seuraava »

[t.touhula]

Lemmikki! Kaipailet itseesi lisää vanhaa tietoa ja sitä tuon uintiunen jälkeen saatkin. Huomioi kuitenkin ettei tällainen tieto ja energia toimi rilluttelu-menteliteetin ohella. Tulet muuttumaan selkeästi henkisemmäksi, jopa hengellisemmäksi. Eikä se todellakaan ole SInulle paha juttu. Mutta... Tällaienn muutos karkoittaa elämästäsi osan 'ystävistäsi' . Onneksesi todelliset ystävyydet vahventuvat. Så-å. Sku man säga att... Lycka till,  Lemmikki!

[johanna]

Näin viime öisessä unessani naisen nousevan savupiipusta ulos nenällään pieni haikaranpoikanen
Näitä poikasia tuli perässä sitten useampia.

Mielenkiintoista

Uusi alku luvassa Sinulle sekä paljon varastoitua, käyttöösi tulee aiemmin käyttämätöntä voimaa, joka kantaa eteenpäin. Eli kuin RitariÄssän auton -Kitt'in- turboboosti tulossa. Älä pelästy, kun osaamista ilmenee, vaikka et tiennyt ennen tiettyjä asioita osaavasi. Siis ihan todellisuudessa käy jatkossa näin.

Kiitos
Monet muutkin merkit lupailevat uutta alkua ja ajatuksissani muutan tästä kaupungista muualle. Toivon niin, että ajatukseni ja unelmani käyvät toteen!

[NoNamesHere]

Siirsinpäs tämän tähän ketjuun muiden joukkoon...

Hieman tarvitsisin nyt jeesiä erään unen kanssa joka jäi vaivaamaan. Jos jotain ideoita aukeaa, niin olisi hienoa. Mutta tästä se lähtee..

Seison keskellä peltoaukeaa. Vasemmalla puolellani on junarata joka tulee jostain kauempaa edestäpäin. On talvi ja lunta on noin polviin asti. En tiedä, miten peltoaukealle olen joutunut ja mitä sielä teen... Oikealla puolellani kauempana seisoo karhu. Tunnistan karhun lajiltaan mustakarhuksi ja pidän silmällä tätä otusta vaikka tiedän unessa näiden olevan melko harmittomia jos niitä ei häiritse. Hetkenpäästä unessa tuon mustakarhun takaa juoksee harmaakarhu jonka unessa totean itselleni sen englanninkielisellä nimellä (grizzly bear). Tämä harmaakarhu ajaa mustakarhun pois jonnekkin huitsin nevadaan ja sen jälkeen lähtee kauempaa kiertäen juoksemaan minua kohti junarataa pitkin. Kun karhu tulee kohdalleni, se lyö tassulla rintakehääni vasemmalle puolelle voimakkaasti ja aiheuttaa syvän haavan. Seuraavassa kohtauksessa unessa kaivan avonaisesta haavasta rintakehästä lihanpalan jonka totean olevan pala sydänlihasta. (huom. vielä hengissä ) Katselen kädessäni olevaa "lihanpalaa" ja kun vien sen kauemmaksi kehostani, se lopettaa lyömisen/sykkimisen. Taas lähemmäksi kehoa tuotaessa se alkaa sykkimään uudestaan. Tässä vaiheessa herään.

Tämä ei ole varsinaisesti ensimmäinen uni, jossa poistan jotain rintakehästäni avonaisen haavan kautta.. 

[Lemmikki]

Tack så mycket T.Touhulalle  Olen mina hengellinen ollut aina mutta nyt onkin ollut pitkä aika kovin kuivaa sillä alueella, joten hengellisyys on tervetullut asia 

Lemmikki! Kaipailet itseesi lisää vanhaa tietoa ja sitä tuon uintiunen jälkeen saatkin. Huomioi kuitenkin ettei tällainen tieto ja energia toimi rilluttelu-menteliteetin ohella. Tulet muuttumaan selkeästi henkisemmäksi, jopa hengellisemmäksi. Eikä se todellakaan ole SInulle paha juttu. Mutta... Tällaienn muutos karkoittaa elämästäsi osan 'ystävistäsi' . Onneksesi todelliset ystävyydet vahventuvat. Så-å. Sku man säga att... Lycka till,  Lemmikki!

[t.touhula]

NoNamesHere!

Unessa sinua satutetaan, jotta eheytyisit. Karhu on eräs voimaeläimistä, jonka tekoja kannattaa tarkkailla, koska niillä on syvä merkitys.

Vedän yhteen kaikki minkä aistin unestasi:
Jotta pääsisit elämässäsi eteenpäin, tulee sinun eheytyä tunnemaailman haavoista. Turhat sidokset, jotka eivät enää ole tarpeellisisa, tulee sinun itse katkaista tunteistasi.
Mustakarhu tässä kuvaa tukahtuneisuutta, jonka sinussa ovat aiheuttaneet vanhat haavoittumiset.
Harmaakarhu taas tuo sinua kohta todellisuutta, jolloin saat jalat ylttämään henkisesti maahan. Realiteetit astuvat johtamaan elämääsi.
Tietoinen omatutkiskelu (osa sydäntäsi kädessäsi - tarkkailet sen reaktioita) tehtävänsä tehneistä tunnevammoista on varsin tervehdyttävää. Kuvaannollisuus (kun viet kudosta kauemmas itsestäsi, lakkaa sykkimästä) vammasta pääsyyn on yksi yhteen. = Luovu menneistä haavoista ja niitten vaalimisesta. Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. Sananlasku kertonee mikä unesi sisin tarkoitus sinulle on.

Pian kuitenkin alat nähdä matkaunia, kun pääsen irti sinut keskelle ravintoasi (=pelto) jymähdyttäneestä tapahtumasta.

Iloitsen, että olet saanut vihiä, mitä on odotettavissa. Hyvää matkaa, kunhan raiteille asti pääset!

Pikku lisäys to 23.04.15:
Joku (mustakarhun muodossa) yrittää saada sinut vaikutteille alttiiksi, mutta harmaakarhun muodossa energia tulee tuomaan sinulle mahdollisuuden toimivaan arkeen, ilman ulkopuolisia pakkoja.
-Toivottavasti tämä avaa ajatusta enemmän!-

[Solnishko]

Pitkästä aikaa mietityttämään jäänyt uni viime yöltä. Josko jollekulle tulee jotain mieleen tästä?

Kiipesin ullakolle omaan makuuhuoneeseeni. Talo oli uusi, tuntematon, mutta tiesin olevani ullakolla ja omassa huoneessani. Käsissä kannoin korillista puhdasta pyykkiä, tarkoitus oli laittaa ne kaappiin. Tulin ovesta sisään ja laskin korin lattialle, koitin kädellä napsauttaa valot päälle huoneeseen, kunnes muistin, että eihän tänne olekaan laitettu kattovaloa ollenkaan. Huoneessa ei ollut pimeää, semmoinen ullakkohuoneen hämärä. Kattovalon puuttuminen vähän harmitti, kunnes muistin, että onhan mulla täällä ikkunoita, kyllä niistä tulee valoa ainakin päivällä. Kävelin avaamaan verhot ikkunoiden edestä ja jäin ihailemaan niitä ikkunoita. Niistä ei oikeastaan nähnyt ulos, mutta niistä tuli vähän valoa sisään, ikään kuin talvisen päivän valoa, ei aurinkoa. Ikkunat oli tosi kauniit, valtavan suuret ja niissä meni keskellä kauniita, kaarevia kuvioita. En ole koskaan missään oikeasti nähnyt sellaisia ikkunoita. Todella vanhat lasit ja kuviot. Mietin unessa että miten ihmeessä minulla voikaan olla näin kauniit ikkunat? Mietin, että jos pesisin ne, saisin vielä enemmän valoa huoneeseeni. Ainakin toisessa ikkunassa (oikeanpuoleinen) oli kuitenkin vielä jäätä ja vähän lumikerrosta siinä keskellä olevan kaarikuvion päällä (näytti vähän jopa sydämeltä) joten ajattelin että vielä ei tarkene ikkunoita avata ja pestä. Muistin, että onhan minulla sentään laitettuna lukulamppu sängyn viereen, että nään illallakin edes jotain kun tulee pimeää. Kävelin sängylle kokeilemaan toimiiko se, mutta siihenkään ei syttynyt valoa. Irrotin hehkulampun katsoakseni onko se palanut. Lamppu tuntui kädessä kuumalta ja mietin että se on kyllä vastikään palanut. Katsoin lamppua nähdäkseni onko hehkulanka poikki ja huomasin että lamppu olikin sisältä puolillaan vettä. Siihen se sitten loppui se uni.

[t.touhula]

Solnishko!

Unesi sisältää monta viitettä sisäisen kontrollin 'vahvuudesta', joka sitten estää sinua siirtymästä uuteen vaiheeseen. Kaikki tuntuu olevan kunnossa, mutta ei kuitenkaan toimi.
Lopeta hyvä ihminen miettimästä, millaisena toiset sinut näkevät, ja anna tarpeettomalle kontrolloinnillesi huutia.

Sinun tulee itse tehdä päätös, minne ja koska suunnistat - siis uuden vaiheen aloitusta tarkoitan. Aloita - älä odota, että se alkaa. Uusi elämä odottaa valoisana ja puhtaana. Päätös siihen astumisesta vain puuttuu.
Lisäksi ajatukset ja järki pelkästään ovat kapellimestarina. Elämä on paaaljoooon muutakin.

Mietin - antaisinko kunnon potkun persuksillesi, jotta eläisit arkea, ei pelkästään puhtautta ja valoa.

 

[Solnishko]

Sinun tulee itse tehdä päätös, minne ja koska suunnistat - siis uuden vaiheen aloitusta tarkoitan. Aloita - älä odota, että se alkaa. Uusi elämä odottaa valoisana ja puhtaana. Päätös siihen astumisesta vain puuttuu.
Lisäksi ajatukset ja järki pelkästään ovat kapellimestarina. Elämä on paaaljoooon muutakin.

No mitäs pirua nyt sitten? Päätöksiä olen tehnyt, äärimmäisen raskaita päätöksiä ja ihan todella täysin uuden elämän aloitin kaikella tavoin puolisen vuotta sitten. Silti tuo mitä kirjoitit ON totta. Tässä se on se uusi uljas elämä ja tässä minäkin olen, mutta en silti kuitenkaan ole. Paikalla mutta ei läsnä. Järkisyitä mun päähäni on taottu (tai siis yritetty takoa, minä nyt kuitenkin teen niin kuin teen vaikka en kykene perustelemaan ratkaisuja muille) ja ne kyllä siellä yhdessä ajatusjumien kanssa pyörii. Joskus tosin on niinkin, että se tunnepuoli on pakko hetkeksi 'sulkea' pois, ihan vaan selviytyäkseen päivästä toiseen. Minä kun en osaa tuntea vaan vähän vaan se on kaikki tai ei mitään. Hukkuu pian kissa ja lapsetkin kyynelten mereen.. Valon ja puhtauden kaipuun/etsinnän tunnustan kyllä, puoli vuotta kainaloita myöden paskassa pilkkopimeässä pottukellarissa istuneena. Mutta joo, tuleeko se valo nyt tosiaan sitten säkissä kannettuna tähän tupaan?  

Anna vaan potku perseelle, mut ihan silleen hellästi kiitos!    


Hahaa, hokasin! Kiitos touhula ajatusten vaihdosta, kas näin sen pitäisikin mennä.  Siis sydän vaikeroi mutta vaiennan sen äänen.. Sitten voi ihmetellä että miksei tää nyt sitten TUNNU ihan siltä kuin eläisin.

[t.touhula]

Oiskohan kuule Solnishko apua 'tuuletuksesta'?  

Aikoinaan, kun päätin antaa tunteille huutia -kun järki sen kanssa taisteli jossain ihmissuhteessani- otin ensimmäisen sopivaan tuntuisen vastaantulevan 'ukon' kertakäyttöön ja nollasin tunteeni entiseen ja kertakäyttömieheenkin. Sitten saattoi aloittaa puhtaalta pöydältä - siis uuden elämän - ei toki uutta suhdetta voi päättää aloittaa, tai siis ainakaan minä. Jollei tunnu miltään, ei tunteita voi pakottaa, toki ne voi sivuun asettaa silloin kun velvoittavat sopimattomaan tai toimimattomaan elämään.
Ja kuuntele sisintäsi. Se on se viisain meissä.

Lycka till!  

[Solnishko]

Velhonainen olet.  Ei tainnut ihan tuosta mun unestani enää tulla tuo vastaus. Vois toimia tuuletus, hyvinkin. Ikkuna auki vaan vaikka miten jäätävä puhuri pyyhkäisiskään.

Sain itkettyä. Vaan puolisen tuntia ja todella sain kaivella surkumuistojani että sain sydänkiekkopainetta heltiämään. Tiukassa oli. Mutta helpotti. Seuraavana päivänä sain jo vähän naurettua, sitä olen kaivannut. Siellä ne on, samassa paikassa, itku ja nauru. Ei tule mulla toista ilman toista. Liiallinen 'keskitytään nyt vaan niihin tilanteen hyviin puoliin' -ohjelmointi aiheuttaa tukoksia. Ensin on surtava loppuun. Ja vasta sitten voin elää todeksi myös ne tilanteen hyvät puolet. Oleellista oli myös hokata se, että en niinkään ole matkalla jonnekin vaan olen ainakin vielä matkalla jostakin.

Kiitos! 

[mouru]

Hah, keksin just miksi oon nähnyt niin paljon unia missä ympäristö ja perhe (mm. mummo) on japanilaisia. Nimittäin... söin lapsena mummon luona (asuu vanhempieni kanssa samassa talossa, toisessa päässä vähän kuin paritalossa) aamupalalla ruisleipää missä päällä kulmikas juustoviipale ja meetvursti = japaninlippu 

Mun herkkuleipä lapsena ja nyt oon tän ihme elämänmuutoksen myötä alkanut taas rakastaa ruisleivän ja oivariinin maun yhdistelmää ja meetvursti palannut myös kuvioihin vaikken muusta lihasta välitä edelleenkään.   

[DeVante]

Näitä unia mitkä jää vainoamaan päiväkausiksi.

Olin jossain markkinoilla, mukanani oli pikkutyttö, ehkä jokin 7-vuotias. Jostain syystä olin sille epäystävällinen, moitin tekemisiä, haukuin vaatteita ym. kunnes tyttö rupesi itkemään. Sitten lohduttelin sitä ja tyttö rauhoittui, hetken päästä taas aloin moittimisen. Tätä kun muutama kerta toistui aloin tuntea tosi kovaa syyllisyyttä ja heräsin. Minulla ei ole eikä tule lapsia. Hereillä ollessani en olisi ikipäivänä lapsille tyly.

Sitten kun taas nukahdin niin olin koulussa/armeijan tyyppisessä. Kaappia tyhjäsin ja olin haikeilla mielin kun olin lähdössä pois. Kävelin ulos ja nousin autoon joka on isälläni joskus ollut. Takapenkille istui veljeni, jokin normaalikokoinen nainen ja vielä viereeni änkesi joku oikein suurikokoinen nainen. Oli ahdasta. Jotenkin tunnettiin kiintymystä normikokoisen naisen kanssa puolin ja toisin. Isäni istui kuskin penkillä ja äiti etupenkillä. Isä ajoi holtittomasti, kiihdytteli ja tie oli mutkainen asfalttitie ja satoi vettä. Auto oli ylikuormainen ja ei meinannut tiellä pysyä kaarteissa. Vauhtia oli jotain 120 mittarissa mihin näin. Ohi meni siitä huolimatta monia kiireisempiä, vesi vain roiskui.

Isä sadatteli ohimeneviä ja ajoi vielä huonommin, mutta kauhean lujaa. Silloin suutuin ja aloin sättimään että muitakin on kyydissä ja voisi rauhallisemmin ajaa. Alkoi pudottamaan vauhtia. Kukaan muu ei puhunut mitään, tien reunat olivat isoja puita täynnä, ihan tien reunassa kiinni. Maisema oli hämärtyvä, synkkäkin. Heräsin pian vauhdin hiljenemisen jälkeen.

[Kyllikki6]

Unessani olin sängyllä edesmenneen isäni kanssa, jonka kanssa puhuin kesämökin rakentamisesta johonkin savon sydämeen. Tilanne muuttui siten, että henkilö jonka kanssa edelleen olin sängyllä, oli kyllä jollain tavalla isäni oloinen, mutta nuorempi ja toiminnassa oli selvästi eroottinen lataus, olimme alasti ja hieroin hänen jalkojaan.

Lisään tähän vielä toisen unen, joka tuotiin niin vahvasti tajuntaan, ettei voinut olla kirjoittamatta. Vietimme  (minä ja joku?) häitä lapsuudekodissani ja minulla oli kolmi-osainen hääpuku, josta jotenkin "kuoriuduin " tanssimaan häävalssia kevyemmässä versiossa. Tanssi sujui kuin tanssi, mutta sulhaseni käsi pieneni kädessäni niin, että lopulta pidin vain sormesta kiinni, joka sekin oli kuin pienen lapsen.

[mouru]

Maurimourulainen..Kyllä minulla kävi kovastikkin mielessä sama mikä sinulla,siitä kalasta.Siinähän kala muuttui koiraksi,ystäväeläin,eli ystävä.Mukavaa turvallisuuttakin tuottava ystävä,oli kaulassakin se ,mistä ihminen saa energiaa.Hyvinkin sopii se untuvikko,miten ajattelit.Sellaisia olemme jokainen,mutta ei jäädä sitten siihen,höyhenet vahvistuu,aivan luonnon teemojen mukaan,luonnostaan,aivan itsekseen.Samoin,kuin teit aloitetta,samoin se tunnepuoli ohjaa molempia.Heitit syötin,toinen nappasi siihen kiinni,veti tunteisiinsa,samoihin,yhteisiin.Ystävyyteen...mukava asia.

Unet heittelevät näitä portugaleja,miksi,sitä en ole saanut monestikkaan selville,se tieto on varmasti vain sinulla,aina ne eivät aukea.  

Jaa,a..Palaappa ensimmäiseen uneen nyt.Unet ovat monikerroksisia.Löydätkö siitä myös äskeiseen yhteyksiä.  

Ainiin, mies on esittäytyny myös hevosena, sit hevosena ja ihmisenä samaan aikaan ja lopulta itsensä näköisenä kaukaa katsottuna mm. siluetti, hiukset, silmät ja sit vauvana ja sit me tavaattiiiki oikeesti vaik erehyin pari kertaa henkilöstä.

Palasin vielä uudestaan siihen kalastusuneen jossa vedin maalle koiran pennun. Laskin unisanan "cria" eli untuvikko suomeksi, numerologisen luvun ja se on 22. Miehen karma ja pyrkimys 11 ja just tolleen vedin sen "maalle" ihan ittestään kun meiän suhde alko. Oma karma ja olemus 3, en ole varma voiko mieltää yhteen 33:ksi, mutta näiden unien aikoihin törmäsin jatkuvasti nroon 33 ja koen olevani vähän joku henkinen "opas" sille nyt ku se autto mua ensin. Sori kun sotken numerologian uniketjuun, mutta miehen minuus on 4 ja mieletäni hän onn tähän asti opettanut sekä mulle että monelle muulle karman oppeja käytännön tasolla :d henkiset asiat haastavia käytännöllisen ajattelun takii mut siks just koen opastavani kun olen itse tällainen totuuden etsijä
Jännä tää mieli kun voi jo pari vuotta etukäteen alkaakäsittelee asioita joista valve-minällä ei oo tietoakaan

[DeVante]

Nyt viime aikoina on toistunut tosi paljon että näen unessa sukulaisia ja muitakin tuttuja, yhteistä on se että joko tunnelma on kuin hautajaisista, mustat puvut päällä tai muuta kuolemaan viittaavaa. Suoraan ei kerrota mutta surullinen olo on päällimmäinen asia. Ja itse olen paikalla enkä oikein ymmärrä mitä on tapahtunut, muut paikallaolijat tuntuvat tietävän mutta eivät kerro.

Toinen mikä myös toistuu on muuttamiseen viittaava. Tavaroita pakataan kovalla kiireellä ja puhutaan paikoista mihin ne pitäisi viedä ja millaisella aikataululla. On huoneita mitkä on erilaisin tavoin kalustettuja, lastenhuoneita, olohuoneen tyyppisiä, ne kaikki tavarat pitää tunkea johonkin konttiin ja viedä pois. Talo josta muutto tapahtuu muuttaa muotoaan melkein koko ajan, melkein kun selkänsä kääntää niin aivan eri pytinki on kyseessä.