seuraava »

[Artemis]

Tuli tälläinen aihe mieleen kun eräs ystävä kertoi piruilusta ja ilkeilystä hänen työpaikallaan. Naiset voivat olla aika ilkeitä toisilleen näköjään.
Kyseessä on oikein kiltti mukava ihminen mutta muiden naisten mielestä ilmeisesti "uhkaavan" kaunis.
Onko sinulla kokemuksia tuollaisesta esim. työpaikalla tai muualta?
Mistä arvelet sen johtuvan?
Joskushan riittää sekin että on puhelias ja seurallinen, tai liian kaunis jonkun mielestä.
Miten olet "selvinnyt", oletko joutunut tekemään asialle jotain?

[Hiisitär]

Minä olen itse ollut aina hyljeksitty ja inhottu naispuolisten olentojen keskuudessa, pahiten asia ilmeni teinivuosina, enkä vieläkään tunne oloani kovinkaan mukavaksi vieraassa naisseurassa (varsinkaan ikäisteni seurassa).

Olen itse huomannut naisista seuraavia ikäviä seikkoja
a) kieroja ja hyvinkin järjestelmällisiä
b) kostonhimoisia (ja kostaminen toiselle on naisten keskuudessa hyväksyttyä - eteenkin ex-miehille! Mitä ilkeämpi ja hirveämpi kosto, sen parempi. Nykyiset naistenlehdet ja sarjat tuntuvat vain yllyttävän nuoria naisia moiseen.
c) erittäin tiukkaan ryhmittyineitä. Omaan tyttöporukkaan ei oteta uusia kasvoja, sillä jengi jakaa keskenään kaikkein salaisimmatkin tiedot - asiat jotka eivät vieraille naamoille kuulu.
d) pomottavia, eteenkin parisuhteessa. Seuraan sivusta surullisena kuinka mies joutuu ryömimään täysin naisen tossun alla ja nainen kiukuttelee kuin pahainen kakara, jos ei saa tahtoaan lävitse. Parisuhteen tulisi perustua tasa-arvoisuuteen ja kunnioitukseen.

Työpaikoilla olen aina joutunut porukkaan, jossa on miehiä - ikäisiäni ja vanhempia. Vanhemmat miehet, varsinkin arvoasteikon yläpäässä olevat, katsovat tällaista nuorta hupakkoa nenän varttaan pitkin tyyliin "mitähän tuokin luulee osaavansa" (varsinkin, kun olen yleensä harjoittelijana hommissa). Nyt olen ensimmäistä kertaa työpaikassa jossa on tasapuolisesti miehiä ja naisia ja naiset ovat olleet erittäin mukavia ^____^

[astraali]

 
Minä olen koko elämäni joutunut tasapainoilemaan tämän asian kanssa.  Ja olen jo oppinut olemaan niin huomaamaton kuin vain pystyn (huonolla menestyksellä tosin). En tiedä mistä se tasan tarkalleen johtuu mutta olen hirvittävän huomiota herättävä Persoona pelkällä olemuksellanikin -se on toisaalta hyvä ja toisaalta huono asia.

Naisten kanssa minun on kamalan vaikea ollut tulla toimeen työmaailmassa, koska minut leimataan heti kilpailijaksi -vaikka en sitä olisikaan. Minua lähestytään todella harvoin, koska olen muiden mielestä pelottava. En tiedä johtuuko se sitten energiastani vai mistä...
Varsinkin minua paremmassa asemassa olevat kauniit ihmiset kokevat minut uhkaksi ja saan heiltä todella huonoa kohtelua.
Miehet taas yrittävät aina iskeä tai sitten he kohtelevat minua aivan liian kylmästi omassa epävarmuudessaan ja yrittävät sillä pitää minut kaukana.   

Tänä päivänä en enää välitä vaan teen hommat niin hyvin kuin pystyn ja yritän jättää nämä tällaiset jutut omaan arvoonsa. Ajattelen muiden käytöksen johtuvan heidän omasta epävarmuudestaan ja yritän omalla energiallani pehmittää sitä ja tehdä itsestäni vähän vähemmän "kielteisen" heidän silmissään. Yritän olla positiivinen ja toivon, että se laskisi tuota epävarmuuden muuria väliltämme. Ei kai siinä muuta voi.

[Artemis]

Kiitos kokemuksistanne! Ikävä kuulla tuollaisesta. Itse olen aina ollut kova ääninen ja puhelias ja se on muiden mielestä yleensä ärsyttävää  : Töissä viihdyn miesporukassa mutta toki tulen toimeen naistenkin kanssa. Miesten kanssa kaikki on vaan yksinkertaisempaa 

Kun olen kuunnellut muiden juttuja, tuntuu että naiset todellakin helposti kokevat toiset naiset kilpailijaksi tai uhaksi, mutta miksi?
Jos joku on kauniimpi, fiksumpi tai muuten vaan ihanampi persoona kuin minä niin voi voi. En ala kieroilla selän takan kuitenkaan.

[Lion paradoxal]

No kyllä! Naiset vilkuilevat aina minua vihaisesti ja kateellisesti, etten vain veisi heidän miehiään!  
Eritoten täällä Pohjois-Karjalassa, kun muut naiset ovat 150cm ja lihavia ja itse muualta muuttaneena 174cm ja hoikka. Kyllästyttää tuollainen. Minä olen ihan fiksu nuori nainen, enkä mikään bimbo, joka juoksee äijien perässä.  
Suurin osa ystävistäni onkin kaikki miehiä. On aina ollut. Ne ei juonittele selän takana ja heidän sarkastinen huumorinsa on lähempänä omaani. Yleensäkin sellainen rento asenne miellyttää minua, naiset kun analysoivat kaiken.
Aina en jaksa mulkoilua, mutta en halua myöskään hävetä sitä, että olen kaunis. Ei se ole minun vikani ja tee minusta yhtään huonompaa ihmistä!  
Ihmisluonto on aina vain niin hemmetin kateellinen...

Äh. Ärsyttää alkoi... Voi teitä naisia...

SuPi

[Marion]

Olen joutunut työkaverin kiusan kohteeksi. Kolme vuotta takaperin olin yhdessä yrityksessä äitiysloman sijaisena. Työ oli asiaspalvelua/puhelinmyynti työtä. Työkaverini mielestä en osaa keskustella asiakkaiden kanssa, koska ei ole aikaisempaa kokemusta vastaavasta työtä. Arkistoin papereita, aivan väärällä tavalla. Vain hän tekee oikein arkistoinnin. Hän kuunteli kaikki asiakaspuheluni. Työkaverin mielestä en osaa kirjata tilauksia oikein, kun uusi autokuski ei löytänyt perille ja tavarat myöhästyivät asiakkaalle. Autokuski kertoi itse, että pääkaupunkiseutu on tuntematonta aluetta. Työkavei tarkasteli joka päivä kaikki edellisen päivän tekemäni tilaukset ja tarkasteli mappejani. Etsimällä etsi, josta olisi taas valitettavaa, josta saisi taas huutaa. Hän penkoi tavaroitani löysi ihmeiden kautta minun työn sähköpostin tunnukset. Oli lukenut henkilökoihtaisia veistejäni, koska osasi hänen ärsytilassaan ottaa viestit selville. Siinä tilassa soitin ATK-osastolle ja tilasin kaikki uudet tunnukset. Enkä sen jälkeen säilyttänyt töissa missään piilossa salatunnuksiani. Se oli kauheinta kun kaaduin työmatkalla töihin. Työtapaturma tapahtui talvella, uusi lumi oli satanut jäisen kadun päälle. Lensin nurin selälleni. Minulla oli tuuria etten lyönyt päätäni jäiseen katuun, se oli senteistä kiinni. Niskanikamat joutuivat koville. Jouduin sairaslomalle. Työkaverin mielessä asia oli järjestetty juttu, jotta saan olla pois töistä. Hänen kiusa vain yltyi kun 11-vuotias poikani sairastui (koulukiusaamiseta henkisesti). Ei voinyt ymmärtää, että lasta on pakko viedä terapiaa. Hänen mielestään pojan olisi pitänyt mennä yksin. Tein paljon työtunteja sisään, jotta pääsin viemään poikaa terapiaan. Esimiehelle kävi kaikki järjestelyt, mutta työkaverille ei. Kerran oli niin, etten puhunut mitään työkaverilleni menoistani, koska oli sopinut esimiehen kanssa kaikesta. Rouva työkaveri tuli seuraavana aamuna myöhässä töihin ja aloitti huutamaan minulle, että koko maisemakonttori raikui. Etten voi käyttää ylimääräisiä työtunteja lähtemällä töistä. Hän tärisi raivosta kuin raivoleijona. Pelkäsin, jo hänen käyvän minuun käsiksi. Hänen käytös oli todella sairaaloista ja pelottavaa. Todennäköisesti hän yritti vielä alistaa. Sen huutamisen, jälkeen minä lähdin puhumaan työsuojelutoimikunnan jäsenen kanssa asiasta miten toimitaan ja kävin vielä työterveysasemalla puhumassa lääkärin kanssa samasta asiasta. kaikki oli yhtä mieltä, että on kyseessä pahanlaantuinen työpaikkakiusaus. Esimiehelleni kerroin monta kertaa miten minua kohdellaan työpaikalla. Hän vastasi, ettei mahda toisen käytökselle mitään. Minämpä tyttö kirjoitin kirjeen esimieheni esimihelle ja yrityksen pääjohtajalle, miten on yksi työkaveri kohdellut minua. Kun äitiysloman sijaisuuden määräaika oli päättymässä, minulta tultiin kysymään jotta jatkaisin vielä lapsenhoitovapaan vielä putkeen. Kerroin, etten suostu jatkamaan enään työsuhdetta.

Oli hirveetä kun näki painajaosia työkaverista. Hän tuli uniin vielä puolen vuoden ajan. Ei ihme. Hän ei ole enään sen yrityksen palveluksessa, sai lähteä.

Aina olen selvinnyt ongelmistani ja nytkin.

                    

[Lilja-82]

Olen havainnut, että niin sanotut kauniit ihmiset voivat joskus olla ulkonäöstään yhtä vainoharhaisia kuin itseään ei niin viehättävänä pitävätkin ja kuvitella, että kaikki johtuu siitä minkä näköinen on.

SuPi kaikella ystävyydellä, mutta kirjoituksestasi huokuu sellainen asenne, että en suoraan sanoen yhtään ihmettele minkä takia sinulla juurikaan naispuolisia ystäviä ei ole.

Itse en ole mikään häikäisevä kaunotar, mutten myöskään mikään seinäruusu. Luulen, että useimmat eivät pidä olemustani mitenkään uhkaavana. Ainakaan alkuunsa, mutta olen mielenkiintoista kyllä huomannut että kun tutustuvat paremmin niin asenne muuttuu. Olen oppinut pitämään puoleni enkä suostu olemaan kynnysmattona kuten ennen. Tämä asenne se on joka vaikuttaa eikä ulkonäkö. Edelleenkään en ole mikään vamppi, en ole koskaan ollut.

Kauneus on katoavaista, mutta luonne pysyy.

En ole ikinä viihtynyt niin sanottujen kauniiden naisten seurassa. Aikaisemmin kuvittelin sen johtuvan siitä, että olin kateellinen ja iski alemmuuskompleksi jne... voi olla että aikanaan siinä oli sitäkin... mutta nyt tajuan, että heistä huokuu joku asenne josta en pidä ihmisessä oli sitten minkä näköinen tai kokoinen tahansa. Sellainen, että "ihmiset ovat saman arvoisia, mutta minä olen kuitenkin vähän parempi kuin muut".

[Artemis]

Liljan mainitsemia ihmisiä on todella mutta on olemassa myös kauniita ihmisiä jotka eivät edes itse huomaa sitä, he ovat todella mukavia ja silti heitä pidetään uhkaavina, kuten esim. tämä ystäväni. Hän ei todellakaan ole ikinä kiinnittänyt huomiota ulkonäköönsä sen kummemmin, hän on huomioonottava ja huumorintajuinen ja kun hän ihmetteli miksi hänen työkaverinsa ovat hänelle ilkeitä totesin että tietysti siksi koska olet niin nätti, mikä oli villi veikkaus minulta sillä en voi keksiä mitään muutakaan syytä, oikeasti.
Hän oli järkyttynyt ja totesi ettei ole edes minkään näköinen.
Eräs entinen työkaverini oli myös hyvin ulospäinsuuntaunut ja siksi pidetty työpaikalla. Muutama henkilö otti hänet siksi silmätikukseen.

Odessan tarina oli järkyttävää kuultavaa. Voin kuvitella fiiliksesi. Voiko tuollaista ollakkaan?
Olen kuullut samankaltaisesta työpaikka kiusaamisesta eräältä naiselta, hän oli todella avoin ja sosiaalinen ja puhelias ihminen ja häntä inhottiin ihan vain sen takia. Outoa...

AthaMaarit on oikeassa, naisten porukkaan on vaikeampi päästä sisään kuin esim. miesporukkaan. Ja kun olen sitten enemmän miesten seurassa niin sinua pidetään naisten keskuudessa tyrkkynä 

[Artemis]

Tuli vielä muuten mieleeni semmoinen tapaus kun olen yksin viihtyvää tyyppiä, siis tykkään tehdä töitä paljon myös omassa rauhassa ja välillä on hyvä käydä ihan yksinkin tauolla. Eräässä työpaikassa sain kuulla että minua sanottiin seläntakana leuhkaksi kun muiden seura ei kelvannut. Ja ihan totta, syy oli vain että todellakin välillä on kiva tehdä töitä yksinkin ja olen oikeasti ujo uusien ihmisten seurassa ja siksi alkuun ehkä hiukan syrjäänvetäytyvä  :

[Stareyes]

Artemis hei
Kysytkin - se on ilmiselvää edelleen.... Itse en kyllä ymmärrä syytä  , mutta kai se on tuo pärstäkerroin ja suunnaton puheliaisuus.
Opiskeluaikoina muut tyttöset antoivat mulle lisänimen 'kiertopalkinto'.

Kiitän luojaani, että en itse näe itseäni sellaisena kuin toiset (ulkoisesti).
Naisilla on oma riittämättömyyden pelko mukana, pelko, että minä vien heidän miehensä. Eipä tuo kuulu tapoihini, vaikka olisin rakkaudesta sairas.
Maailmahan on pullollaan miehiä, joten antaa palaa kaikkien seuraa kaipaavien hakea

[Artemis]

Ehkä se on jokin aikojen alusta periytynyt geeni 

[Marion]

Odessan tarina oli järkyttävää kuultavaa. Voin kuvitella fiiliksesi. Voiko tuollaista ollakkaan?
Olen kuullut samankaltaisesta työpaikka kiusaamisesta eräältä naiselta, hän oli todella avoin ja sosiaalinen ja puhelias ihminen ja häntä inhottiin ihan vain sen takia. Outoa...

Tämä kyseinen, työkaverin käytös oli kuin psykopaatilla. Hän oli tehnyt sitä  työtä yli 30 vuotta ja hänellä ei ollut omia lapsia, mutta on naimisissa. Eikä hän erikoisemmin laittanut itseään koskaan. (Itselläni on 4 lasta ja meikkaan ja värjään hiuksiani välillä.) Katson siinä olleen kateutta ja katkeruutta elämään kohtaan.

Ystävättäreni on kokenut myös vastaavanlaista työpaikkakiusaamista.

      

[täysikuu]

  Morjensta Artemis!

On tuttua juttua tuo kärvistely, kyräily ja muiden naisten kanssa supattelu jopa...
Mulla on ollu useammassa työpaikassa sama ongelma. Olen hyvin ulospäin suuntautunut ja avoin, sen vuoksi varmaan usein UHKA.
Niin minä ajattelin asian. UHKA jos pomo tykkääkin minusta ja saan paremmat jutut kun muut.....ja jos minulla on paremmat ideat ja jos lapset tykkääkin enemmän minusta, kuin niistä kuiskuttelijoista.
En kertakaikkisesti osannu tehdä mitään, ettei siitä olis noussu haloo....
Tein kaiken varmaan juuri niinkun pitää, todellakin!
Onneksi lapset ovat aitoja ja antavat sen hyväksynnän suoraan!

Mut todella raskasta voi olla, sen olen kyllä kokenut!

Minä olen erilainen, ehkä sellainen luonnonläheinen. Aito ja pukeudun värikkäästi ja rennosti, omanlaisesti. Voin vakuuttaa etten rumasti tai tyhmästi, vaan UHKAAVASTI.
Olen aina rakastanut sitä, että olen se kun olen ja minä näyn ja kuulunkin. Leijonakos se sieltä vähän yrittää nousta......

Kyllä nää jutut on niin pahkuraisia, ettei se heti mielestä poistu ja se itsetunto joskus on alavireessä....Mutta onhan meidän oltava itseämme ja tultava itseksemme.

[härkä-69]

Mulla on monenlaisia kokemuksia psykopaateista ja olen jotenkuten selviytynyt tervejärkisenä, mutta jälkensä ovat kyllä jättäneet. En tiedä toivunko täysin näistä kokemuksista tässä elämässä. Muutoin voisin taas yhtyä astraalin sanoihin. 

[Artemis]

Hienoa Odessa että olet kuitenkin selvinnyt vaikka voisin kuvitella että tuollainen jättää jälkensä. Todella kurjaa.

Itse olen aina pitänyt itseäni sellaisena ihmisenä joka ärsyttää herkästi ja siksi en ole ikinä kamalasti odottanutkaan ihmisten pitävän minusta. Mutta tätä asiaa yritän käydäkin läpi, johtunee karttani aspekteista, siis se että odotan ihmisten aina ajattelevan minusta pahinta  :
Mutta olen hölösuu ja kunhan pääsen ujoudestani eroon niin pölötän välillä turhanpäiväisiä ja siksi se varmasti ärsyttää, mutta se onkin oma vika 

Täysikuu, ole ihan oma itsesi vaan. Persoonalliset ihmiset aina huomataan ja jos joku huomataan niin se saattaa herättää muissa kateutta. Eräs hyvä ystäväni on melkoinen sateenkaari, värikäs, iloinen ja henkilö joka huomataan. Hän ei kuitenkaan ole ikinä onneksi joutunut silmätikuksi. Mutta hän onkin niin mielettömän ihana tyyppi että vain hullu ei pitäisi hänestä