seuraava »

[Bilancia]

Hei! Kaipaisin apua varsin perinteiseen ongelmaan eli mistä tietää saako toiselta omiin tunteisiinsa vastakaikua?? Olen 29-vuotias vaaka tyttönen ja olen tai ainakin kuvittelen olevani päättömästi rakastunut 30-vuotiaaseen härkämieheen. Olemme tunteneet jo vuosia, mutta vasta viimeisen vuoden aikana olemme olleet enemmän tekemisissä, joskin aika satunnaisesti. Ongelmana on, että kun tapaamme meillä synkkaa todella hyvin ja sitä sähköä mikä välillämme on voisi kosketella käsin. Taustamme ovat hyvin samankaltaiset ja olemme jättäneet edelliset kumppanimme samoihin aikohin ja muuttaneet samalle paikalle asumaankin samoista syistä. Jopa kummankin asunnon löytyminen on ollut aivan tismalleen samanlainen tarina
Kun tapaamme ei puhumisesta meinaa tulla loppua ja naurammekin aivan tismalleen samoille asioille. Tästä kaikesta huolimatta olemme kuitenkin myös sopivasti erilaisia. Itse olen hyvin tyypillnen tuulihattu vaaka joka ei tiedä asuuko huomenna Intiassa vai Suomessa! Hän taas vaikuttaa hyvin tasaiselta ja asiohin vakavasti suhtautuvalta tyypiltä. Näinä kausina kun emme tapaa, en kuitenkaan kuule hänestä halaistua sanaa. En tiedä ajatteleeko hän minua, haluaisiko tavata (on hyvin ujo), vai ahdistaako häntä mahdollisesti koko tilanne?? Itse olen viime tapaamisemme jälkeen miettinyt häntä joka minuutti ja on vaikeaa kuvitella tälläistä tunnetta vain yksipuoliseksi...Epätoivoa tähän ei sinällään liity koska en ole/ollut hakemassa mitään vakituista seuraa, mutta en missään nimessä halua hänen katoavan elämästäni. Pyytäisinkin selvännäkijän apua; näkeekö kukaan meitä yhdessä tulevaisuudessa, vastaako hänen tunteesa omiani vai olenko vain kuvitellut kaiken? Omat ihmissuhde taustani ovat hyvin räiskyvät ja osittain hyvinkin surulliset josta johtuen olen rakentanut voimakkaan muurin ympärilleni. Vaikka nyt kirjoitankin näin tunteenpalossa ei minusta päällisin puolin pysty lukemaan mitään. Hänen seurassaan saatan olla jopa kylmä. Koska omaan hyvin voimakkaan "6 aistin" asioiden suhteen olen yleensä voinut luottaa siihen, mutta nyt sekään ei tunnu auttavan.

[Asterix]

Hmmmm..

Miksi se mies ei todistele sinulle rakkauttaan ja halua epätoivoisesti tietää, mitä sinä hänestä ajattelet ja mitä sinä häntä kohtaan tunnet? 

Jotenkin minulla jokin aivan nurinkurinen tapa ajatella näistä miesasioista. 
Itse asiassa se kulkee meillä suvussa.  :
Meidät, kuten minut, on kasvatettu siihen, että miehen pitää olla valmis tekemään kaikenlaisia hullunkurisia taikatemppuja naisen eteen, oli sitten kysymyksessä oma veli, isä, isoisä, serkku, aviomies, poikaystävä, rakastaja tai ihailija. :

Iso-isoäitini opetti meitä kaikkia suvun nuoria naisia, että jos on naimaton, niin pitää olla vähintään kolme ihailijaa kärkyllä, niin se otanta on parempi ja se parhain yksilö ikään kuin tulee paremmin esiin, eikä tarvitse vaipua epätoivoon, jos vaikka yksi luopuu leikistä.
Ne ihailijat, vaikka ne ei tietoisesti tiedä toisistaan, niin kyllä ne jotenkin toisensa vaistoavat ja tiedäthän sinä tuon miesten luontaisen kilpailuvietin..?

Jos nyt joku sanoo, että tunteiden testaaminen on pelaamista toisen tunteilla ja muuta bla-bla-blaa-hevon kakkaa, niin jos suhde ei kestä tunteiden koetusta, niin mitä se suhde tulee koskaan kestämään? 
Loppu-iäksesi tai ainakin pitkäksi aikaahan sinä olet ko. kumppania miettimässä!


Minä laitoin viime viikolla erään tyypin todelliset tunteet koetukselle ja olen enemmän kuin iloinen, että hän reagoi siihen silmin nähtävällä järkytyksellä, surulla ja suuttumuksella.    :

Tästä on erittäin hyvä pohja jatkaa. 

Jaa että mitä sitten tein..? Hmmm... :
En vaivautunut peittelemään, että muuan komea herrasmies on valmis tekemään lähes mitä vain saadakseen minut Pariisiin kanssaan. :
Olin Belgiassa tuolloin.

Tosin, venkoilin tuonkin miehen kanssa, että tulenko vaiko enkö ja löin tiskiin kaikenlaisia vaatimuksia, oikkuja ja muutin mieltäni 1/2-2 tunnin välein koko matkasta 2 päivän aikana ja tuo mies repi hiuksia päästään ja valitti miten vaikea ja haastava nainen olen! 

No... Pariisi oli ihana... :
Ja hän jopa esitteli minut perheelleen, mikä oli iso yllätys, mutta kertoo tyypin olevan sentään tosissaan. 

Minusta jotkut naiset ovat aivan liian kilttejä miehille ja kestävät aivan uskomatonta sikailua niiltä.

Oma kokemukseni on, että mitä hankalampi olet miehelle ja mitä enemmän nautit naisena olemisestasi, sitä enemmän se mies sinut haluaa. 

Toivottavasti tuosta on jotain vinkkiä sovellettavaksi omaan tilanteeseesi.

En nyt sano, että se toimisi kaikissa tapauksissa, eikä kaikkien miesten kanssa voi pelata noin rajusti, mutta mitä helpommin mies on tottunut saamaan naiset lankeamaan itseensä, niin sitä enemmän ne arvostaa vaikeasti tavoiteltavia naisia.

Mitä suositumpi mies on naisten kesken, niin menestyksesi on taattu, mitä haasteellisempi olet hänelle.

No.. sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja.

Toivotan onnea sinulle monien Enkeleiden kera.

[Asterix]

Facta vain on, rakkauselämä on yksi raadollisimpia tantereita ihmiselämässä, jossa toinen saa, jollekin annetaan ja joku jää ilman.
Rakkaus harvoin on reilua.
Jos itse olet onnellinen partnerisi kanssa,
niin aina löytyy joku, joka ei ole onnellinen, että sinä olet onnellinen. 

Aihe varmasti kiinnostaa monia.

Mutta miten viittit pelata tuolla tavalla kun joku jo rakastaa sinua? Luulisi sen aiheuttavan katastrofeja ja ikäviä fiiliksiä. Ei vaikuta vilpittömältä. Tietty hieman pitää testata, mutta jatkuvalla syötöllä, eikös miehet vähän hermostu ja tosissaan? Ei se kilpailuttaminenkaan aina niin mukavaa ole.

Niin, mutta mistä toisaalta tiedät, että toinen rakastaa sinua, jos et tee näitä testejä ja näe toisen aitoja reagtioita? 

Hmmmm.... : Onko sinulla itselläsi lyödä jokin parempi keino pöytään..?

Ei se rakkauselämä niin mustavalkoista ja helppoa kenelläkään..

Niin... kumma kyllä, luulisi, että kaikki nämä temppuni saisi miehet lyömään hanskat tiskiin (tosin en tiedä minkälaista hermostumista tarkoitat, ilmeisesti jotain hyvin jyrkkää ja lopullista..?), mutta jokin kumma universaalinen salaisuus siinä piilee, että mitä hullunkurisempia ja törkeimpiä temppuja teen, niin sitä enemmän ja vakavissaan ne ovat kanssani.

Miksi näin, en tiedä. 

Ilmeisesti tuossa pätee tuo sääntö, että saat sen, mistä luovut. Minähän luovun niistä miehistä koko ajan ja jatkan uusiin seikkailuihin.

Ja nuo miehet jaksavat juosta perässäni vuodesta toiseen kaikista tempuistani huolimatta, omasta halustaan ja vapaasta tahdostaan.

Uskon että jonkun verran mies kaipaa haastetta mutta jos hän luulee että kasvu loppuu siihen kun "saa" naisen, se on vähän väärä tulkinta. Silloin mies taikka nainen lähtee iskemään muita todistellakseen itselleen jotain..

Onko täällä vieläkin niitä naisia olemassa, jotka uskovat, että kun käpälä on rengastettu, vatsa pystyssä/kersoja liuta, niin silmät sokeutuvat ja luonnolliset vietit lakkaavat olemasta..?

Tai sitten haluat edelleen olla joku koriste-esine/ palkintopokaali miehen saavutusten kaappiin? Mikähän jonkun tähtikartasta tekee tällaisen? Mitä jos joukkari järkyttyi juonistasi?

No, no... En ole koskaan halunnut olla mitään noin vaatimatonta miehen silmissä ja elämässä.
Minä olen jumalatar, kuningatar ja papitar elämäni miehen silmissä ja elämässä, enkä voisi kuvitellakaan olevani mitään vähempää. 

Nyt varmasti jo vetäisit kahvit väärään kurkkuun, mutta jos mietit sitä paljon syvällisemmällä kuin materiaalisella "faabalöys"-tasolla, niin kukapa nainen ei oman miehensä silmissä ja elämässä haluaisi olla tuota..? 

Selvyyden vuoksi vielä tälläinen karrikoitu ajatelma, mitä isoäitini jakaa mielellään meille suvun naisille miesasioista;

- Ovimatolla ja kunigattarella on iso ero -

Tottakai se Jouskari mies järkkyttyi ja niin pitikin!
Se on positiivinen merkki ja tästä on hyvä jatkaa hänen kanssaan. Hän on erittäin halukas jatkamaan suhdetta Pariisin reissustani huolimatta, tosin vain hyvin vakavana ja syvällisenä suhteena.

Tuollainen kysymys nousi mieleeni, että mistä ihmeestä sinulla voi olla tuollaisia vähätteleviä ja irvokkaita ajatuskuvia naisen asemasta miehen elämästä? 
Itseään arvostavalla naisella ei pitäisi edes käydä mielessä tuollaiset ajatukset, koska sinun omat ajatuksesihan peilaavat sinua itseäsi ja sitä, miten itsesi koet. 

Lisäksi olen ihmetellyt että jos kumpikin on niin saavuttamaton ja suosittu, miten ne suostuu menemään toistensa peliin mukaan.

Varmaankin siksi, että he vain voivat sen tehdä. Ihminen, jonka ympärillä vientiä riittää, yleensä tylsistyy liian helppoihin ihmisiin rakkausasioissa. 

Edelleen, ei se rakkauselämä niin mustavalkoista ja helppoa ole kenelläkään, ei edes niillä varakkailla/menestyvillä/hyvänäköisillä/kaikkea näitä edellä mainittuja.

Jos tarjontaa on paljon ja tyypilla ikään kuin luontaista "credittiä", niin ihmisen luontoon jotenkin kuuluu, että sitä helpointa ei halua.

"Helppo nakki" vaikuttaa helposti epäkurantille.

Asiaa voisi verrata ihmisluonteen vastaavaan ilmiöön, että jos ihmisellä on vaikka miljardi omaisuus ja hän voi valita minkä tahansa auton lempi -ja ykkösautokseen, niin ei hän useinkaan MB liikkeeseen astele (mikä tietenkin olisi valtavan helppoa) sitä hakemaan, vaan tekee diilin esim. Aston Martinin tai vaikka Rolls Roycen tehtaan kanssa ja tilaa itselleen yksilöllisesti suunnitellun auton, jonka voi saada vasta vuoden odotuksella. 

Miksi hän sitten tekee niin? Siksi, koska hän vain pystyy niin tekemään.
Epäreilua muita kohtaan, jotka haluaisivat tehdä saman, eikö totta..?

Siinä odotellessahan voi ajella noita vaatimattomampia autoja, joita saa helpolla. Epäreilua tämäkin.. eikö vain..?

Lisäksi asiaan ehkä vaikuttaa myöskin se, että joku tunne aina viestittää, että se "helppo nakki" on jollain tapaa heikko/apua tarvitseva ja tulee varsin usein suhteeseen jonkun kuorman kanssa ja/tai takertuu sinuun kuin hukkuva ja sitten kun suhteessa tulee aikoja, jolloin tuon helpon nakin pitäisi näyttää mitä hän tehty, niin nuo helpot nakit tahtovat usein olla myös niitä helppoja nakkeja lyömään hanskat tiskiin.

Onhan se nyt huomattavasti paljon mukavempaa elämää olla ihmisen kanssa, joka ei tee ongelmaa joka helevaton asiasta! 

Vertaa karrikoidusti vaikkapa p*skaan autoon, saat helposti, nopeasti ja halvalla ja niitä on paljon, mutta onko se nyt niin häävi, mukava ja varmakäyntinen ja onko siinä edes huoltotakuuta..?

Jos kerran voi ja pystyy valita tasaisesti Toyotan ja Aston Martinin väliltä, niin kuka hullu ei valitsi tuota Aston Martinia tai vaikkapa kaksi tai kolme, jos se kerran on mahdollista? 

Siksikö, että joku muu ei tykkää asiasta..? 

Vastaus kysymykseesi, miksi teen kuin teen, niin julmalta ja epäreilulta kuin se kuulostaakin, niin siksi, että minä vain voin.

Jos se jotakuta henkilökohtaisesti häiritsee, niin miten se minuun mitenkään liittyy tai olisi minun päänsärkyni?

Jokaisella on elämänsä. Minä teen kuten haluan ja en edes kiellä, ettenkö nauttisi olostani. 
Tehkööt muut omalla elämällään mitä haluavat.
Jokaiselle on annettu luomisvoimat tehdä elämästään sellaisen itse haluaa.

[Aniel]

Mulle puolestaan on opetettu, että mies tekee aloitteen, mutta nainen menee puolitiehen vastaan. Ymmärrän tuon pelaamisjutun, mutta mun mielestä kaiken pitäisi tapahtua luonnollisesti. Kun kaksi toisilleen sopivaa tapaa, ei tarvita pelejä. Asiat vaan loksahtaa kohdalleen, kumpikaan ei ole liian sitoutumiskammoinen eikä riippuvainen.
TESTEJÄ EI TARVITA, sillä elämä hoitaa ne meidän puolestamme.
Kun kuuntelee kaikista voimakkainta tunnetta, ei mikään vaan voi mennä pieleen. Oli se tunne sitten mikä tahansa - halu olla lähellä tai halu vetäytyä kauemmas, jos pelottaa...

 

[Asterix]

No sehän on sitä puoleen väliin tulemista, kun ylipäätään suostut miehen pyyntöön esim. viikonlopun vietosta yhdessä.

Jajajaa....  : Jos sinulla on käynyt näin onnekkaasti rakkaudessa, olen aidon iloinen puolestasi. 

Inti, jos rakkauselämä todella oikeassa elämässä kaikilla olisi noin ihanteellista, että "asiat vain loksahtavat" paikoilleen vahvinta tunnetta seuraten, niin tälläsisiä topiceja ja puheen aiheita tuskin edes olisi olemassa. 

Tykkään sinun kirjoituksistasi hyvin paljon, mutta nyt en oikein jaa tuota hiukan tekopyhältä haiskahtavaa ajatustasi. 

Tiedän monia ihmisiä, mukaan lukien itseni, jotka eivät ole kovin monotonisia rakastumisen suhteen.
On olemassa ihmisiä, jotka voivat olla rakastuneita vaikka kahteen ihmiseen yhtä aikaa ja aivan yhtä tulisesti ja aidosti.

Ongelma siitä tulee silloin kun yleinen mielipide ja yleinen vallalla oleva moraalikäsitys vaatii rakastamaan vain yhtä ihmistä. 

[VE!]

Oh kun on pitkä viesti, tuohon olisi niin paljon kommentoitavaa, mutta olen kuumeessa...

Sitä vain ihan uteliaisuuttani kyselen, Asterix, että kuinka perheesi jäsenillä nuo suhteet oikein ovat menneet? Onko isoäidin opetus saanut aikaan onnellisia ihmisiä? (tämä ei siis ole piikki, vaan ihan vaan kysymys)

Samoin tuosta autovertauksesta tuli mieleen, minusta kysymyksessä on pikemminkin se, että kun on miljardi tilillä niin mikään ei oikein tunnu miltään. Kaikki on mahdollista, eikä silloin mese tuo tyydytystä elämään. Pitää olla jotain suurempaa ja vaikeammin tavoiteltavaa. Sitten kun se RR on ollut vuoden käytössä, niin siitäkin menee maku eikä se enää pahemmin kiinnosta.

Kysymys on paljon siitä mitä hakee. Pysyvää ja rakastavaa suhdetta noin ei kyllä varmaankaan saa (joko itse kyllästyy, tai toinen kyllästyy). Toisaalta taas jos hakee suhteista enemmän jännitystä, (sex and the city -elämää) niin siihenhän tuo on kyllä aivan omiaan. Ainoa asia mielestäni on että toisia ei saa vahingoittaa.

(Asterix, nyt menee kyllä keittiöpsykologian puolelle, mutta olisiko tuo sama piirre liittynyt myös niihin konkursseihin, että usko itseen ja omaan arvoon on niin kova että sekä lennetään että pudotaan korkealta?)

Joo ja sitten tuo että vain testaamalla saa selville paljonko joku rakastaa. Olen tuossakin erimieltä, minusta testaamalla saa lähinnä selville miehen omistushaluisuuden ja taipumuksen reviirikäyttäytymiseen. Vaarana on mielestäni se, että jossain vaiheessa toinen herää todellisuuteen, ja huomaa ettei suhde enää olekaan kaiken sen stressin arvoista.

aargh, nyt tipun kohta tuolilta, päässä huimaa!

Facta vain on, rakkauselämä on yksi raadollisimpia tantereita ihmiselämässä, jossa toinen saa, jollekin annetaan ja joku jää ilman.
Rakkaus harvoin on reilua.
Jos itse olet onnellinen partnerisi kanssa,
niin aina löytyy joku, joka ei ole onnellinen, että sinä olet onnellinen. 

Aihe varmasti kiinnostaa monia.

Mutta miten viittit pelata tuolla tavalla kun joku jo rakastaa sinua? Luulisi sen aiheuttavan katastrofeja ja ikäviä fiiliksiä. Ei vaikuta vilpittömältä. Tietty hieman pitää testata, mutta jatkuvalla syötöllä, eikös miehet vähän hermostu ja tosissaan? Ei se kilpailuttaminenkaan aina niin mukavaa ole.

Niin, mutta mistä toisaalta tiedät, että toinen rakastaa sinua, jos et tee näitä testejä ja näe toisen aitoja reagtioita? 

Hmmmm.... : Onko sinulla itselläsi lyödä jokin parempi keino pöytään..?

Ei se rakkauselämä niin mustavalkoista ja helppoa kenelläkään..

Niin... kumma kyllä, luulisi, että kaikki nämä temppuni saisi miehet lyömään hanskat tiskiin (tosin en tiedä minkälaista hermostumista tarkoitat, ilmeisesti jotain hyvin jyrkkää ja lopullista..?), mutta jokin kumma universaalinen salaisuus siinä piilee, että mitä hullunkurisempia ja törkeimpiä temppuja teen, niin sitä enemmän ja vakavissaan ne ovat kanssani.

Miksi näin, en tiedä. 

Ilmeisesti tuossa pätee tuo sääntö, että saat sen, mistä luovut. Minähän luovun niistä miehistä koko ajan ja jatkan uusiin seikkailuihin.

Ja nuo miehet jaksavat juosta perässäni vuodesta toiseen kaikista tempuistani huolimatta, omasta halustaan ja vapaasta tahdostaan.

Uskon että jonkun verran mies kaipaa haastetta mutta jos hän luulee että kasvu loppuu siihen kun "saa" naisen, se on vähän väärä tulkinta. Silloin mies taikka nainen lähtee iskemään muita todistellakseen itselleen jotain..

Onko täällä vieläkin niitä naisia olemassa, jotka uskovat, että kun käpälä on rengastettu, vatsa pystyssä/kersoja liuta, niin silmät sokeutuvat ja luonnolliset vietit lakkaavat olemasta..?

Tai sitten haluat edelleen olla joku koriste-esine/ palkintopokaali miehen saavutusten kaappiin? Mikähän jonkun tähtikartasta tekee tällaisen? Mitä jos joukkari järkyttyi juonistasi?

No, no... En ole koskaan halunnut olla mitään noin vaatimatonta miehen silmissä ja elämässä.
Minä olen jumalatar, kuningatar ja papitar elämäni miehen silmissä ja elämässä, enkä voisi kuvitellakaan olevani mitään vähempää. 

Nyt varmasti jo vetäisit kahvit väärään kurkkuun, mutta jos mietit sitä paljon syvällisemmällä kuin materiaalisella "faabalöys"-tasolla, niin kukapa nainen ei oman miehensä silmissä ja elämässä haluaisi olla tuota..? 

Selvyyden vuoksi vielä tälläinen karrikoitu ajatelma, mitä isoäitini jakaa mielellään meille suvun naisille miesasioista;

- Ovimatolla ja kunigattarella on iso ero -

Tottakai se Jouskari mies järkkyttyi ja niin pitikin!
Se on positiivinen merkki ja tästä on hyvä jatkaa hänen kanssaan. Hän on erittäin halukas jatkamaan suhdetta Pariisin reissustani huolimatta, tosin vain hyvin vakavana ja syvällisenä suhteena.

Tuollainen kysymys nousi mieleeni, että mistä ihmeestä sinulla voi olla tuollaisia vähätteleviä ja irvokkaita ajatuskuvia naisen asemasta miehen elämästä? 
Itseään arvostavalla naisella ei pitäisi edes käydä mielessä tuollaiset ajatukset, koska sinun omat ajatuksesihan peilaavat sinua itseäsi ja sitä, miten itsesi koet. 

Lisäksi olen ihmetellyt että jos kumpikin on niin saavuttamaton ja suosittu, miten ne suostuu menemään toistensa peliin mukaan.

Varmaankin siksi, että he vain voivat sen tehdä. Ihminen, jonka ympärillä vientiä riittää, yleensä tylsistyy liian helppoihin ihmisiin rakkausasioissa. 

Edelleen, ei se rakkauselämä niin mustavalkoista ja helppoa ole kenelläkään, ei edes niillä varakkailla/menestyvillä/hyvänäköisillä/kaikkea näitä edellä mainittuja.

Jos tarjontaa on paljon ja tyypilla ikään kuin luontaista "credittiä", niin ihmisen luontoon jotenkin kuuluu, että sitä helpointa ei halua.

"Helppo nakki" vaikuttaa helposti epäkurantille.

Asiaa voisi verrata ihmisluonteen vastaavaan ilmiöön, että jos ihmisellä on vaikka miljardi omaisuus ja hän voi valita minkä tahansa auton lempi -ja ykkösautokseen, niin ei hän useinkaan MB liikkeeseen astele (mikä tietenkin olisi valtavan helppoa) sitä hakemaan, vaan tekee diilin esim. Aston Martinin tai vaikka Rolls Roycen tehtaan kanssa ja tilaa itselleen yksilöllisesti suunnitellun auton, jonka voi saada vasta vuoden odotuksella. 

Miksi hän sitten tekee niin? Siksi, koska hän vain pystyy niin tekemään.
Epäreilua muita kohtaan, jotka haluaisivat tehdä saman, eikö totta..?

Siinä odotellessahan voi ajella noita vaatimattomampia autoja, joita saa helpolla. Epäreilua tämäkin.. eikö vain..?

Lisäksi asiaan ehkä vaikuttaa myöskin se, että joku tunne aina viestittää, että se "helppo nakki" on jollain tapaa heikko/apua tarvitseva ja tulee varsin usein suhteeseen jonkun kuorman kanssa ja/tai takertuu sinuun kuin hukkuva ja sitten kun suhteessa tulee aikoja, jolloin tuon helpon nakin pitäisi näyttää mitä hän tehty, niin nuo helpot nakit tahtovat usein olla myös niitä helppoja nakkeja lyömään hanskat tiskiin.

Onhan se nyt huomattavasti paljon mukavempaa elämää olla ihmisen kanssa, joka ei tee ongelmaa joka helevaton asiasta! 

Vertaa karrikoidusti vaikkapa p*skaan autoon, saat helposti, nopeasti ja halvalla ja niitä on paljon, mutta onko se nyt niin häävi, mukava ja varmakäyntinen ja onko siinä edes huoltotakuuta..?

Jos kerran voi ja pystyy valita tasaisesti Toyotan ja Aston Martinin väliltä, niin kuka hullu ei valitsi tuota Aston Martinia tai vaikkapa kaksi tai kolme, jos se kerran on mahdollista? 

Siksikö, että joku muu ei tykkää asiasta..? 

Vastaus kysymykseesi, miksi teen kuin teen, niin julmalta ja epäreilulta kuin se kuulostaakin, niin siksi, että minä vain voin.

Jos se jotakuta henkilökohtaisesti häiritsee, niin miten se minuun mitenkään liittyy tai olisi minun päänsärkyni?

Jokaisella on elämänsä. Minä teen kuten haluan ja en edes kiellä, ettenkö nauttisi olostani. 
Tehkööt muut omalla elämällään mitä haluavat.
Jokaiselle on annettu luomisvoimat tehdä elämästään sellaisen itse haluaa.

[Asterix]

Heheheh...... (http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/rolllol.gif)


Äidilläni 9 siskoa, joista yksi eronnut (mikä yllätys, suomalaisesta miehestä) ja mennyt uudelleen naimisiin.
Äitini ja 2 muuta hänen siskoaan ovat jääneet leskiksi ja uudelleen avioituneet. Yksi on pysynyt naimattomana, mutta asunut yhdessä saman miehen kanssa jo yli 20 vuotta.

Meidän suvussa kerrotaan joka hää -ja kissan tai lapsen ristiäissä ja muissa tapaamisissa, millaisia temppuja naiset ovat miehillä teettäneet.

Se on ihan legenda, mutta toisaalta perheemme kuuluu sellaiseen kulttuuriin, jossa perhe on hyvin keskeinen ja naiset ovat kuin kunigattaria ja käyttäytyvät myös sen mukaan.
Mitä enemmän mies on valmis naisen eteen tekemään ja uhrautumaan, sen parempi mies.

Isälläni oli 4 siskoa, kaikki ovat naimisissa ensimmäisissä avioliitoissaan ja kaikilla on aikuiset lapset.

Kyllä tuo vahvan avioliiton vaikutus tulee molemmilta suunnilta. 

Toisaalta tuli vielä mieleen, minun ja suomalaisten ihmisten kulttuuri törmää hyvin voimakkaasti tässä asiassa. Tosin minun mielipidettäni ei oteta kovin vakavasti erilaisesta kulttuurista, koska ihmiset ovat jo mieltäneet minut täysin suomalaiseksi.
Ja näistä kirjoituksista tuo taustani ei tule esiin muutakuin sillä, että en ole niin arka sanomisissani.

Jos tiedät toimittaja Roman Schatzin, niin hän kertoo samasta ilmiöstä, että saisi huomattavasti enemmän hyväksyntää ja ymmärrystä suomalaisilta, jos hän olisi enemmän ulkomaalainen.


Minun mielestäni suomalaiset miehet ovat niin naisten paapomia ja pois pilattuja, että ne ei tee juuri mitään naisen eteen.

Useimmat eivät saa edes ovea auki naiselle täällä ja jos ne sen tekee, niin sitten pitäisi olla jo lähdössä kahville ja papin eteen tai sitten kysymyksessä vanha sotaveteraani tai kohtelias turisti. 

Nainen kuitenkin luonnostaan haluaa ja tarvitsee sitä huomiota ja huomioimista mieheltä moninaisissa ja eriasioissa.
Sehän on selvä. 

Jos seurustelisin suomalaisen miehen kanssa, niin olisin varmasti suurimman osan aikaa kovasti onneton ja surullinen. Toki nyt jätän mahdollisuuden jollekin säännön vahvistavalle poikkeukselle.


Huomautan vielä, että tuoreinkin näistä "kiusaamistani" miehistä on jaksanut olla mukana jo noin 2 vuotta. 
Moniko suhde kestää edes tuon vertaa..?

Ja toisaalta kysymys teille, jotka arvostelevat tyyliäni rakkaudessa, joka on niin kauhean kamalaa, epäreilua ja bla-bla-blaah..  :
(totta tosiaan.. :)
niin ettekö muka itse nauttisi, jos yksikin, saati sitten parikin miestä parveilisi ympärilläsi umpirakastuneena ja hemmottelemassa ja  kutsumassa sinua koko ajan romanttisille tapaamiselle, reissuille, lähettäisi kukkia ja lahjoja pelkästään siitä hyvästä, että olet olemassa eikä vain ainoastaan jouluna ja syntymäpäivänä ja kun on tehnyt jotain "pahaa" selkäsi takana?
Haloo...?
Minä ainakin nautin! 

Eikä se ole mitään jännityksen hakemista tai omien traumojen kostamista, vaan puhtaasti ja pelkästään elämän laatua ja mukavuudenhalua.
Minä nyt vain satun olemaan ihminen, joka tykkää enemmän nojatuolista kuin kinkerästä jakkarasta, jos nyt taas heitän tälläisen karrikoidun vertauksen. 

Miksi parisuhteessa pitäsi kärsiä tai edes valita joku, joka saa sinut surulliseksi?

Eikö joidenkin teidän, joille miehet ovat tehneet kaikkea kauheaa, pitäsi tuntea enemmän vahingoiloa, kun joku onneton paskiainen, joka on luullut itsestään liikoja kanssasi, joutuu jonkun minunlaiseni naisen riepoteltavaksi..? 

Toinen kysymys.. mikä on varsin koomista,   :

täällä Astrossa on hurjan paljon topiceja pelkästään siitä, että mistä tietää rakastaako se vai ei, miten saada se mies itselleen, miksi se haluaa erota, miksi rakkaus loppui ja mies lähti ja bla-bla-blaah.. :

Niin miksi te heti kauhistelette, kun sanon millä keinoilla saatte miehen umpirakastumaan ja pysymään rakastuneena ja lumoutuneena teistä?   
Onko teillä lyödä pöytään parempia keinoja?

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/groan.gif)

Minullahan täällä topic, jossa pyydän neuvoja teiltä, miten päästä eroon liian innokkaista ihailijoista ja riippuvista ja vainoavista existä!   

Joten se siitä pysyvän suhteen luomisesta ja suhteen kestämisestä.

[Rakkauden enkeli]

Rakkaus harvoin on reilua.

Riippuu tietysti varmaan miten sanan reilu käsittää... Se aito, oikea ja pyyteetön, ihmis suhteista riippumaton todellinen RAKKAUS on aina reilua.   

[Asterix]

"Rakkaus harvoin on reilua.
Jos itse olet onnellinen partnerisi kanssa,
niin aina löytyy joku, joka ei ole onnellinen, että sinä olet onnellinen."

Niin.. jos rakkaus on todellista sinun ja partnerisi välillä, niin silti aina saattaa, usein onkin joku, joka ei koe oloaan hyväksi, että sinulla ja partnerillasi rakkaus on todellista. 

Se voi olla kuka tahansa, joka kokee kateutta, mustasukkaisuutta ja tai muutoin osattomuuttaan tuosta jumalaisesta olotilasta.

Miten siis määrittelet tuon todellisen rakkauden...? 
Peittääkö se todellinen sinun ja partnerisi välinen rakkaus kaikki kateellisten vihvomiset ja arvostelut, että tuo epäreilua ja riistoa ja bla-bla-blaah.. niin, että esim. tälläistä varsin tekopyhää keskustelua rakkauden oikeellisuudesta ja aitoudesta täytyisi edes käydä..? 

Kuka pystyy sanomaan, kuka rakastaa oikein?
Pystytkö sanomaan, kuinka onnellinen/epäonnellinen joku toinen on suhteessa, jota itse et voisi syystä tai toisesta hyväksyä? 

Minähän olen vain vastannut oman kokemukseni mukaan, kun joku valittanut epätyytymättömyyttään omaan suhteeseensa.

Onko todellinen rakkaus rakkautta vain yhtä ihmistä kohtaan tarkoittaen nimenomaan romanttisesa mielessä olevaa rakkautta?

Kaikilla näillä miehillä on täysi vapaus lähteä koska vain ympäriltäni. 

Tehän annatte ymmärtää, että nämä miehet ovat aivottomia ja vailla omaa tahtoa olevia idiooteja,
jotka olen huumannut ja kolkannut ja joilta olen riistänyt kaikki ihmisoikeudet kaikessa julmuudessa ja pahuudessa.   

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/eqzh4n.gif)(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/eqzh4n.gif)(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/eqzh4n.gif)(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/eqzh4n.gif)

Jospa se todellinen rakkaus saisi vain kukkia kaikissa väreissään ja olomuodoissaan ja ilmenemismuodoissaan ilman, että joku yrittää talloa kukinnan maahan siksi, että itsellä oli sininen kukka ja tuolla toisella punainen kukka..? 

[VE!]

Älä ymmärrä väärin, minusta jokainen taaplaa tyylillään, ja jos kaikki osapuolet ovat asiaan tyytyväisiä, niin mikäs siinä! Ei minua todellakaan haittaa jos joku "testaa" miehiä, vaikka se itsestä hassulta tuntuukin. Mutta en minä kyllä sitä sitten ihmettele, että sinun on vaikea päästä eroon existä. Jos he ovat tottuneet temppuiluun, niin silloinhan he olettavat eronkin vain olevan joku temppu! Että heidän täytyy vaan ryhtyä vielä omistavammaksi, niin kyllä sinä sitten taivut...

Itse olen siis naimisissa hollantilaisen miehen kanssa (elämäni mies, no doubt). Suhteemme alussa häntä ärsytti että oletin hänen kantavan kauppakassit, vahvempi kun on. Nykyisin hän tekee sen automaattisesti. Hän on ollut "tasa-arvoisempi" kuin kukaan suomalaisista existäni. Nykyisin meillä on jonkinlaiset "miesten ja naisten työt", mutta ne eivät välttämättä mene täysin perinteisten roolien mukaan.

Minulle ei kuitenkaan tarvitse aukoa ovia, ja sanon sen ihan aidosti. Islantilaisen exän oli äiti kasvattanut palvomaan naista, aukomaan ovet jne. Kerrankin hänen äitinsä hermostui hänelle, kun poika ei avannut minulle auton ovea. Itse istuin ihan ihmeissäni, kun enhän minä sellaista odottanut! Kädethän mullakin on! Siinä suhteessa minusta tuli aivan hirveä oikuttelija. Toista sai pyörittää miten halusi, ja se sai minussa Jekyl & Hyde ilmiön aikaan. Se oli hirveää, en pitänyt itsestäni narttuna 

Mutta miksi oletat että ns. tavallisessa suhteessa toinen otetaan huomioon vain jos on tehty pahuuksia? Tai miksi romantiikan täytyy olla sitä perinteistä kukkia, matkoja ja shampanjaa osastoa? Minusta romanttista on esim. se, että mies tuo kaupasta jäätelöä, koska tietää että tykkään siitä. Omasta mielestäni suhteessa molempien pitää järjestää yllätyksiä, ottaa toinen huomioon ja paapoa. Ei ainoastaan miehen. Toisaalta taas minulle ei miehen tarvitse koko ajan todistella rakkauttaan. Vaikka se tässä huushollissa vähintään kerran päivässä sanotaankin, niin tunnen sen kyllä myös eleistä, katseista jne. Minä luotan siihen että mies rakastaa. Ja jos joskus tulevaisuudessa käy ilmi että olin väärässä, niin itketään sitä sitten.

Niin ja mistä ihmeestä tuo ajatus tuli, että täällä kaikki ovat jotenkin huonoissa suhteissa (tai yhdessä jonkun kanssa joka saa surulliseksi)? JG:n kyselyäkin johtavat ihmiset, jotka ovat onnellisessa suhteessa.

Noista keinoista pitää mies rakastuneena, itse pidän itsestäni, luotan omiin hyviin puoliin, ja olen valmis työskentelemään huonojen kanssa. Se myös säteilee minusta. Siinä taas herää (aivan ilman temppuja) se miehinen ylpeys, että katsokaa, tämä on minun nainen.

(Sekin tietysti voi auttaa, että olen aivan sairaan hyvä ottamaan poskeen... )

[Asterix]

(Sekin tietysti voi auttaa, että olen aivan sairaan hyvä ottamaan poskeen... )

Hehheheheh.......!

Hillitöntä!   

Yritä tässä nyt vastata noihin sinun kysymyksiisi tältä hysteeriseltä naurukohtaukselta.. 

Minä vain tykkään tuollaisesta palvovasta rakkaudesta ja tykkään myös kaikenlaisesta lahjonnasta, korruptoitunut, itserakas ja mukavuudenhaluinen kun olen. 
Ilmeisesti nuo miehet ovat tyytyväisiä tehdessään tuota.  :
Ei ole kukaan vielä valittanut pahemmin.

Aikas hyvä pointti! 
En ollutkaan tullut ajatelleeksi pahemmin, että nuo voisivat pitää lopullista erohaluani vain temppuiluna.
Pitää alkaa muuten käyttäytymään kuten epätoivoinen nainen ja riivaamaan niitä,
kun haluaa lopullisen eron.. :

Soitella, tekstata ja kirjoitella perään ihan tuhottomasti, kysellä koko ajan mitä se tekee, missä ja kenen kanssa, tehdä yllätysvierailuja ja tutkia joka paikka sen asunnosta ja löytää kaikkia hiuksia, korvakoruja tms. vaikka omiani ja väittää niitä jonkun toisen omaksi ja vuodattaa että, milloin ne häät oikein ovat, kieltää miestä menemästä ulos ystävien ja sisarustensa kanssa ja puhua, miten haluan ainakin 5 lasta heti, eikä sitten mitään seksiä silloin tai tuolloin, vaan kerran tai pari viikossa hyvin pikaisesti ja ehdottomasti valot sammuksissa
ja peiton alla... 

Jotenkin minulla on vain sellainen käsitys suomalaisista miehistä, että ne huomioivat naistaan kukin ja lahjoin vain kun on joulu, syntymäpäivä ja tai rakastajatar nurkan takana.  :
Voin toki olla täysin väärässäkin,
mutta sellaisen käsityksen olen saanut.  :

No... Kyllä minä tässä alan pikkuhiljaa valmistautumaan tuohon grande finaliin..  : Se voi vielä tapahtua nopeasti.. onhan nuo jo tuossa vuosi tolkulla ollut koulutuksessa..
Perheenikin odottaa tuota päätöstä ja hinkuu jo päästä valmistelemaan häitäni. 

[valonkantaja]

Mä vaadin mieheltä ihailua ja palvontaa, mutta noh... En mä tiedä oonko kauheen otettu, kun yksi tyyppi on sairaalloisen kiinnostunut (minä en) ja kiikutti mulle tässä yks päivä 70€:n hajuveden (joka oli sitäpaitsi ihan vuosimallia mummotuoksu) ja tänään löysin postilaatikostani mustat stringit joissa lukee "simply the best"...

Ehkä mä loppujen lopuksi itse tykkään olla se miesmäinen osapuoli suhteessa, niinku tässä "huomioimisessa". Oon aika "jäykkä" kun mua imarrellaan, aika huono vastaanottamaan... Mutta jos tosiaan ihastun/rakastun mä haluan tarjota miehelle kahvin, ruuan, ostaa lahjoja, avata oven... Aika nurinkurista. Ehkä mä oon mies joka luulee olevansa nainen, koska syntyi naisen kroppaan, joka ei kyllä siltikään oo viimesenpäälle naisellinen, mut ehkä loppuviimein enempi sitä kun miehekäs... Mutta en mä mikään lepakkokaan ole, vaikka eilen yks ohikulkeva tyttö sano suureen ääneen kaverilleen "v***u noita lesboja" kun kävelin hyvän ystäväni kanssa käsikädessä ohi... Mitä sitä turhaan miettimään mikä on, kunhan on ja muhii tyytyväisenä siinä olemassaolossaan...

[Aniel]

Inti, jos rakkauselämä todella oikeassa elämässä kaikilla olisi noin ihanteellista, että "asiat vain loksahtavat" paikoilleen vahvinta tunnetta seuraten, niin tälläsisiä topiceja ja puheen aiheita tuskin edes olisi olemassa. 

Tykkään sinun kirjoituksistasi hyvin paljon, mutta nyt en oikein jaa tuota hiukan tekopyhältä haiskahtavaa ajatustasi. 

Tiedän monia ihmisiä, mukaan lukien itseni, jotka eivät ole kovin monotonisia rakastumisen suhteen.
On olemassa ihmisiä, jotka voivat olla rakastuneita vaikka kahteen ihmiseen yhtä aikaa ja aivan yhtä tulisesti ja aidosti.

Ongelma siitä tulee silloin kun yleinen mielipide ja yleinen vallalla oleva moraalikäsitys vaatii rakastamaan vain yhtä ihmistä.  [/color]

No joo, taisin puhua ideaalista... mutta toisaalta itselläni on juuri menossa tällainen suhde... asioista puhutaan täysin avoimesti ja ongelmia käsitellään myös älyllisellä tasolla vaikka ensin saatamme käydä hyvinkin high dramaa.
Molemmat tekee itsestään haavoittuvia kertomalla aidoimmat tunteet, etenkin pelot ääneen. Samaan aikaan tietoisesti yritämme pitää omat rajamme, antaa molemmille tilaa käyttämällä järkeä ja tunnistamalla juuri ne aidoimmat tunteet... millä tarkoitan sitä, että jos on kammo sitoutua niin se on hylätyksi tulemisen pelkoa, minkä voi kääntää myös tilan tarpeeksi, mikä puolestaan tuo turvaa. Että ei antaisi itsensä ahdistua siitä pelosta vaan menisi sen läpi ja luottaisi, että selviää vaikka jäisikin yksin. Sitten huomaa, että pelko oli pään sisällä, ei todellinen. Ja että toisella onkin se sama pelko.

Ei viestini sikäli kyllä ole tekopyhää. Elämä ja ihmiset ON raadollisia, mutta jos parisuhteeseen lähtee tavoitteena kehittyä ja löytää itsestä erilaisia puolia niin sen raadollisuuden kestää. 

Eikä tämä tarkoita sitä, ettenkö vähän väliä olisi juoksemassa karkuun, mutta kun on se TUNNE jossakin sisällä, mikä on vahvempi kuin pelko... Samoin toisella puoliskolla...

Emmä varmaan osaa selittää. Uskon mihin uskon. Ja meitä on moneksi joka lähtöön enivei. muks.

[Asterix]

Mitä, mitä, mitä ihmettä te hyvät naiset nyt oikein puhutte...?! 

Maskuliinisuudella kompensoidaan älyn puutetta. 

Maskuliininenhan edustaa fyysistä voimaa ja se luonnostaan menee urospuolisille edustajille, joiden täytyy pystyä hallitsemaan reviiriä, perhettä, isänmaata jne.
Feminiinisyys edustaa taas älyn voimaa, koska naaraan täytyy olla hyvin ovela suojellakseen ja opettaakseen pesuetta kaikilta vaanivilta vaaroilta ja saalistaakseen... 

Esim. leijonanaaraathan tekevät saalistussuunnitelmat laumassa.

Hehehhe....

Olen varsin feminiininen nainen ja omahyväinen, laiska ja mukavuudenhaluinen,
että mieluiten teetän kaikki hommat miehillä, mitä itse en viitsi tehdä..
- Miehet ovat niin hölmöjä, että kaikkea pienestä silmän iskusta.  :

Jos joku mies tekisi samanlaisia temppuja naisille, mitä minä teen noille miehille, niin olisihan se nainen pikkuisen hölmö, jos suostuisi tuollaiseen riepotukseen. 

Mutta miehet... :


Tosin, pakko myöntää, koska Suomessa joillakin naisilla, ei onneksi kaikilla, on niin kova pätemisen tarve (miehet ovat täällä kovin feminiinisiä ja naiset tekee kaikki niiden puolesta), että käytän hyväkseni myös noita maskuliinisia naisia tekemään asioita puolestani, mitä en kerta kaikkiaan laiskuuttani viitsi tehdä..

Nyt varmasti taas joku vetää kahvit väärään kurkkuun, mutta totta se on!

En edes laske sitä miksikään riistoksi ja hyväksikäytöksi puoleltani, vaan ikään kuin vaihtokaupaksi,koska nämä naisethan ovat varsin maskuliinisia ja kuvittelevat sen olevan merkki älykkyydestä ja vaikutusvallasta ja pitävät feminiinisiä naisia bimboina ja blondeina ja bla-bla-blaah typeryksinä. :

He olettavat, että en osaa, enkä kykene suoriutumaan jostain, usein varsin ikävästä tehtävästä (jota kukaan ei oikeasti halua tehdä) ja haluavat osoittaa valtansa minuun nähden (koska olen myös uhka kaikella ulkoisella feminiinisyydelläni) ja todistelevat tällä tekemisellään minulle kuinka hyviä ja päteviä naisia he ovat.   

No minullehan on ihan sama, mitä he minusta ajattelevat, kunhan tekevät hommansa. 

Vaihtokauppa tulee siis siitä, että he saavat tunteen siitä, että he ovat pätevämpiä ja fixumpia kuin minä ja minun ei tarvitse vaivautua ja tuhlata aikaa johonkin rasittavaan hommaan. 

Tälläisille naisille voi delegoida huoletta vaikka kesämökin p*skahuussin siivoamisen.

Taidan pistää  nyt etten aloita 3. maailmansotaa, jos joku ei pysty ottamaan kesähuumorilla näitä ajatuksiani maskuliinisuudesta..   

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/Rire_calvin_hobbes.png)

[Asterix]

Hehehheh....
No skitso tai ei, niin olen tyytyväinen elämääni ja olooni. 

Enkä olen kovin kaltoin kohdeltu miesten taholta, suhteessa verrattuna eräidenkin naisten tarinoihin esim. täällä Astrossa.  :
3-kymppiseksi naiseksi elämääni on osunut ainoastaan 2 hankalaa miestä, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia, mutta kaikonneet sitten.

Eipä nuo itseään kunnollisina, kivoina ja kiltteinä pitävät naiset ole säästynyt kärsimyksiltä elämässä. 

Enemmän minulle ongelmia tekevät naiset, joiden mielestä minun elämäni haittaa heidän elämäänsä ja sehän on varsin epäreilua ja inhottavaa...

Elämä on niin epäreilua..  : ...minullekin.. :

Eiköhän nuo valitusvirret, miksi mies juoksee karkuun, miksi se ex teki sitä ja lupasi tätä ja bla-bla-blaah...
kerro nimenomaan siitä, että sille huomiolle olisi varsin kova tarve..?

Tuolla henkimaailmassa ja Enkeleillä kun ei ole noita ihmisten moraalikäsityksiä ja rajoituksia hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, eikä siellä ole tarvetta tuomitsemseen, edes minun, niin vaikka se sinusta kamalalle tuntuu, niin Enkelit rakastavat minua juuri tälläisenä.

Eikö olekin epäreilua..?

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/devilbattingeyelashes.gif)