkä ei kasva syödessä, jano juodessa, eikä myöskään seksinhalu rakastellessa. Luonnollisten tarpeiden tyydyttäminen ei yleensä tasapainoisella ihmisellä mene överiksi, vaikka toki kaiken maailman askeetit koettavat toista uskotella.
Se on sitten eri juttu, jos vie huomiota pois jostain ongelmasta/epätasapainosta ruuan/juoman/seksin avulla, silloin toki voi mennä överiksi ihan minkä kanssa vaan, vaikka sitten tetriksen pelaamisen.
Itse en kallistu kumpaankaan: Buddhalaisuuden osalta uskon että on tullut ns. dharman päättymisen aika, Buddha itse ennusti että tulee aika jolloin dharma tuottaa enemmän kärsimystä kuin poistaa ja että sitten tulee uudet opit uusilta opettajilta. Freudilaisuus puolestaan oli oman aikansa kuva, eikä enää sovellettavissa nykyaikaan: Esimerkiksi nyt se paljonpuhuttu peniskateus - naisilla ei tuolloin ollut juuri lainkaan ihmisoikeuksia, eli kyseessä oli pikemminkin 'ihmisoikeuskateus' jos miehiltä nyt jotain kadehdittiin.
Jaahas en tiedä tuosta. No ajattelen tässä vain lähinnä itseäni ja omaa elämääni, että mitenkäs mä ratkaisisin tän pulman.
Mutta kyllä kait se niin menee että överiys on psyyken ongelmien merkki? No en tiedä. Kerro minulle kuka on tasapainoinen? Siis mikä on tasapainoisuuden määritelmä? Onko se sitä, että ihminen tuntee tarpeensa ja täyttää ne, eikä pode tyhjänpäiväisiä analyyseja tai pohdintoja?
Ja tuo tasapainokin voi olla sellanen asia mikä on saavutettavissa. Siis sitten kun olen sinut itseni kanssa niin minulla loppuu tarve vetää kaikkea överiksi?
Härkä-pohdinnoista en ole päässyt jyvälle. Kartallani Venus taisi olla härässä, mutta muuten en ole kauheasti perehtynyt tähän astrologiaan, tai tarpeeksi.
Sellainen kysymys kuitenkin, että mitä jos omat nousu-ja aurinkomerkki ovat päinvastaiset ja ristiriidassa, niin miten tällainen ongelma ratkotaan? Siis miten löytää tasapaino, jos toinen on vaikka syvällinen ja toinen pinnallinen? Välillä minusta tuntuu, että persoonassani on kaksi täysin päinvastaista puolta, siis toinen ei välitä mistään mitään ja toinen ottaa kaiken liiankin vakavasti.
Freud ja seksuaalisuuden ylikorostaminen ei nappaa.
