seuraava »

[Hiisitär]

Lillin kanssa olen itse samoilla tuntemuksilla ja linjoilla oman fyysisyyteni että muiden fyysisyyden kanssa. Itse olen niitä henkilöitä, jotka eivät osaa laittaa aina omia tuntemuksia sanoiksi, mutta onneksi Lilli on täällä jelppaamassa pääni tasoittumista

Minäkin olen ensisijaisesti sielu ja vasta sitten ruumis. Ajattelen aina, että vaatteiden laittaminen, korut, meikit, hiusten laitto jne. ulkonöän kanssa puuhailu on oikeastaan sielun kodin sisustamista

Olen myös energiaherkkä. Kotipuoleni naapurin pojan ex-kihlattu oli tapaus, jonka lähelle en voinut mennä! En tiennyt tytöstä mitään muuta kuin nimen, mutta jo pelkkä tytön näkeminen nosti karvani pystyyn, vaikka hän mitä ilmeisemminkin oli aurinkoinen tapaus. Huomasin myös tytön saavan minusta pahoja viboja, sillä hän pälyili minua kummissaan aina, jos olin lähettyvillä. Liekö sitten päällyslehtien epätasaista resonointia keskenään.

Synesteetikkona puheääni on minulle hyvin herkkä juttu myös. Nykyisessä työssä yhdellä herralla on todella suklaanruskea, ihastuttava ääni, jota jaksaisin kuunnella vaikka kuinka kauan. Persoonallinen ääni lumoaa minut, vähän rahiseva mies ääni on eksoottinen. Pidän yleensäkin matalista äänistä, ne ovat väreiltään pehmeitä ja lempeitä.

Tuoksu on kanssa kova juttu, onhan se omalla osaltaan täysin tiedostamaton. Edellisen ex-mieheni kohdalla nuuhkin joskus hänen Hugo Boss-kokoelmaansa ja tunnistin sieltä tuoksun, jota hänellä oli, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Tuolloin tapaamisen aikaan en kuitenkaan tiedostanut haistavani hänestä mitään tuoksua, mutta nenä nappasi sen muistiin.
Hauskinta oli kuitenkin se, että hänen oma normaali tuoksunsa oli juuri sellainen, miltä olinkin seuraavan poikaystäväni kuvitellut tuoksuvan. Pidän siitä ominaistuoksusta vieläkin, mutta nyt minulla ei ole lupa mennä nuuhkimaan häntä

Sitten jos katsellaan vastakkaisen sukupuolen ulkonäköä, niin tokihan siinä täytyy joku koukku olla, jotta tyyppi kiinnostaisi myös fyysisesti. Olen aika vaatimaton ulkonäön suhteen, tosin ihme "perverssejä" mieltymyksiä löytyy myös täältä suunnasta! Asioita, jotka ovat plussaa, mutteivät välttämättömyyksiä.

[kooky]

Hyvä aihe ja ymmärrän täysin pointin Lillin alustuksessa.


ja sitten tuohon AM:n edelliseen...

Ajattelen aina, että vaatteiden laittaminen, korut, meikit, hiusten laitto jne. ulkonöän kanssa puuhailu on oikeastaan sielun kodin sisustamista

tosi hyvin ilmaistu.

mut eniten kiinnostaisi tämä, koska asia on itselle ollut vähän mysteeri...

Olen myös energiaherkkä. Kotipuoleni naapurin pojan ex-kihlattu oli tapaus, jonka lähelle en voinut mennä! En tiennyt tytöstä mitään muuta kuin nimen, mutta jo pelkkä tytön näkeminen nosti karvani pystyyn, vaikka hän mitä ilmeisemminkin oli aurinkoinen tapaus. Huomasin myös tytön saavan minusta pahoja viboja, sillä hän pälyili minua kummissaan aina, jos olin lähettyvillä. Liekö sitten päällyslehtien epätasaista resonointia keskenään.

kun tulee tälläinen tapaus...niin onko kellään ajatuksia siitä mikä tän tarkoitus on, tai mitä selityksiä sille on.

ajan vain takaa sitä, että joskus on turha alkaa etsimään syytä kummastakaan, ja sitten voi joutua syystä tai toisesta viettämään aikaa samoissa ympyröissä. Kumpikaan ei ole tehnyt toiselle mitään väärää, eli ei olisi virallista syytä karsastaa.

joskus tämä voi herättää jopa kiinnostusta, mitä ihmettä tuossa on kun se saa minut niin kananlihalle, pakko ottaa selvää jollain tavoin. sitten voi seurata erikoinen vuorovaikutus, joka on voimakas mutta tavallaan yhtä aikaa vahingollinen kuin hedelmällinen ja hyvää antava.

siis mietinkin että onko tämän "perusteettoman" luontaisen karsastuksen ja vastenmielisyyden tarkoitus vaan viestittää että on yksinkertaisesti parempi pysyä erillään toisistaan...eli siis sellaista tervettä vaistoa kun aistii energioita. eli tää juuri olisi se viesti, "joidenkin on syytä pysyä kaukana toisistaan"...vaiko sitten sitä, että tämän kanssa olisi jotain asioita selvitettävänä...

Joskus tuo on kyllä liittynyt kehoon, esim jos minua on karsastettu ilman että olen tehnyt mitään, olen pariin kertaan ainakin saanut jälkeenpäin selville että muistutan ulkoisesti jotain sietämätöntä ihmistä heidän menneisyydestään.

oon enemmänkin alkanut miettiä sitä että onko tällä kehon ulkonäölläkin sitten joku henkeen liittyvä tehtävä ja viesti, kun tuntuu että useilla meistä on jonkinlaisia ajatuksia siitä mitkä ulkonäköpiirteet ovat enemmän kuin pelkkiä piirteitä toisissa ihmisissä. toiset viehättäviä ja toiset luotaantyöntäviä piirteitä, yksityiskohtia...VAIKKA ne eivät edes suoranaisesti liittyisi standardikauneusihanteeseen tai käsitykseen rumuudesta eikä hajuun ja likaisuuteen, joka kai suurimmalle osalle on vastenmielistä muutenkin.

?

[Astrobug]

Minulla on rauhallinen ja helposti lähestyttävä olemus. En osaa sanoa johtuuko se enemmän luonteestani vai kehostani - vaiko vain niiden yhteisvaikutuksesta.

Välillä tuntuu siltä, että "säteilen" ympärilleni jonkunlaista rauhallisuutta. Työsuhteissani/ihmiskontakteissa olen miettinyt mikä saa ventovieraat ihmiset purkamaan minulle sydäntään ja keskustelemaan kanssani ikään kuin olisin heidän paras kaveri. Tilanteet vain tulevat yllättäen.

Toivoisin jatkossa itseltäni enemmän asennoitumista/panostamista näihin juttuihin. En ole aiemmin osannut pohtia niitä ollenkaan henkiseltä kannalta. Oppia ikä kaikki...

[Asterix]

Tuli tuosta toisesta topicista mieleen, että mehän olemme täällä maan päällä fyysisessä olomuodossa olevia henkiolentoja. Itse en ole koskaan erityisesti samaistunut ruumiiseeni, vaan olen mieltänyt itseni siksi persoonaksi, sieluksi, joka ytimessäni asuu. Silti olen saanut huomata toistuvasti, että se mikä on oleellista, jää useimmiten ulkopuolisilta huomaamatta ja minua kohdellaan puhtaasti fyysisenä olentona. Tätä jaksan paheksua vuodesta toiseen, mutta tosiasia lienee, että fyysinen olomuotomme vaikuttaa suuresti kunkin elämän kohtaloon.

No niin, kertokaapa esimerkkejä, miten Teidän tomumajanne on muokannut kohtaloanne. Oletteko erityisen kauniita, rumia, pitkiä, pätkiä, hinteliä, riskejä, pulskia, rampoja, sairaalloisia tai peräti ihan keskivertoja?

Entä jos yhdistetään hyvä/huono itsetunto keskiverrosta poikkeavaan ruumiseen? Millaiseksi elämä silloin muotoutuu?

Kertokaa esimerkkejä itsestänne tai hyvin tuntemistanne ihmisistä.

PS. Itse koen olevani fyysisesti normaali

Tuli mieleen tuosta sinun kirjoituksestasi,
että mikä sinua eniten häiritsee fyysisyydessä, se,
että sinusta nähdään sinun mielestäsi sinun fyysiset puutteesi
vai se, että sinusta nähdään sinun mielestäsi nykyisen kauneuskäsityksen vahvat puolesi?

Yritän vastata noihin kysymyksiisi.

Koen itseni hengeksi ruumiissani,
josta haluan ottaa kaiken irti minkä saan.

Koen hiukan vastaavaa tunnetta ajaessani
esim. Ferraria tai AS Vanquishia.

Tiedän, etten omista moista autoa
ja se on vain lainassa tämän hetken,
mutta nautin joka ainoasta hetkestä
ja kaarteesta ja revitän tehoja irti ohitustilanteissa
ja nopeilla suorilla silläkin uhalla,
että menetän ajokorttini hyllylle hetkeksi aikaa
ja maksan saakelinmoiset sakot.

Ainoa ero oikeastaan on se, että fyysistä ruumista voi
muokata ihan miksi itse haluaa, enkä nyt tarkoita
plastiikkakirurgin palveluja. 

Henkinen ja fyysinen olemukseni ovat symbioosissa
toisiinsa ja jos toinen voi hyvin tai huonosti,
niin sillä vaikutusta toiseen.

Toinen toimii myös toisen parantajana ja tukena.
Jos voin henkisesti huonosti, niin voin tuottaa ruumiillani
hengelleni hyvänolon tunnetta
esim. liikunnalla tai rakastelulla.

Tai sitten jos ruumiini voi huonosti, niin voin
tuottaa hyvänolon tunnetta ruumiilleni esim. meditoimalla
tai lukemalla tai kokeilemalla jotain uutta,
josta on hyötyä ruumiilleni tai sitten vaikka ottaa henkimaailmaan
yhteyttä ja antaa hoitoa ruumiille sitä kautta.


No.. sitten siihen,
miten muut ihmiset suhtautuvat kauniiseen fyysisyyteen. :


Koen, että nykyisen kauneuskäsityksen mukaan
vaatimattomamman näköiset
saavat parhaimmat työtehtävät ja työpaikat.

Epäilen syyksi, että he eivät aiheuta niin paljon
kateutta ja siten eripuraa ja hajontaa tietyissä työyhteisössä.

Työhönottajana olen itsekin toiminut samalla tavalla.
Työyhteisö pysyy tehokkaampana kun ihmisten energia menee
siihen itse työntekoon eikä yhden ihmisen ulkonäön ruotimiseen.

Kaunis nainen saa "maksaa veroa" ulkonäöstään joka päivä.
Kauniin naisen ulkonäköä ja persoonaa saa ruotia,
mutta kaunis nainen ei saa huomauttaa edes liian vahvasta kahvista,
koska se on varma viittaus keittäjän fyysisisiin puuteisiin. :

Kaunis nainen voi saada paremman palkan miespomoltaan
kuin vaatimattomamman näköinen nainen,
mutta usein hintaan kuuluu myös
lähentelyt ja ehdottelut ja viimein potkut,
jos nainen hyvästä palkasta huolimatta kieltäytyy.
(Kauniin naisen kannattaa aina valita sellainen työpaikka,
jonka miespomon kanssa pystyy oikeastikin viettämään aikaa,
muutoin elämä muuttuu painajaiseksi)

Kaunis nainen ei juuri koskaan saa käyttäytyä huonosti,
mutta vaatimattomamman näköinen nainen voi käyttäytyä niin
törkeästi kuin haluaa ilman sanktioita esim. työpaikalla.
Ja jos riita-osapuolina on kaunis nainen
ja vaatimattomamman näköinen nainen, niin vaikka se rumempi
akka olisi tehnyt mitä törkeyksiä ja kaunis nainen olisi
vain kaikkien rötösten uhri, niin kaikki on kuitenkin
sen kauniimman syytä.

Kauniilla naisella ei ole mitään oikeutta
oman vartalonsa yksityisyyteen ja koskemattomuuteen.
Kaunista naista saa (kaikenlaiset) miehet lähennellä ja kähmiä.
Kieltäytyminen tai suuttuminen on huonoa käytöstä.

Muut naiset saavat hipelöidä kauniin naisen
hiuksia ja vaatteita ilma lupaa ja kysellä
varsin inteemejä kysymyksiä, joita eivät varmasti kysyisi
keneltäkään vaatimattomamman näköiseltä naiselta.
Kieltäytyminen tai suuttuminen on huonoa käytöstä.

Jos kaunis nainen on 2 päivää sairauslomalla
flunssan vuoksi vuoden aikana, niin se on katastrofi,
joka muistetaan vielä 3 vuoden jälkeenkin,
mutta jos vaatimattomamman näköinen nainen on sairauslomalla
joka toinen viikko milloin mistäkin syystä,
se on täysin normaalia.

Kauniin naisen ympärillä on paljon miehiä
ja sekä miehet että naiset kuvittelevat,
että kauniilla naisella on seksiä niiden kaikkien kanssa.

Kaunis nainen ei saa syödä mitään ilman,
että joku ei arvostelisi hänen syömäänsä ruokaa
ja ruokailutottumuksia.
"Kylläpä sinä syöt niin terveellisesti,
relaa joskus ja ota suklaata"
"Miten sinä voit pysyä noin laihana suklaalla ja cokiksella?"
(teeppä sama jollekin vaatimattommamman näköiselle)

Kauniin naisen pelkkä ulkomuoto on jo loukkaus
joillekin naisille, myös joillekin miehille.

Kaunis nainen ei ole älykäs tai on liian "luxus" tekemään
joitain työtehtäviä useiden ihmisten mielestä. :

Kaunis nainen joutuu tekemään kaikki työtehtävät 5 kertaa
paremmin ja taitavammin kuin vaatimattommamman näköiset,
koska hänen kykyään suoriutua työstään epäillään koko ajan.

Jos kaunis nainen sitten onnistuu tehdä jokin asia 5 kertaa
paremmin kuin muut, niin se johtuu siitä, että hän kauniina
naisena sai sen helpommalla tai otti suihin johtajalta.

Tässä nyt muutamia asioita kolikon toiselta puolelta.

[kooky]

Asterixin ajatukset kiteyttävät niitä asioita joita olen pikkuhiljaa alkanut tajuamaan. mulla kesti noin 10 vuotta ymmärtää, kuinka paljon sittenkin oli kyse kehoista silloin kun vedotaan ns. henkisiin ominaisuuksiin ja manipuloidaan ajatusmalleilla.

kauniin kehon omaavahan on siis automaattisesti se pahuuden suurin ilmentymä maan päällä, eli n.a.r.s.i.s.t.i....VAIKKA olisikin henkisesti hyvin epätietoinen itsestään.(ja vaikka olisi tietoinenkin, entä sitten...)

hän on myös automaattisesti pinnallinen...asiaa käsiteltyäni vuosikausia (joissain asioissa olen tosi luukallo)tuli mieleen pikkuinen järjenhiven: "kumpi on oikeastaan pinnallinen, se joka pitää pinnastaan huolta ja ilmaisee sen kautta, vai se jolle toisten pinta on ongelma?"

Monesti nimittäin toisten pintojen tuomat näköaistimukset ovat ongelma nimenomaan niille, jotka nimeävät toisen ihmisen pinnalliseksi ihmiseksi näkemänsä (kauniin?) pinnan perusteella. tämä pinnallinen ihminen saattaa taas hyväksyä toisilla millaisia vaan pintoja ja itse nähdä muut kokonaisuuksina ja reagoida siihen sisäiseen persoonallisuuteen pinnan sijasta.

valitettavasti näyttää siltä, että jos luonto viskasi kauniilla keholla, täytyy sisältä löytyä tietty määrä kovuutta, taitoa pitää puoliaan ja laskelmoivaa älyä...tai sitten kehittää sitä.

kaunis keho + naivi, sinisilmäinen, hyväsydäminen idealisti, vähän elämänkokemusta = potentiaalinen hyväksikäytetty, monien taholta syyttä vihattu


tässä sitten kolikon toiselta...tai hmm, molemmilta puolilta jos näin ilmaisee...

kehossa eläminen on kai jokaiselle omalla tavallaan haaste.

tämä sivusto on tarkoitettu astrologiaa harrastavalle queer-väelle...(homot, lesbot, transseksuaalit yms)


http://astroqueer.tripod.com/charts/raven.html


tää tyyppi on syntynyt kaksisukupuoliseen kehoon ja kasvatettu naiseksi, mutta myöhemmin muuttanut itsensä mieheksi ja sitten mennyt naimisiin entisen miehen kanssa joka on muuttanut itsensä naiseksi. tuolta löytyi heidän hääkuviaan.

heidän kehojaan ei voi sanoa kovin kauniiksi yleisillä ihanteilla, mutta ainakin tässä erikoisessa kehossa eläminen on saanut tämän Ravenin kirjoittamaan aiheesta ja tutkimaan myyttien maailmaa...

en tässä nyt etsi mitään shokkiarvoa vaan ajan takaa sitä, että todellakin ne sielut saavat haasteekseen kultivoida itseään jos minkälaisissa kehoissa...

uskon että sillä millaisessa kehossa matkaansa tekee on vaikutusta myös siihen millaista sisältöä yksilö tuottaa tähän maailmaan henkisellä ja mielen tasolla...

[^^Queen Nefertiti^^]

Pitkä, hoikka, jouskarimainen, kaunis valoisa hymy, hienot hampaat, välkkyvät tähtisilmät, klassiset piirteet, nätti naama, kurveja. Parhaiten viihdyn pitkissä kiharoissa hiuksissa. Ulkonäköni ei tuota ylettömiä ongelmia töissä ja miellyttää miehiä riittävästi.

Mies; miehekäs, lihaksikas, nuorekas, sportti, iloinen veikeä hymy, hauska, valoisa, terve. Riittää.  Mietin lähinnä sitä kestäisinkö miehessä synkkyyttä, hevimeininkiä (flirttailen ties kenen kanssa) tai löysiä osia enää..

Ai pitikö tässä puhua jotain sielusta. Päivisin identifioidun sieluun ja henkeen ja meininkiin ja kehoon, yöllä sama mutta varmaan korkeampiin kehostoihin.

[Asterix]

kauniin kehon omaavahan on siis automaattisesti se pahuuden suurin ilmentymä maan päällä, eli n.a.r.s.i.s.t.i....VAIKKA olisikin henkisesti hyvin epätietoinen itsestään.(ja vaikka olisi tietoinenkin, entä sitten...)

hän on myös automaattisesti pinnallinen...asiaa käsiteltyäni vuosikausia (joissain asioissa olen tosi luukallo)tuli mieleen pikkuinen järjenhiven: "kumpi on oikeastaan pinnallinen, se joka pitää pinnastaan huolta ja ilmaisee sen kautta, vai se jolle toisten pinta on ongelma?"

Monesti nimittäin toisten pintojen tuomat näköaistimukset ovat ongelma nimenomaan niille, jotka nimeävät toisen ihmisen pinnalliseksi ihmiseksi näkemänsä (kauniin?) pinnan perusteella. tämä pinnallinen ihminen saattaa taas hyväksyä toisilla millaisia vaan pintoja ja itse nähdä muut kokonaisuuksina ja reagoida siihen sisäiseen persoonallisuuteen pinnan sijasta.

valitettavasti näyttää siltä, että jos luonto viskasi kauniilla keholla, täytyy sisältä löytyä tietty määrä kovuutta, taitoa pitää puoliaan ja laskelmoivaa älyä...tai sitten kehittää sitä.


kehossa eläminen on kai jokaiselle omalla tavallaan haaste.

Tuo on niin totta.

Toinen asia, mitä olen oppinut seuraamaan
jo suurella huvittuneisuudella,
on se, kuinka niin monen henkisen "opettajan"
tai "gurun", "mestarin" tai hengellisen johtajan
opetukset ja uskomus/ideologia karisee kuin
syksyn lehdet kauniin ihmisen edessä.

Vuosien aikana olen nähnyt kuinka moni "syvä"
hengellisyys/uskovaisuus kaikessa ironisuudessaan
opetuksineen hengellisyydestä ja henkisestä kehityksestä
reagoi niin voimakkaasti jonkun ihmisen pintaan,
siis ruumiiseen.

Useinmiten tuo kauniin muodon saanut on tuomittu
mitä ihmeellisimmistä henkisistä rikoksista
ja hengen köyhyydestä ja kehittymättömyydestä
ennen kuin ko. ihminen ehtii edes avata suutaan.

Olen miettinyt aivan samaa kuin sinäkin Sign?,
että kumpi oikeastaan on se pinnallisempi ja egoistisempi,
jos jonkun toisen (kaunis) ruumiillinen ulkomuoto häiritsee/on este
henkiselle kehitykselle.

Pidän uskonnon/uskomuksen/ideologian aitouden ja syvyyden
yhtenä merkkinä sitä, kuinka hyvin sen
opettajat/johtajat/jäsenet ja idelogia/säännöt kestävät
myös kauniin ihmisen läsnäolon.

[härkä-69]

Parinvalinnasta: Tapasimme mieheni kanssa netissä ja rakastuimme toisiimme ensikirjoittamalla, uskomatonta mutta totta. Joten mistään kemiallisesta reaktiosta siinä ei ollut kyse, vai oliko? Voimmeko aistia toistemme energiakenttiä myös näin tietokoneen välityksellä? Miksi ei!  :

Haasteista: Nyt kun karmallinen läksytys on ohi tarvitsemme uusia haasteita, ainakin minä. Ja siksi on alkanut kiinnostamaan yhä enemmän urheileminen ja itsensä voittaminen sitä kautta. Jotenkin vain nämä energiat ovat vieneet niin mennessään, että fyysinen keho ei ole pysynyt mukana. No, itsepä tilasin! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Kuntoiluahan on helppo järjestää, lenkkeily, uinti, pyöräily, ratsastus ja sitten vaikka extreme lajit - siellä tutustuukin ihmisiin. 

Mitähän allaoleva taas tarkoittaakaan? Ulkonäkö ei minulla liity tai vaikuta henkisyyteen. Tiedän tavallisen näköisiä, viehättäviä miehiä ja naisia polulla, yleensä ovat suht kauniita kyllä koska Luoja on heidän piirteensä ja kehonsa luonut ja heillä on terveet elämäntavat.

 "niin monen henkisen "opettajan"
tai "gurun", "mestarin" tai hengellisen johtajan
opetukset ja uskomus/ideologia karisee kuin
syksyn lehdet kauniin ihmisen edessä."

[kooky]

Toinen asia, mitä olen oppinut seuraamaan
jo suurella huvittuneisuudella,
on se, kuinka niin monen henkisen "opettajan"
tai "gurun", "mestarin" tai hengellisen johtajan
opetukset ja uskomus/ideologia karisee kuin
syksyn lehdet kauniin ihmisen edessä.

mielenkiintoista. joskus tekopyhyys on hämmästyttävän ilmeistä, ja ihmeellisintä on se ettei kyseinen tekopyhä näytä tiedostavan sitä itse...

Pidän uskonnon/uskomuksen/ideologian aitouden ja syvyyden
yhtenä merkkinä sitä, kuinka hyvin sen
opettajat/johtajat/jäsenet ja idelogia/säännöt kestävät
myös kauniin ihmisen läsnäolon.

hyvä pointti jota sait ajattelemaan, ja varmasti totta  

olen itse vältellyt tuollaisia paikkoja missä ryhmässä etsitään henkisiä juttuja (vaikka uskon että niissä on puolensakin)...kokenut itselleni sopivammaksi etsiskellä mahdollisimman yksityisesti.

kuitenkin monissa eri asioiden ympärille kehittyneissä ryhmissä olen ollut ja todellakin on alkanut vasta viime aikoina tietoisuuteen avartua se, miten suuri merkitys keholla oikeasti onkaan vuorovaikutuksessa.

mulla oli aina keholliselta "statukseltaan" hyvin erilaisia ihmisiä ympärillä, eri painoisia,eri värisiä,eri tyylisiä, rumiksi ja kauniiksi luokiteltuja...tykkään erilaisuudesta.

ja joskus oikeasti rupesi tuntumaan että ne sosiaaliset ryhmitykset on niin vahvat, että helpommalla pääsisi jos todellakin seurustelisi vaan suhteellisen samanoloisten kanssa...tää nyt oli vähän huumoria, sillä en sitä pitäisi ihanteena eikä se olisi mahdollistakaan...mutta kyllä koin että se kehoonsuhtautumisongelma oli mun elämässä niillä toisilla...joillakin niistä.

[metsätonttu]

Minä tykkään ruumiistani, vaikka ei se mikään kummonen ole, vois olla pahempikin. Ei minua fyysisesti mitenkään erityisesti huomata, jos en halua sitä. Huom! Tarkoitan tällä sitä, että ihminen voi jollakin ihme-energialla tulla huomatuksi tai vajota harmauteen, en osaa sitä nyt nimetä.

En pelkää olla esillä ruumiillani enkä hengelläni, mutta välillä haluan vajota 'metsiini'.

Siis uskon olevani esillä yhtä paljon fyysisellä ruumiillani kuin myös persoonallani että 'sielullani'. Ruumis vetää puoleensa usein pintaa, persoona vääristelee asioita, mutta sielu suo ystävät.

Nautin kauneuden halussani katsella, kuunnella, haistaa ja tuntea kaunista fyysistä. Usein jotakin lopahtaa tyhjäksi. Rakastun 'en niin kauniisiin miehiin'. Heissä pitää olla karismaa ennenkaikkea, rosoa ja kulumaa! Ihmisissä 'tunnen' sielun läsnäolon joskus hyvinkin voimakkaasti.

Uskon myös äänen värähtelyn voimaan. Joskus henkäisen aivan kun kuulen toisen kauniin äänensoinnun ja saan toisen häkeltymään. Mutta äänikin on usein ympäristön heijaste, se kertoo ympäristöstä, ei persoonasta niinkään.

Mitäs vielä...mielenkiintoisia juttuja.

[^^Queen Nefertiti^^]

Ravut on elämänasenteeltaan todella erilaisia kuin jouskarit, myös skorpparinousu näkyy sinussa ihan pikkuisen, ei tosin niin paljon kuin eräillä. Variaation takia meitä on kai luotu moneen lähtöön. 

[Asterix]

Minä tykkään ruumiistani, vaikka ei se mikään kummonen ole, vois olla pahempikin. Ei minua fyysisesti mitenkään erityisesti huomata, jos en halua sitä. Huom! Tarkoitan tällä sitä, että ihminen voi jollakin ihme-energialla tulla huomatuksi tai vajota harmauteen, en osaa sitä nyt nimetä.

Tuo "jokin ihme-energia" on muuten totta.
Jotkin ihmiset tulevat huomatuksi ilman fyysistä olemustakin,
esim. netissä.

Mitäs vielä...mielenkiintoisia juttuja.

Näinpä. Minusta tätä koko keskustelua käydään aika monella tasolla
pelkästään jo näin lyhyessä topicissa.

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/939593831_l.gif)

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta on meillä fyysinenkin olemus, ainakin toivon että en kirjoittele vain henkiolentojen kanssa täällä! 

[valonkantaja]

Minä olen 163cm "pitkä" ja hoikka. Lihakseni erottuvat selvästi, olen notkea ja pitkäraajainen. Lantioni on kapea ja rintani pienet. Kasvoni tavalliset/kauniit, miten sen nyt haluaa nähdä, mutta ainakin hymyilen ja nauran paljon ja uskon sen tekevän ihmisestä kuin ihmisestä kauniin...

Kroppani on 9-vuotiaasta lähtien aiheuttanut valtavia paineita. Silloin alkoi laihdutus ja itsensä rääkkääminen. Minä tiesin jo silloin, että laiha ihminen on parempi, kuin lihava. 

En ole enää kehoni vanki, en oikeastaan paljon stressaa lihomisesta, kun kuitenkin tiedän olevani ihan ok kunnossa...

Olen huomannut, että ulkonäköni kiusaa joskus muita naisia. En ollenkaan ymmärrä sitä, miten jotkut kadehtivat kapeaa lantiotani (vai kahdehtivatko he sitten persettäni) - itse olen miettinyt usein haikeana, pystynkö ikinä synnyttämään tällä perseellä. Luulen myös tulevani miesten kanssa hyvin toimeen juuri siksikin, että olen hyvännäköinen, mutta en tyrmäävän kurvikas. Sellanen jätkämäinen, habaa löytyy.

Voin myöntää, että muiden ihmisten ulkonäkö merkitsee paljon, tai ainakin jonkin verran - siihen asti kunnes oikeasti tutustuu ihmiseen. Minun lukioaikainen paras ystäväni on 176cm pitkä ampiaisvyötäröinen C-kuppiblondi. Tummanvihreät suuret silmät, piiiiitkät ripset ja täydellinen iho. Hänen kanssaan hengailu kasvatti minua paljon. Jos kuljimme jossain kaksistaan, hän sai kaikkien ohikulkijoiden katseet, häntä tultiin iskemään bileissä, hän sitä, hän tätä. Ei tuntunut hyvältä. Lopulta pinnan alla kytevä kateus muuttui ymmärrykseksi. Tajusin ettei ole kivaa jos kaikki miehet tuijottaa vain tissien väliin.

Milloin me lakkaamme olemasta esineitä, joita vertailemme ja arvostelemme?