seuraava »

[faerie]

Näin unta, että halusin pitää itselleni häät vuoren huipulla. Soittelin siellä vuoren alaosassa kaikille järjestäjille ymsyms. että kyllä niiden tavaroiden on nyt tuonne huipulle noustava. Että ihan sama, ei mua siellä palella...
Sitten kävelinkin body pump -tunnille, joka pidettiin ulkona sellaisessa rakennustyömaa telineessä. Putosin sieltä ylhäältä alas vaikka kuinka monesti, mutta kertaakaan minuun ei sattunut, palasin vain aina takaisin.

[Indium]

Nyt oli uni oikein pullollaan ruokaa ja syömistä. Äidin vessassa (jonka seinä oli korostuneen oranssi) oli isoja rasioita erilaisia pääruokia ja salaatteja. Yläasteen ilkeä inhokkityttöni, nykyään ylikohtelias nainen tuli ottamaan osan niistä, sallin sen hänelle ihan hyvillä mielin. Itse otin jonkin rasian jossa oli höyhenen näköisiä katkarapuja ja menin jonnekin syömään niitä.

Sitten olin jossain ihan pienessä huoneessa jossa oli sininen kulmasohva ja jokin futon, jolla minä istuin. Tai siis makoilin jalat ylhäällä lyhyessä hameessa, reilusti ilman alkkareita. Sohvalla tietysti istui kaverini ja n. viisi hänen tosi kaunista blondia kaveriaan, kukaan ei puhunut minulle mitään vaan koin olevani ihan yksin. Yhtäkkiä tajusin miltä näytin ja nousin istumaan normaalisti, etsien heidän kasvoiltaan todisteita siitä että he olisivat katsoneet. En löytänyt mitään sellaista ilmettä.

Hyppäys valtavaan auditorioon joka oli täynnä vaihto-opiskelijoita, mutta ei ollut meneillään mitään luentoa. Auditoriossa oli hienot, pehmustetut istuimet. Joku kaatoi punaviiniä suoraan istuimen niskatukeen ja järkytyin, koska tiedän että se on kamala pestävä, mutta toivoin että se olisi vain mehua. Aloin juoksemaan auditorion läpi etsien siivoojaa, ja yhdellä penkkirivillä kaikki kaatoivat punaista ja keltaista viiniä lattialle rivien väliin, niin että ne sekoittuivat kuvioiksi. Siivooja kärryineen tulikin vastaan ja kerroin hänelle että tuoliin kaadettiin jotain, hän lähti juoksujalkaa pesemään sitä. Kävelin perässä ja kohta hän tiesikin jo kertoa että viiniä se oli, ei lähde pois. Juoksin auditorion eteen ja järkytyin siitä miten ihmiset pruikkivat ketsuppia ja sinappia ympäriinsä. Aloin kiekumaan englanniksi että heidän täytyisi lopettaa, kokien pahaa oloa siitä kun epäilin että teinkö edes oikein, kun kukaan muu kuin minä ei tehnyt mitään. Siivoojakin oli häipynyt. Vaihtarit katsoivat minua ihmeissään ja sanoivat että ei tuoleille mitään roisku.

[Kyllikki6]

Toivottavasti tää oli enneuni  : Mulla on tuolla kaapin perukoilla jemmassa yhdet motivointifarkut, odottamassa sitä päivää kun en enää ole liian paksu perhoseksi ja mahdun niihin. Siinä unessa ne meni aivan heittämällä päälle ja olivat väljät! Olin ihan, et no hemmetti, miten näitä nyt sit pitää, kun nää pyörii päällä Muistin sen äsken tuolla lenkillä "leijaillessa", vaikka vielä on yli 15kg matkaa, niin voi sitä silti mieleltään olla kevyt 

  K

[Kuuhilda]

Mitä se meinaa, kun unet katoaa kokonaan?
Mulla ei ole kovin värikäs unimaailma ollut ikinä, mutta nyt ei ole unen unta tullut aikoihin.
Viimeinen jonka näin, oli sellainen että kiipesin etunenässä jyrkkää mäkeä ylös. Se oli raskasta. Jotkut - todennäköisesti lapseni-tulivat perässäni. Oli talvi, ja tie sekä maisema luminen. Oltiin pulkkamäkeen menossa kai. Sitten tajusin, että ollaan väärässä sunnassa, ja toiset jotka olivat alhaalla olivat kääntyneet oikeaan, ja meidän piti palata kiireesti pulkalla ( tai jollain muulla sellaisella ) laskien muiden luo, ja se lasku oli hurja.
Sen jälkeen...ei viikkoihin mitään.

[Eklektikko]

Eivät unesi ole kadonneet, näet edelleen rem-unia mutta et vain muista niitä.
Voimakas stressi tai päihteet voivat aiheuttaa moista, alkoholi itse asiassa vähentää kyllä rem-jaksoja mutta eivät ne kokonaan pois jää.
Riittävä määrä unta ja stressin vähentäminen voivat auttaa siinä, että alkaisit taas muistaa unesi.

[Indium]

No mullahan nyt tipahtelee pätkiä viime yön unista. Toisessa ketjussa jo mainitsin liehuvat rintakarvat (höähh?), nyt tuli vielä yksi väläys, "Onko mulla himmennin? Oi onko mulla himmennin?!?"  

[Kuuhilda]

Tiiän, että ei ne unet katoa, vaikkei niitä näekkään.
Mutta stressi ja univelka sopii kuvaan kyllä. Entäs tupakka?
Olen alkanut imeä sitäkin pirua taas oikein urakalla.

[Kyllikki6]

Näin unta, että taivaalla lensi kirjain muodostelmassa mustia lintuja (mun unissa mikä tahansa on mahdollista  ) ja ne muodosti muistaakseni "& V.A" kuvion. Toi oli taas ainoa uni mitä muistin, niin aloin tossa aamulla kelaileen, mikä tai kuka V.A. ja ainoa joka nyt pulpahti pintaan oli V.A. Koskenniemi. Hieman tässä koittanut perehtyä hänen tuotantoon ja jollakin tavalla kolahtelee kohdilleen.. Ehkei sillä edes ole väliä, oliko ne kirjaimet juuri noin, ainakin tähän flunssaiseen päivään tuli hitunen kipinää 

[Ambrel]

Mä oon alkanut vähän pelkäämään mun unia, tai niitä jotka jää mieleen ja joista tulee se erityinen tunne, ja jotka ovat useimmiten toteutuneet.
Näin vähän aikaa sitten unta jossa näytettiin mieheni antamaa rannekorua minulle, taustalta mieheni sanoi että "No anna se sitten minulle takaisin", ja annoin sen hänelle takaisin.
Sitten aika vasta näin unen jossa poistin puhelimestani mieheni hellittelynimen edessä olevan "ICE" -koodin, tosin jätin kyllä sen hellittelynimen siihen.
Jaahas, pitäiskö tässä sitten vain odotella ja pelätä vai ovatko nuo merkkejä siitä että pitäisi tehdä jotain erityistä suhteemme eteen?  :

plaah, olen väsynyt.

noh, jotain hyvääkin. minulla on tehnyt jo pari päivää mieli älyttömästi juustokakkua ja olen parina viime yönä nähnyt jopa untakin siitä kun väsään niitä.

[Kuuhilda]

Näin ihan kreisin unen. En ole muuten koskaan ennen tällaista nähnyt. Uiskentelin jossa ruoassa, taisi seoksessa olla ainakin lasagnea ja paljon juustoraastetta jota hieroin sääriini ja ajattelin samalla jotenkin tyyliin, että tämä voi tulla kalliiksi mutta ei se sitten vaikuttanutkaan siltä tai en murehtinut asiaa sen enempää. Samassa unessa taas ensirakkauteni tuli osoittamaan tukensa minulle sivelemällä isovarpaani 

 

Ja Ambrel väsää juustokakkuja 

Onpas nyt juustoisaa tosiaan

[Indium]

Tuli tämmöseen ihme aikaan väläys viime yön unesta... jonkin sortin rata joka piti kulkea läpi, osa siitä vei itse mua eteenpäin jollain kelkalla tai sellaisella, osa piti kiivetä/kulkea omin voimin. Kaikki osat vaaleaa koivupuuta.

Tää uni itse asiassa on mulla ollut ennenkin, eri variaatioina. Joissain niistä tuun radalla kohtiin joista en vaan tajua miten mennään eteenpäin, joskus liikutaan valtavien hallien katonrajassa.

Mutta tällä kertaa oli vain ihan pieni rata pienessä huoneessa, koko tilanne erilainen kuin aiemmissa unissa. Kun tuli se kohta että piti antaa koneen viedä (en muista istuinko vai roikuinko jotenkin) niin odotin ihan hirveää loppumäkeä jossa kiljuisin kun hirvittää kauhea vauhti, mutta se loppumäki olikin tosi pieni, kuin sylivauvojen pulkkamäki, ja jäi hyvä mieli.

[faerie]

Olin liikuntahallissa, jossa oli juoksurata. Juoksuradan varrella oli ovia, ja niistä pääsi paikalliseen liikuntakeskukseen. Juoksin lenkkiä ja näin äitini, joka oli tullut radalle hollantilaisesta hotellista, jonka nimi oli doorvaark mir hilfen (?!?!?! en tiedä mistä tuo nimi tuli?!) ja halusin ehdottomasti päästä sinne. Lähdin siis juoksemaan juoksurataa niin kovaa, että ovi ulkopuolella vaihtui hotellin oveksi. Selitys tälle oli, että juoksin niin kovaa ettei ulkomaailma kestänyt nopeuttani paikoillaan vaan vaihtui juoksunopeuteni verran etelään päin... Eli pääsin juoksemalla hotelliin!!

[ryuuou]

Yksi mieleen painunein uni, jonka olen nähnyt useammankin kerran. Väliä on ollut joitakin vuosia.. ensimmäisen kerran joskus lapsena.

Se suunilleenkin menee näin:
Ilma on pilvipoutainen ja aurinko koittaa tirkistellä pilvien takaa.
Kävelen kuusikon läpi kulkevaa soratietä, jonka vasemmalle puolelle aukeaa vähänmatkan päässä niittyaukeama.

Jossa kasvaa noin polveen asti ulettuvaa vihreää heinää. Kauempana niityllä nousee mäki jonka harjalla on täysin valkoinen 2 kerroksinen tasakattoinen funkkismainen talo, jonka lähimaastossa kasvaa muutamia jonkinsorttisia lehtipuita.
Joiden katveessa seisoo kourallinen mustiin laseihin ja pukuihin sonnustautuneita miehiä.

Talon yläkerrassa on iso pyöreä ikkuna, jonka takana näen itseni istumassa (tai näin ainakin luulen) ja katson sieltä itseäni sinne soratielle.

[Indium]

Tämmönen uni tällä kertaa: Olin äitini luona, veljeni ja isäni olivat myös, oli kesäkuun puolivälin päivä. Sanoin jollekin tytölle että minulla oli itse asiassa yhä talviturkki karistamatta. Päätettiin lähteä isäni ja veljeni kanssa uimaan. Laitoin ylleni jotkut tosi pikkuruiset valkoiset alusvaatteet ja läpinäkyvän pitsineulepaidan. Kaivoin esiin bikinit jotka ovat sopineet minulle vuosia sitten, ja kaksi pyyhettä, vaaleansinisen ja pinkin. Meinasin ottaa vaihtoalusvaatteetkin, mutta enpä ottanutkaan. Lisäksi otin hammasharjan ja tahnan mukaan, ja ajattelin jo uinnin jälkeistä peseytymistä, miten sylkisin hiekanjyviä suustani.

Noustiin autoon, isä ajoi, veli oli etupenkillä, minä takapenkillä keskellä. Meillä oli vain hyvin vähän aikaa, joten sanoin että käyn vain kastamassa ja tulen pois. Isän ajotyylissä oli jotain tosi outoa, hän oli kauhean hermostunut ja auton kierrosluku kävi aina ihan tapissa (eli meni koko punaisen alueen yli) kun vaihde vaihtui. Ajattelin kirkkaan punaista Fiat Puntoa josta joku oli hänelle sanonut että aja varovasti, ja hän oli huudattanut moottoria ihan samalla tavalla.

Koko kotipaikkakuntani pellot olivatkin ohuen jään peitossa, ja jäällä käveli ihmisiä. Siellä oli siis ollut tulva joka oli peittänyt pellot, ja vesi oli jäätynyt. Mietin, miten kylmää järven vesi mahtoi olla, ja autossa keskusteltiin ääneen kuinka tuo tulva oli oikeasti peittänyt aivan kaiken alleen. Saavuimme risteykseen, jonka muistin kaikuna toisesta unesta, mutta jota ei ole oikeasti olemassa. Käännyimme kai vasemmalle siitä, ja vaikka äsken olimme peltojen keskellä, nyt molemmin puolin tietä oli puita. Edessämme oli viiden pyöräilijän sakki. Isä soitti auton soittokelloa (häh?) ja sitten painoi torvea, ja ohitti pyöräilijät. Sanoin viimein ääneen siitä kierroslukumittarista, ja hän vain sanoi että kyllä tämä saa kiertää yhtä paljon kuin edellinen auto. Kuuntelin moottorin ääntä, se kuulosti vähän huonolta.

Nyt edessämme oli jokin vanha punainen viistoperäauto, joka näytti meille vilkulla että saamme ohittaa. Vastaan tuli autoja koko ajan, mutta isä lähti ohittamaan. Vastaantulijat väistivät pientareen puolelle. Ajattelin auton turvatyynyä. Kaikki näytti menevän hyvin, kunnes jostain ilmestyi vaaleankeltainen kuorma-auton nokka, se ajoi suoraan meitä kohti. Hirveä tärinä, jotenkin havahduin, kysyin "Mitä oikein tapahtui?" mutta kukaan ei kuullut. Tiesin että jonkun kasvoissa oli hirveitä arpia.

Yhtäkkiä katselin kaikkea ulkopuolelta tuntematta maata allani tai mitään muutakaan, olin kuin irti ruumiista. Kuorma-auto oli pysähtynyt, meidän auto olikin heinikossa niin että perä vähän näkyi. Oliko isä ehtinyt sittenkin ohjata sivuun ja välttää nokkakolarin? Hän käveli tosi vihaisena tiellä, hän ei näyttänyt yhtään itseltään, tukka oli melkein hartioille asti pitkä ja vaalea ja kasvotkin olivat erilaiset. Kuljin hänen edellään selkä edellä katsellen häntä, nousten hitaasti ylemmäs ja ylemmäs. Hän sanoi jollekin sivulliselle hyvin painokkaasti jostain kassillisesta omia tavaroitaan. Tunsin outoa pistelyä ja sitten heräsin.

[meimi]

Minä näin taas piitkästä aikaa unta, minkä muistan.

Laitoin käsiäni exän käsivarrelle, tarkoituksena jotenkin hoitaa häntä.  Fiilis oli sellainen, että laitan nyt nämä kädet tähän, eihän mun käsis mitään voimaa tai taikaa ole, kunhan nyt pidän näitä tässä.  Siihen meidän viereen tuli joku mies, jotenkin ivallisen tai vähän puolikyllästyneen oloinen, tuli tunne, että hän oli vähän tuskastunut muhun, kun en luota kykyihini.  Hän näpelöi kämmenselkiäni, ikään kuin olis kevyesti kosketellut pianon näppäimiä.  Käsissäni tuntui voimakas sähköisku, putosin säikähdyksestä polvilleni.  Samalla jysähti, kuin ukkonen olisi jylissyt.  Itkin.  Ex oli vaan sivuosassa, en muista hänestä muuta, enkä unesta muutakaan.

Kommentteja?