seuraava »

[Lilim*]

Tähän voisin ottaa hiukan tulkinta-apuja jos jollekin tulee jotain mieleen..

Olin sairaalassa, valkoisella sairaalasängyllä. Olin jossakin onnettomuudessa loukannut (oikean) polveni joka oli siteessä. Vasemmassa kädessäni oli sairaalaranneke jossa vallan vieras nimi, vanhemman naisen nimi. Olin saanut erilaisia kukkakimppuja, luonani hääräsi ainakin isäni ja joitain ystäviä. Vastapäisessä sängyssä makasi tutkittavana mutta hyvässä kunnossa mies (kaverin kaveri, ei läheinen minulle) joka oli osallisena onnettomuuteen, vahinko kyseessä. En kantanut hänelle mitään kaunaa, mies kantoi avuliaasti jopa reppuselässä minua jonnekin kun halusin liikkua. Pääsin klinkkaamaan niin hyvin että sain lähteä kotiin. Olin kuulemma kaatunut sairaalassa ja niin pahasti että en muistissani oli siltä osin iso aukko. Yritin loppu-unen soittaa taksia sairaalaan mutta en saanut osoitetta selville niin millään.

Mikäs tämä polvihomma nyt olis..?
 

[Indium]

Okei Lilim*, mää tulen vetämään hatusta jottai... Hieno uni kyllä.

Mietin noita toistuvia vauvauniasi, niihinhän ei varsinaista vauvakuumetta tarvita. Uusia alkuja pukkaa ja muut eivät tiedä, ei ole ylös kirjattua tietoa siitäkään milloin tarkkaan ottaen syntyivät, no äkkiä kuulostaa että taidat elää jännittävää ja yllätyksellistä muutoksen aikaa
Siihen liittyen sitten tämä sairaala/jalkauni, öö, oisiko jotain epäilystä etenemisestäsi, ongelmista joita et huomaa ennenkuin vahinko on jo tapahtunut? Kaverin kaveri onnettomuuden osallisena voi ehkä tarkoittaa jotain sinulle itsellesi etäisempää osaa sinussa.
Tuo vanhan naisen nimi kädessäsi, hmmmm, viittaisiko johonkin lähipiirisi ihmiseen johon joko samaistut tai sitten et halua että sinulle käy kuin hänelle, taikka kukaties tunteeseen että koet ikäiseksesi epätavallisen paljon?

[Rosa1408]

Minä näin viimeyönä unta että olin edesmenneen pappani minulle ja 2sisarukselleni testamenttaamassa talossa. olin piillossa jättiläisiltä ja joiltain ihan ihme hyypiöiltä. Sitten ne löysivät minut pienestä kahden oven välitilasta, mutta luulivat minua nukeksi ja miettivät olinko oikea, ja tökkivät minua. Hetkenpäästä lähdin juoksemaan siitä.
Yhtäkkiä olinkin vanhempieni luona, mutta he eivät olleet siellä vaan siellä oli niitä jättiläisiä. Olin meidän suihku huoneessa, ja kun menin katsomaan saunalle siellä oli sisarusteni lapsia saunanlauteilla saunomassa ilman huolenhäivää, käskin heidät pois sieltä.
Itse yritin pakoon suihkun ikkunan kautta mutta en mahtunut (vaikka en ole mikään lihava... ).
Sitten menin makuuhuoneeseeni ja vein sinne minun omat ja kaverini kengät sängyn alle. (suunnittelin siis yöllä pakoa ikkunan kautta...)
Sitten loppujenlopuksi pääsin pakoonm, mutta loppu unesta en muista mitään! 

Eli siis jos joku voisi vähän auttaa tulkitsemaan tätä?!

[Lilim*]

Kiitos Indium ajatuksistasi  Tämä on aika haastava tulkittava kyllä, hyviä oivalluksia. Tässä on nyt henkiset ja maalliset opinnot käynnissä ja etenemisen kanssa on kyllä haasteita melkoisesti. Jotain uutta askelta on povattu kyllä muualtakin että uusia kuvioita edessä, ehkä se on haparoivaa se askellus sitten. Mietin myös että voiko tuossa olla jotain tunteiden työstämistä tai siihen liittyvää kun olen tässä nyt nappaillut muutaman päivän kukkatippoja jotka kuulemma avaavat tunnelukkoja (lapsuudesta ne lukot sinne ovat muodostuneet) ja unet kuulemma saattavat muuttua jänniksi näiden tippojen myötä... hmm..

[Indium]

Ei kestä Lilim*
Minkäsnimisiä tippoja nuo mainitsemasi ovat, jos käy udella?

Rosa on näjemmä paennut unessa mörköjään, tekeytyy nukeksi kun ne tulevat liki.... Onko sinulla tässä tai menneessä jotain lamauttavia pelkoja tai sellaisia, joiden edessä suojaudut olemalla muuta kuin oma itsesi?
Suihkun kautta ulos on mieli, aika loogista, suihkussahan puhdistuu vanhasta roskasta taikka likaisen tuntuisista asioista. Tosin se suunnitelma ei onnistu eikä lapsetkaan saa saunoa... Hmm.
Pakenemisen onnistuminen on sekä hyvä että huono juttu, huono sillä lailla että pois pinkomista hedelmällisempää on käydä keskusteluun mörköjensä kanssa, jos vain pystyy.
Nuo paikatkin, ne vaihtuvat mutta pahat hahmot seuraavat, kuten tunteetkin seuraavat sinua kaikkialle.  Ellei sitten noihin paikkoihin nimenomaan liity jotain pahoja muistoja.

ai niin. Pitää hei toki ottaa huomioon sekin, että joku jännityselokuvienkin katselu voi tuottaa tällaisia unia. Jos tämä teema kuitenkin toistuu, niin sitten ei enää lie vain tajuntaan imeytyvistä leffoista kyse

[Lilim*]

Ei kestä Lilim*
Minkäsnimisiä tippoja nuo mainitsemasi ovat, jos käy udella?

http://www.frantsila.com/product/kukkaterapia/ Tuolla Vaihtoehtohoidot- osiossa pieni keskusteluketju kukkaterapiasta, käy tsekkaamassa. 

[isla-vera]

No nytpä tuli nähtyä varsin ahdistavaa unta.
Olin unessa tappanut kaksi sisarustani ja yksi oli elossa. Tämän elossa olevan kanssa vietin aikaa, kävimme syömässä ja meillä oli mukavaa. Palautin hänet vanhempiemme luokse ja äiti oli huolissaan, koska kahta muuta ei ollut näkynyt ja he olivat kuolleet. Minäkin olin ihan huolissani heistä, kunnes äiti alkoi syyttelemään minua ja jonkinlainen hulluus pääsi valloilleen minussa. Päässäni humahti ja tajusin, että olen muttumassa psykopaatiksi, että minussa on kaksi persoonaa! Toinen oli manipuloiva psykopaatti, joka oli ilmeisesti suorittanut murhat, koska tämä normaali hyvä persoonani ei muistanut murhista mitään. Itkin äidilleni, että olen tulossa hulluksi, että minussa on kaksi persoonaa ja hän vain katsoi jotenkin kylmänoloisena, kai nyt jälkeenpäin kun analysoin, niin surullisena siitä, että minä olinkin se murhaaja.

Tässä todellisuudessa minulla on kaksi siskoa, mutta unessa minulla oli myös ainakin yksi veli (jonka olin tappanut). Muistan myös, että ajattelin unessa siitä viimeisestä sisaruksesta, että hänelle en tahdo mitään pahaa tapahtuvan. Ainakin osittain uni viittaa siihen, että vietin tämän siskoni kanssa aikaa eilen ja hänellä oli kaverihuolia ja mietin, etten halua hänelle samanlaista kurjaa ala-asteen viimeistä vuotta, mikä minulla oli kun olin sen ikäinen. Siitä siis selittyy tuo tunne, että unessa ajattelin, etten tahdo hänelle mitään pahaa tapahtuvan. Osaisiko joku valottaa vähän mitä näin brutaali uni voisi tarkoittaa muilta osin? Esimerkiksi se psykopaatiksi muuttuminen tuntui hyvin voimakaalta ja pahalta unessa, tunsin itseni hyvin avuttomaksi ja voimattomaksi, kun hulluus otti vallan. Mitä sellainen mahtaa tarkoittaa?

[Nefarian]

mä hei näin kans viikonloppuna jotain tappamisunta..
jonku toisen muijan kans tapettii joku randomi muija.. sit me peiteltiin kaikki jäljet ja oltii ku ei mitää olis tapahtunukkaa.. sovittiin vielä joku stoori et jos jotain tulee ilmi ni me ei tiedetä mitään jne.. Noh, sit joku tuli sinne kämppään jotain komppaamaan, mutta selvittiin tosi täpärästi.. eikä tosiaan jääty kiinni.. tosi omituista..

viimeyönä sit olikin jossain tosi lämpimässä paikassa, jossa vesi oli turkoosin sinistä.. <3
kaikkee hulluu sielläki tapahtu, muttei mitään mainitsemisen arvoista kait..

[isla-vera]

Viimeyönä tuli taas vaihteeksi uneksittua hissistä.

Lapsena näin unia hisseistä, jotka kulkivat omia reittejään ja usein jatkoivat nousuaan korkeammalle, vaikka minun olisi kuulunut jäädä kyydistä. Hissit jatkoivat matkaa yli rakennusten joissa ne sijaitsivat. Näin luultavasti näitä unia aika paljon tai sitten ne olivat vain voimakkaita, koska välttelin hissejen käyttöä lapsena.

Anyways, tänä yönä hissi oli kerrostalossa, jossa ennen asuin (ja jossa eksäni asuu yhä, ollaan hyviä ystäviä ja erottiin rauhallisissa merkeissä). Menin hissiin ja halusin ylimpään kerrokseen (mikä on outoa, koska eksäni ei siellä asu). Hissi lähti liikkeelle, mutta saapuessaan ylimpään kerrokseen, se lähti "sivuraiteille" kohoamaan vielä ylemmäs ja ajattelin unessa, että tässä sitä taas mennään. En muista olinko ahdistunut tilanteesta vai en. Lopulta hissi kuitenkin rysähti alas. Minulle ei käynyt mitään, mutta makasin siellä hissikuilussa (en enää hissin sisällä). Joku tuli rappusia alas (ehkä minä itse) ja näki minut siellä ja ajatteli(n), että onneksi säilyin hengissä. Sitten heräsin ja yleensä kun herään hissiunista, olen ahdistunut, mutta nyt olin täysin rauhallinen ja jatkoin vain nukkumistani.

[*Miia*]

Unessa luin facebookista että yksi lapsuudenkavereistani on kuollut. Muistan hyvin tämän naisen nimenkin unesta ja hänelle oli perustettu sinne oma ryhmäkin  Sitten tässä unessa yhden miespuolisen henkilön kanssa levitettiin aurinkoöljyä jalkoihimme vessassa ja se öljy muuttu ihan tönköksi ja ruskeaksi.. Muistan tämänkin miehen unesta hyvin ja meillä on ollut joskus sutinaa ihan valve elämässä 

Mitä tämä voisi tarkoittaa..  :

[mii-i]

Minä olin tapaamassa veljeäni jossain sotapelimaisemassa. Ilmeisesti hän työskenteli jonkinlaisen vastarintaliikkeen ydinjoukoissa. Hän tahtoi näyttää minulle jotakin, joka oli syvässä, leveässä maakuopassa. Olime laskeutumassa alaspäin (laskeutuminen tapahtui jostakin syystä reunoja pitkin spiraalimaisesti), kun yhtäkkiä tiesimme, että piti paeta. Veljeni ponkaisi ketterästi kuoppaa ympäröivän verkkoaidan yli, mutta minulla oli hankaluuksia. Lopulta kierähdin sen ylitse selälleni, mutta kun nostin katseeni, edestäni ja takaani nousi rykmenttejä sotamiehiä, ja minua tulitettiin molemmista suunnista. Kumma kyllä, luotisade tuntui kehossa lämpimältä ja aika mukavalta. Ennen unen loppumista kohosin ruumiistani, ja näin, että veljeni ja hänen katupoikaystävänsä olivat kauempana tiilimuurilla ilmeisesti tulossa hakemaan minua/ koettivat paeta, kun oli jo liian myöhäistä.
Unen aikana tiesin, että se liittyi erääseen valtavasta laivasta näkemääni uneen, uneen, jossa koetin ensin pelastaa tovereitani uppoavasta troolarista ja toivon menetettyäni paeta sieltä. Lopulta toverini olivat jotenkin yliluonnollisesti keksineet keinon päästä laivasta pelastusveneisiin, ja itse tein epätoivoisen kuolemanloikan läheisille metallirampeille tms.
Myös kolmas (eri yönä) näkemäni uni liittyy ensiksi mainitsemaani. Seikkailin hämärissä merkeissä ison kartanon ympäristössä, uneen liittyi joku sabotöörihomma ja tapaaminen tumman miehen kanssa.

Ilmeisesti alitajuntani näyttää minulle mitä mielenkiintoisinta jännäriä jatko-osina Jos tosiaan kuolin tuossa ihan ensimmäisessä, ammutuksi tuleminen ei ole ollenkaan epämiellyttävä juttu.

Muistan kyllä paljon sellaisiakin unia, joissa pää ihan selkeästi vain kelaa ees taas viime aikaisia tapahtumia ja ajatuksiani. Jostakin syystä käsittelen ahdistavia tunteitani enemmän unissa kuin valveella. Kun olen jonkin aikaa unien kautta käsitellyt ajatusvääristymiäni, tulee valveilla ollessa päivä, jolloin sitten itken ihan reilusti kaiken lopullisesti veks.
Tykkään unista, ja siksikin minut ehkä niiden kautta pakotetaan ottamaan piilotetuimpia puoliani niissä käsittelyyn- ennen pitkää samoja tunteita jankkaavat unet alkavat kyllästyttää, ja niitä on pakko palastella valvetilassa järjen kanssa- jota tekemään olen yleensä vain liian laiska.. niin kuin kaikissa mukahelpoissa asioissa tuppaan olemaan :

[t.touhula]

Minä olin tapaamassa veljeäni jossain sotapelimaisemassa. Ilmeisesti hän työskenteli jonkinlaisen vastarintaliikkeen ydinjoukoissa. Hän tahtoi näyttää minulle jotakin, joka oli syvässä, leveässä maakuopassa. Olime laskeutumassa alaspäin (laskeutuminen tapahtui jostakin syystä reunoja pitkin spiraalimaisesti), kun yhtäkkiä tiesimme, että piti paeta. Veljeni ponkaisi ketterästi kuoppaa ympäröivän verkkoaidan yli, mutta minulla oli hankaluuksia. Lopulta kierähdin sen ylitse selälleni, mutta kun nostin katseeni, edestäni ja takaani nousi rykmenttejä sotamiehiä, ja minua tulitettiin molemmista suunnista. Kumma kyllä, luotisade tuntui kehossa lämpimältä ja aika mukavalta. Ennen unen loppumista kohosin ruumiistani, ja näin, että veljeni ja hänen katupoikaystävänsä olivat kauempana tiilimuurilla ilmeisesti tulossa hakemaan minua/ koettivat paeta, kun oli jo liian myöhäistä.
Unen aikana tiesin, että se liittyi erääseen valtavasta laivasta näkemääni uneen, uneen, jossa koetin ensin pelastaa tovereitani uppoavasta troolarista ja toivon menetettyäni paeta sieltä. Lopulta toverini olivat jotenkin yliluonnollisesti keksineet keinon päästä laivasta pelastusveneisiin, ja itse tein epätoivoisen kuolemanloikan läheisille metallirampeille tms.
Myös kolmas (eri yönä) näkemäni uni liittyy ensiksi mainitsemaani. Seikkailin hämärissä merkeissä ison kartanon ympäristössä, uneen liittyi joku sabotöörihomma ja tapaaminen tumman miehen kanssa.

Ilmeisesti alitajuntani näyttää minulle mitä mielenkiintoisinta jännäriä jatko-osina Jos tosiaan kuolin tuossa ihan ensimmäisessä, ammutuksi tuleminen ei ole ollenkaan epämiellyttävä juttu.

Muistan kyllä paljon sellaisiakin unia, joissa pää ihan selkeästi vain kelaa ees taas viime aikaisia tapahtumia ja ajatuksiani. Jostakin syystä käsittelen ahdistavia tunteitani enemmän unissa kuin valveella. Kun olen jonkin aikaa unien kautta käsitellyt ajatusvääristymiäni, tulee valveilla ollessa päivä, jolloin sitten itken ihan reilusti kaiken lopullisesti veks.
Tykkään unista, ja siksikin minut ehkä niiden kautta pakotetaan ottamaan piilotetuimpia puoliani niissä käsittelyyn- ennen pitkää samoja tunteita jankkaavat unet alkavat kyllästyttää, ja niitä on pakko palastella valvetilassa järjen kanssa- jota tekemään olen yleensä vain liian laiska.. niin kuin kaikissa mukahelpoissa asioissa tuppaan olemaan :

Kovastipa olet säpäleinä. Seuraavan kerran kun taas sinua jälestetään ja yritetään tappaa, käänny ja puolustaudu. Kovin monta kertaa et tarvitse niin tehdä, kun toimintatapasi valveillakin muuttuu tomerammaksi.
Yrität paeta oman sisimpäsi selvittämättömiä asioita. Niitä ei kerry, kun mietit vaikka asia kerrallaan, mitä mieltä oikeastaan olet.
Näissä unissasi selvästi on viitteitä seksuaalisestsa turhautumisesta, tunteiden liiasta ohjailevuudesta, sisäisistä peloista, päivä- ja alitajunnan välisestä viestikatkosta ym ym.
Turha touhuilu vie pahempiin houruiluihin. Ja niistä taistelet unissasi irti.

Ravintopuolella tulee mieleen liika sokeripitoisuus, nopeaa energiaa antavat ruoat, jotka myös laiskistavat. HAet toimintaa ja jännitystä ja sitten pää pyörii unissakin.

Lukiessani unta, jossa sinut ammutaan, nousi mieleeni vääjäämättä sisäinen tarpeesi tuhota oman minäsi se puoli, joka varastaa sinulta aikaa ja tarmoa turhiin asioihin. Siksi on tärkeää, että sinä itse teet selväksi, mitkä asiat sinua kiinnostavat ja että myös keskityt niihin. Silloin voit sanoa, että sinullakin on ELÄMÄ! 

 

[Ambrel]

Mä näin muutama yö sitte pitkästä aikaa jotain kummittelu-unta. D:
Heti kun alkaa enemmän olemaan stressiä niin alkaa taas näkemään painajaisia....

mutta niin, tässä unessa olin yhden kaverini kanssa jossain talossa, tarkoituksena oli hieman alotella siellä iltaa ja lähteä sitten jossain vaiheessa baariin. se talo oli jossain korvessa, maalla. sitten siihen yhtäkkiä ilmestyi joku vanhempi nainen joka näytti siltä ettei ole ihan tältä aikakaudelta kotoisin vaatetuksesta ja muustakin päätellen, hän sitten istui sellaisella kiikkustuolilla ja alkoi selittämään mulle että enkö mä muista että oon ollut hänen sisko. o.O
tämä tyyppi oli joku mun tuttu ainakin ulkonäöllisesti, mutta harmikseni en enää muista että kuka se oli.

sitten mä jotain siinä aloin väittämään sille että ei hän voi olla mun sisko, ja kaverin kans samalla vähän naureskeltiin siinä tälle vanhemmalle naiselle.

sitten siinä taloa vastapäätä oli jokin sellainen ränsistyneemmän näköinen vanha talo, ja mä sitten kysyin tältä kaveriltani että "mikä tuo on? ja asuuko tuolla joku?"
Sitten se sanoi että lähdetään käymään siellä että siellä on jotain porukkaa. Sitten me lähdettiin käymään siellä ja siellä oli muutama mun kaveri ja jotain tuttuja. Sitten me siinä vietettiin iltaa ja sitten mä kuulin sieltä talon ulkopuolelta jotain naureskelua ja kysyin niiltä tyypeiltä että "keitä tuolla ulkona on?" Sitten kaikki meni jotenkin vaikeeksi ja pelästyneen näköiseksi ja alkoi puhumaan että "Noniin, nyt ne tulee."
Sitten mä kysyin että "mitkä?" Niin ne sano että "kummitukset". D:
Sitten mä olin ihan häjässä siinä ja menin johonkin nurkkaan istumaan ja laitoin silmät kiinni koska en halunnut nähdä niitä. Sitten mä kuulin kun ne tuli sinne sisälle ja mä vaan itkin ja huusin että "auttakaa nyt joku mua!!". Halusin vaan jonku siihen viereen ettei mua pelota niin paljon.. D:
Sitten yks mun kaveri ilmesty yhtäkkiä sinne taloon ja tuli siihen mun viereen pitämään musta kiinni ja huusi niille muille siellä oleville että "Miksi te *mun nimi* tänne toitte?!" Ja samalla hoki mulle että "Pidä vaan silmät kiinni.." ja alkoi sitten viemään mua pois sieltä talosta. D:

Hyi kauhea mikä uni! : D Ja aika spooki juttu vielä tähän päälle. Säpsähdin siitä unesta hereille jossain vaiheessa yötä ja katsoin kelloa, se näytti 04:40. Muutenkin nuo tasaluvut aina hämmentää kun herää, mutta mun kaveri joskus sanoi että herää aina johonkin samaan painajaiseen klo 04:40 muistaakseni. D:

[mii-i]

Minä olin tapaamassa veljeäni jossain sotapelimaisemassa. Ilmeisesti hän työskenteli jonkinlaisen vastarintaliikkeen ydinjoukoissa. Hän tahtoi näyttää minulle jotakin, joka oli syvässä, leveässä maakuopassa. Olime laskeutumassa alaspäin (laskeutuminen tapahtui jostakin syystä reunoja pitkin spiraalimaisesti), kun yhtäkkiä tiesimme, että piti paeta. Veljeni ponkaisi ketterästi kuoppaa ympäröivän verkkoaidan yli, mutta minulla oli hankaluuksia. Lopulta kierähdin sen ylitse selälleni, mutta kun nostin katseeni, edestäni ja takaani nousi rykmenttejä sotamiehiä, ja minua tulitettiin molemmista suunnista. Kumma kyllä, luotisade tuntui kehossa lämpimältä ja aika mukavalta. Ennen unen loppumista kohosin ruumiistani, ja näin, että veljeni ja hänen katupoikaystävänsä olivat kauempana tiilimuurilla ilmeisesti tulossa hakemaan minua/ koettivat paeta, kun oli jo liian myöhäistä.
Unen aikana tiesin, että se liittyi erääseen valtavasta laivasta näkemääni uneen, uneen, jossa koetin ensin pelastaa tovereitani uppoavasta troolarista ja toivon menetettyäni paeta sieltä. Lopulta toverini olivat jotenkin yliluonnollisesti keksineet keinon päästä laivasta pelastusveneisiin, ja itse tein epätoivoisen kuolemanloikan läheisille metallirampeille tms.
Myös kolmas (eri yönä) näkemäni uni liittyy ensiksi mainitsemaani. Seikkailin hämärissä merkeissä ison kartanon ympäristössä, uneen liittyi joku sabotöörihomma ja tapaaminen tumman miehen kanssa.

Ilmeisesti alitajuntani näyttää minulle mitä mielenkiintoisinta jännäriä jatko-osina Jos tosiaan kuolin tuossa ihan ensimmäisessä, ammutuksi tuleminen ei ole ollenkaan epämiellyttävä juttu.

Muistan kyllä paljon sellaisiakin unia, joissa pää ihan selkeästi vain kelaa ees taas viime aikaisia tapahtumia ja ajatuksiani. Jostakin syystä käsittelen ahdistavia tunteitani enemmän unissa kuin valveella. Kun olen jonkin aikaa unien kautta käsitellyt ajatusvääristymiäni, tulee valveilla ollessa päivä, jolloin sitten itken ihan reilusti kaiken lopullisesti veks.
Tykkään unista, ja siksikin minut ehkä niiden kautta pakotetaan ottamaan piilotetuimpia puoliani niissä käsittelyyn- ennen pitkää samoja tunteita jankkaavat unet alkavat kyllästyttää, ja niitä on pakko palastella valvetilassa järjen kanssa- jota tekemään olen yleensä vain liian laiska.. niin kuin kaikissa mukahelpoissa asioissa tuppaan olemaan :

Kovastipa olet säpäleinä. Seuraavan kerran kun taas sinua jälestetään ja yritetään tappaa, käänny ja puolustaudu. Kovin monta kertaa et tarvitse niin tehdä, kun toimintatapasi valveillakin muuttuu tomerammaksi.
Yrität paeta oman sisimpäsi selvittämättömiä asioita. Niitä ei kerry, kun mietit vaikka asia kerrallaan, mitä mieltä oikeastaan olet.
Näissä unissasi selvästi on viitteitä seksuaalisestsa turhautumisesta, tunteiden liiasta ohjailevuudesta, sisäisistä peloista, päivä- ja alitajunnan välisestä viestikatkosta ym ym.
Turha touhuilu vie pahempiin houruiluihin. Ja niistä taistelet unissasi irti.

Ravintopuolella tulee mieleen liika sokeripitoisuus, nopeaa energiaa antavat ruoat, jotka myös laiskistavat. HAet toimintaa ja jännitystä ja sitten pää pyörii unissakin.

Lukiessani unta, jossa sinut ammutaan, nousi mieleeni vääjäämättä sisäinen tarpeesi tuhota oman minäsi se puoli, joka varastaa sinulta aikaa ja tarmoa turhiin asioihin. Siksi on tärkeää, että sinä itse teet selväksi, mitkä asiat sinua kiinnostavat ja että myös keskityt niihin. Silloin voit sanoa, että sinullakin on ELÄMÄ!  

Kiitos analyysista, voishan tuo olla noinkin.. mutku nimenomaan kyseisessä unessa ei pidä paikkaansa. Tykkään tuollaisista unista . Erotan kyllä ne, joissa alitajunnalliset pelot näyttäytyvät symbolisesti.
Kertomani kaltaiset on tunnelmaltaan tarinallisia, ja vaikka tapahtumat ovat näennäisen raakoja, toteutuu niissä yksi hurjempi puoleni: unet on mulle toinen maailma, jota rakastan ja tutkailen jo unissani hyvin kiinnostuneena/ objektiivisesti. Joissakin on viitteitä ja muistoja menneistä elämistä. Tuo ammutuksi tuleminen oli aika jännä kokemus, enkä pelännyt.
Olen joissakin kyllä kääntynyt puolustamaan itseäni, semikyllästyneesti ollaan kavereita-tyyliin tokaissut jotain älyvapaata, ja sen jälkeen oikeasti pelottavatkin unet on jääneet tulematta. - Ja ne oikeasti pelottavat on mulle paljon arkipäiväisempiä, tavallisia tilanteita, joissa vain kipeät tunteet nousee pintaan. Ammutuksi tuleminen on unessa kokemus, jossa saatan kokea ko. tilanteen turvallisesti ilman "oikeaa" hengen menetystä, ihan vain kokeillakseni.
Saatan ollakin säpäleinä, mutta olen säpälöitynyt ihan tarkoituksella, tullakseni itsekseni. Isoimmat säpäleet on jo mukavasti korjautuneet, ja mm. unimaailman kautta (mutta toisenlaisissa unissa kuin tässä ketjussa kertomani) kokoilen niitä kaukaa ajan takaa nousevia sirpaleitani pikkuhiljaa. Selvittämättömien tunteiden nouseminen uniin on mulle vain luontainen tapa käsitellä niitä- usein kykenen ohjailemaan ko. unia, ja samalla järjestelemään ajatuksiani. Valvetilassa tulee opiskeltua ja käytettyä päätä pään selvittämisen teoriaan ja muihin juttuihin, ja selkounitilassa kalloni osaa tuoda sisäistämäni ratkaisuiksi- joita ei aina valvetilassa edes ehdi miettiä. Herätessäni olen virkeä, joten vilkas unimaailma ei lie haitaksikaan. Tämä on siis minulle sopiva tapa toimia ja kasvaa. Eikä siis liittynyt tuohon jännäriuneen, muuten kuin että se oli mukavaa viihdettä ja vaihtelua valvearkeen.

Toisaalta juuri itseni yliuhraaminen muiden hyväksi, pikkusisarten pelastaminen, on ollut usein unissani keskeistä. Ko. vinoutuneen ajatusmallin työstäminen on mieleni mielestä yhä kesken, mutta suurin on jo takana. Toisaalta olen myös edennyt hurjan isoin askelin, kun lopulta sain tarpeekseni sisäisestä kaatopaikastani, ja alitajunta(kaan) ei aina pysy sen perässä, mitä olen ymmärtänyt. Unissanikin saatan olla yhtä aikaa sekä kokija, analysoija, että mielenkiinnolla/ humoristisesti tapahtumia tarkastelija, kuvaten sieluni yliherkkää jakomieltä (positiivisella tavalla) tämän elämänkin suhteen Ehkä etsinkin suhtautumistapoja omaan monijakoiseen suhtautumiseeni, että tulisin entistä paremmin pääni kanssa toimeen.
Luonnollisesti elämä sinänsä on vähän rauhoittunut sielunhoidollisemman jakson+ paikallaanpysyvän työn myötä, mutta mielikuvitukseni ja kykyni nauttia näennäisesti yksinkertaisista asioista(kin) takaa, etten elä elämättä. Sitä paitsi olen jo laittanut liikkelle projekteja, joiden myötä valvetilaankin tulee jo ihan piakkoin enemmän seikkailua. Aikansa kutakin.

Ravintokin on kunnossa, sokeria, eineksiä (karkkeja, sipsejä, kaupan suklaata, energiapatukoita, virvoitusjuomia, jäätelöä yms.) tai viljaakaan en ole syönyt moneen vuoteen.

[Emelia]

Minä olin viime yönä/ aamusta hilkulla mennä naimisiin peräti kahdesti... sulhanen oli aivan uppo-outo, samoin myös vieraat ja paikkakin.. ensin toimitus keskeytyi kun eräs vieraista, tosi paksu pukumies, sai jonkinlaisen kohtauksen ja häntä sitten elvyteltiin - siinä hötäkässä sitten edellinen paikka jouduttiin vaihtamaan toiseen ja paikanvaihto edellytti hieman tuunausta ja vaatteiden vaihtoa, kampauksia..

minulla oli mustavalkoinen mekko, jossa mustia paisley-kuvioita valkoisella pohjalla, hyvin tyköistuva, enemmänkin bilemekko kuin hääpuku.. olin ollut meikissä ja hiusten laitossa, kun sain tarpeekseni nenän tukkoisuudesta (oikeastikin) ja ilmoitin lähteväni etsimään lääkettä poskionteloihini.. kysyin ensin olisiko sitä tarjolla jota sairaskohtauksen saaneelle oli annettu, ei ollut, joten lähdin etsimään lääkäriä joka kirjoittaisi reseptin ja apteekkia josta sen saisi..

minulle ilmoitettiin että  vihkiminen tapahtuu 15 min. kuluttua, etten mitenkään ehdi minnekään ja takaisin.. sanoin että tulen kyllä, ja yritän ehtiä.. lähtiessäni kuulin jonkun sanovan takanani "ei se tulisi, vaikka ehtisi".. päädyin isolle torille vieraassa kaupungissa ja nousin bussiin, bussikuski puhui jotain virontapaista kieltä, mutta rahani kelpasi kyllä.. bussiin noustessani mietin että kuinka selittäisin että olin ollut hilkulla joutua naimisiin peräti kahdesti..

  Ja kyllä, tämänhetkinen Oinas Stelliumi taivaalla on oppositiossa Uranukseeni ja neliössä Kuuhuni..