seuraava »

[TJkoo]

Hei. Mulle on tapahtunut jotain. Ehkä järkytyinkin hieman, onko tämä tosiaan todellista?
En tiedä mitä tehdä?
Voiko joku auttaa?
Olenko edes oikealla palstalla?

Olin aivan hukassa 22.2. päivänä ja aina 6 3. asti. Vieläkin olo on herkkä. Itken ja on ikävä erästä henkilöä.

Kirjoitin suomi24 sivuille tästä. En silloin tiennyt mistä muualta olisin tästä kysynyt. Eli Etsintäkuulutus palstalta, sieltä löytyy -Tyttö Rovaniemellä 90 luvulla- aloitus. Se on minun tekemä. Kaikki mitä siinä lukee on tapahtunut oikeassa elämässä, minulle. Kirjoitukseni siellä on aika pitkiä.

Jos joku voisi tai osaisi auttaa olisin kiitollinen. En uskalla laittaa linkkiä tänne. Mutta löydätte sen sieltä. Kiitos!

Yt. TJkoo

[Kuuhilda]

Ehkä hän on tulossa takaisin elämääsi?
Rai sitten lähtenyt tuonpuoleiseen...
Oikeastaan se on sinulle yjsi ja sama asia...olette aina yhtä, joka hetki, kaikkialla 

Rauhoitu. Elä omaa elämääsi ja koita olla hukkumatta tähän juttuun.
Kaikki selviää aikanaan...ja vaikka ei selviäkään, niin tasaantuu ainakin.

Aivan varmaa on se, että sinä tulet oppimaan jotain tärkeää.
Rohkeasti matkaan, mieli avoimena, ei ole mitään hätää...olet tässä ja nyt ja hän on aina kanssasi 

[TJkoo]

Kiitos vastauksesta.

Eli tämä on todellakin totta mitä minulle tapahtui tai on tapahtumassa.

Olen ollut tähän asti hieman epäileväinen näihin asioihin vaikka niitä on tapahtunut koko elämäni ajan. Täytyy ilmeisesti lopettaa epäilyt.

Tämä olo on aivan armoton. Hirvee ikävä ja kaipuu hänestä.
Täytyy vain yrittää selvitä tämän kanssa. Itken melkein koko ajan.

Kiitos teille!

[Kuuhilda]

Enhän minä tiedä sen paremmin kuin sinäkään, onko se totta vai ei.

Mutta sun tunteet varmastikin ovat täysin totta, ja tulevat tätä kautta käsittelyyn.
Se on hieno ja tärkeä asia  

Koita muistaa, että hän on koko ajan osa sinua, oli missä vain  

Ja jos ajatukset pyörivät hänessä ahdistavan pakkomielteisesti, niin ala aina hänen tullessa ajatuksiisi miettiä jotain tylsää ja turvallista...vaikkapa sitä, minkälaisia astioita sinulla on kaapissa? Minkä värisiä? Mihin tarkoitukseen? Missä järjestyksessä?
Jos pystyt pitämään ajatukset siinä, aivosi oppivat ettei sitä ensin ajattelemaasi asiaa ole ollenkaan syytä ajatella, aivan samanlainen juttu, kuin astiat kaapissa  

Tsemppiä.

[TJkoo]

Hyvin menee tällä hetkellä. Aivan mahtava olo. Eikä todellakaan ole mitään kevään aiheuttamaa "harhaa". Tämä on aivan eri atmosfääreissä. En ole ikinä kokenut samakaltaista. 

Ikävä ja kaipuu on muuttunut iloksi ja toivoksi. Elämäni muuttumisen Iloksi ja jälleen näkemisen toivoksi.

Tuntuu että olen täynnä jotain voimaa. Positiivista energiaa. Rakkautta??

En vaihda häntä mihinkään astikaappiin tai astioihin, anteeksi vain    Hän on minun puolikkaani. En halua unohtaa ikinä. Unessa hän oli hieman vanhemman näköinen, ei mikään tyttö enää, noin 30 vuotias. Se uni jonka näin meistä, ei ollut mikään normaali uni. Liian selkeä ja tunsin hänen kosketukset. En ole sen jälkeen hänestä nähnyt unta. Joskus tunnen hänen läheisyyden.

Tämä kokemus 22.2. minkä koin oli aivan käsittämätön. Todella voimakas. En löydä oikeita sanoja sille.

Olen omasta mielestä normaali suomalainen mies joka käy töissä ja hoitaa jokapäiväiset arkiset rutiinit. Tietenkin mausteena voimakas intuitio josta äitini puhui aika paljon kun oiin nuorempi.

Varmaan olen ainoa mies puolinen täällä, mutta mitäs se haittaa.

T&K 

[TJkoo]

Unohtui....ja tämä "lataus" minkä olen saanut lyhyen ajan sisällä. En tiedä miten näin nopeasti. Luulin että tässä menee viikkoja, kuukausia, että Ikävä ja kaipuu vähenisi tai loppuisi. Eilen puolenpäivän maissa olo jotenkin muuttui paremmaksi. Ja tänään aamulla olo tosiaan oli niinkuin viestini alussa ja jatkuu. Mikä tämä lataus oli ja mistä? En tiedä. Oliko K mahdollisesti asialla.

[Kuuhilda]

Hieno kuulla, että juttu on kääntynyt positiiviseksi 

Pidä astiakaappi kuitenkin mielessä, jos vaikka tulee tarve 

Hyvää matkaa, mihin ikinä oletkaan menossa, ja kertoile kuulumisia joskus 

[Eileithyia]

Uskon, että olen kokenut saman. Se on vaan voimakasta kiintymystä toiseen ihmiseen, jossa ei rajoja ei yhtäkkiä olekaan. Et ole sinä enää yksi, vaan sisimmässäsi on nyt toinen ihminen. Itse olin vuosia ulapalla, jouduin vaihtamaan kaupunkia ja ikävä oli todella, todella paha. Heräsin yöllä fyysisestikin tuskaan ja kaipuuseen, melkein kymmenen vuotta tapaamisen jälkeenkin. En usko että koskaan unohtuu, mutta toivon, että etäisyys tekee lopulta tehtävänsä ja asia painuu jonnekin unitasolle, mistä se tulikin. Näin unia, joka yö, koska asetelma oli vaikea enkä voinut olla hänen kanssaan. Jos tahdot jutella lisää, voit laittaa YV:tä minulle. En ole koskaan saanut vertaistukea asiassa ja monesti ihmiset saattavat myös vähätellä koska - huomaan - moni ei ole kokenut samaa. Ei ihan tällä tavalla. Kohtaaminen melkein tuhosi minut. Onneksi kuitenkin minulla oli mahdollisuus muuttaa muualle ja se on vähän auttanut.

Eivät nämä ole mitään latauksia, ihminen ei vain ole tottunut olemaan sellaisessa tilassa kovin usein vaan asetamme ennemminkin rajoja toisia ihmisiä ja ympäristöä vastaan, vaikka syvällä sisimmässämme olemme tehty liittymään toisiin ihmisiin.

[Kuuhilda]

Eileithyia, mulla on vastaavanlainen kokemus.

Ei tosiaan usein tule vastaan ketään, kellä sama, mutta muutaman tiedän.

Tykkään sun näkökulmasta asiaan.