seuraava »

[sideman]

Anu "Suomi-ei-ole-mikkään-maa" Saagim* kehotti Puoli Seiskassa naisia
olemaan avioitumatta. Kun pappi on sanonut aamenen (tai siv. vihk. vastaavassa tilanteessa)
mies muuttuu radikaalisti, eikä juuri koskaan naisen kannalta positiiviseen suuntaan?

Äidillämme oli samanlainen kokemus.

Kuinkahan yleinen tuollainen kokemus mahtaa olla?

* https://www.youtube.com/watch?v=w1ypo204vxE  (n. 18:00 alkaen...)

 

[Eklektikko]

Nuo kokemukset ovat tyypillisiä niille aikakausille ja/tai kulttuureille joissa on voimassa jokin/jotkin seuraavista:

- Avioliitto on naiselle välttämättömyys toimeentulon ja/tai lastenhankinnan kannalta, koska valtio ei tue mitenkään lapsiperheitä, ei siis äityspakkauksia, kodinhoidontukia, tai edes minkäänlaisia kohtuuhintaisia kunnallisia päiväkoteja, tai kouluruokailua - tällöin lapset käyvät kotona sen kotiäidin luona lounaalla. Tällä hetkellä tällaisia maita ovat esim. Englanti ja Saksa. Tuossa tilanteessa ellei nainen ole omaehtoisesti varakas, on mies välttämättömyys jotta voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Ja välttämättömyydellehän ei helposti ovea näytetä, joten se välttämättömyys voi sitten käyttäytyä ihan miten tahansa kun on kerran naisen saanut ja alkanut tätä elättää (ainakin joutuu elättämään kun lapset ovat pieniä ja kotona).

- Avioliitto katsotaan jollain tavoin niin 'pyhäksi' että esiaviollinen seksi on paheksuttua/rangaistavaa ja/tai avioero on mahdoton tai hankala saada (molemmat vielä 1960-luvun Suomessa arkipäivää). Naiset eivät tällöin helposti anna ennen papin aamenta koska aviottoman lapsen saaminen on häpeä, varsinkaan jos ehkäisyn ja abortin saanti ei ole helppoa. Kun sitten avioeron saaminen on vaikeaa/mahdotonta, mies voikin alkaa käyttäytyä ihan niinkuin huvittaa.

Kyseessä ovat siis minun perspektiivistäni menneen ajan naisten-helvetti-kulttuurien tuottamat kokemukset.

Jos ehkäisy, abortti, avioero ja yhteiskunnan tuet lapsiperheille ja/tai yksinhuoltajille ovat kunnossa, NAISEN ei ole mitään syytä pysyä liitossa jos mies liiton solmittuaan muuttaa käyttäytymistään. Niinpä miehet joko eivät sitä muuta, tai ainakaan naisille ei kerry ko. kokemuksia koska he lähtevät siitä liitosta.

Avioerohakemuksen Suomessa panee yleensä alulle nainen, ylläripylläri!
Eesti on naisten-helvetti-kulttuuri, on hyvin luonnollista että eestiläinen on tuota mieltä.

Tämä asia on Suomessa muuttunut valtavasti viime vuosikymmeninä. Minunkin äitini kokemukset olivat vastaavat, mutta eipä ollutkaan abortti/ehkäisy laillista eikä avioerokaan helppoa silloin, kun hän avioliittoaan aloitteli. Nykyään ei onneksi suomalaisen naisen tarvitse pakosta jäädä käytöstään radikaalisti muutaneen miehen kanssa huonoon liittoon.