Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Joogi ei ole viilipytty?  (Luettu 2324 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
sideman
Astroholisti
*****
Viestejä: 8223


Profiili
« : 03.01.2023 11:20:46 »

Yoga-suutra II 16

pariNaamataapasaMskaaraduHkhair, guNavRttivirodhaac ca sarvaM eva duHkhaM vivekinaH.

~parinaama-taapa-samskaara-dukhair guna-vritti-viroodhaat tsha sarvam eeva dukham viveekinaha.

Taimnin käännös:

[IT]: To the people who have developed discrimination all is misery on account of the pains resulting from change, anxiety and tendencies, as also on account of the conflicts between the functioning of the Gunas and the Vrttis (of the mind).

Meitsille ei ole täysin selvinnyt mitä Patañjali tarkoittaa henkilöön viittaavalla sanalla vivekin (tässä ablatiivi/genetiivi: vivekinaH; yksikön nominatiivi: vivekii; sama taivutusparadigma kuin sanalla yogin/yogii).

Sana, jonka lemma eli sanakirjoissa esiintyvä hakumuoto on vivekin, on agenttisubstantiivi, mitä ilmeisimmin johdettu substantiivista viveka (viveekka); vedaantassa sillä on seuraava merkitys:

   m. (in vedānta-) the power of separating the invisible Spirit from the visible world (or spirit from matter, truth from untruth, reality from mere semblance or illusion) View this entry on the original dictionary page scan.

Luultavasti yogassa merkitys on suurinpiirtein samanlainen, mutta Shankara korvaa tuon sanan
subkommentaarissaan (vivaraNa: ilmeisesti Vyaasan kommentaarin kommentaari?) sanalla yogin. Varsinaisen suutran käännöksessä hän käyttää adjetiivimaista sanaa clear-sighted.

Shankaran kommentaari on tosi perusteellinen ja siinä esiintyy, aitoon vedaanta-tyyliin, opponentti, joka mitä ilmeisimmin on hän itse, keksien mahdollisia vastaväitteittä omille pähkäilyilleen. Seuraavassa hän vastaa "opponentin" kyssäriin siitä, miksi kaikki on tuskaa (duHkha) vivekinille (joogille):

(Opponent) The circumstances are the same for the yogin too, so why does
it distress him?

Why? Because the knower is like an eyeball. As a thread of wool flicked on to the
eyeball causes pain by its touch, but not on to other parts of the body, so these
pains afflict the yogin alone, who is sensitive as an eyeball, and not another
recipient of them. But that other is subjected again and again to pain brought on by
himself, casting it off and then subjected again to what has been cast off again and
again, with his mental processes from time without beginning shot through and
through so to say with the various saṃskāra-complexes (vāsanā), taking on what he
should avoid, namely ‘I’ and ‘mine’, born again and again – (on him) the three-fold
sufferings, with causes both objective and subjective, flood down.

(Tämän yhden suutran koko [kommentin] kommentti käsittää noin 15 sivua!  Shocked )

Tuosta tuli mieleen se kun TM-opettajani totesi meille kurssilaisille ennen varsinaista henkilökohtaista opetushetkeä, joka kesti kai noin puolisen tuntia, parafraseeraten:

Ei teistä mitään viilipyttyjä tule. Itse asiassa voitte tulla entistä herkemmiksi, mutta kokemukset eivät niin vahvasti koske enää "itseä" (aatmaa'ta?).

Muistaakseni tuolloin hetken aikaa ajattelin että ei -kele, tää ei taida olla mun juttu, kun olen niin "tunneherkkä", kuten enoni totesi minulle soittaessaan kerran vuosien jälkeen minulle.
Ihmettelin miten hän voi sen muistaa; hän totesi olevansa itse samanlainen (vaikka ulkoisesta olemuksesta ei sitä kovin herkästi tullut ajateltua!)

Tuo suutra ilmeisesti viittaa juurikin tuohon mitä TM-ope möläytti! Siis syvämeditaatio voi olla herkkiksille ainakin ajoittain haasteellista; meille sopisi ehkä paremmin jokin pinnallisempi, TM:n perustekniikkaa spesifisempi meditaatiotekniikka, joita esim. (Shankaran harhaoppina pitämässä) buddhalaisuudessa lienee useampiakin (esim. vipassana; taitaa olla sukua mindfulness'ille ellei juurikin sitä?)
   

« Viimeksi muokattu: 03.01.2023 12:32:57 kirjoittanut sideman » tallennettu
sideman
Astroholisti
*****
Viestejä: 8223


Profiili
« Vastaus #1 : 03.01.2023 12:25:03 »

Voisi yrittää hintsusti kommentoida tuota, miksi mielestämme Mindfulness on pinnallisempaa kuin TM:

Noh, kuten esim. huippu-urheilijat tietävät, tärkeissä kisoissa (esim. olumppialaisissa) tulokset jäävät helposti kauas siitä mitä harjoituksissa on saavutettu, mikä lähes aina johtuu liiasta yrittämisestä.

TM on periaatteessa äärimmäisen helppoa juuri siksi että siinä kaikenlainen keskittyminen ja tietoinen yrittäminen on kardinaalivirhe; mutta monien kohdalla vain periaatteessa, koska varsinkaan me länsimaalaiset emme ole tottuneet siihen, mitä esim. daolaisuudessa kutsutaan termillä wu-wei, tjsp, eli ei-tekeminen, toisin sanoen parhaimmillaan tekeminen on sitä kun vain ikäänkuin sivustatarkkailijana seuraat kun luonto (prakRti) toimii kehosi/mielesi, jne. kautta.

TM:ssä mantran tulisia antaa mahdollisimman automaattisesti transsendoitua, vähän kai siihen tapaan kuin vaikkapa kitaran kieli automaattisesti pikkuhiljaa vaimenee näppäilyn jälkeen (paitsi  esim. Hendrix'illä - ja hänen jälkeensä monilla muilla - silloin kun hän antaa äänen kiertää jolloin se itse asiassa pikkuhiljaa [eikä edes aina niin pikku-] voimistuu jopa sietämättömän voimakkaaksi).

Käsittääkseni esim. Mindfulnessissa huomio tietoisesti kohdistetaan hengitykseen, jos mieli lähtee laukalle??
« Viimeksi muokattu: 03.01.2023 12:41:16 kirjoittanut sideman » tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: