Indium
Vieras
|
|
« Vastaus #15 : 28.01.2013 18:19:21 » |
|
Kiitos Lilli! Tosin ei kai aikuisen ihmisen elämää nyt sisäisen lapsen impulsseilla elää voi? Ja mitä tarkoittaa, että elämä pitäisi nähdä pelinä? Haetaanko tuossakin kohdassa sitä "kaikki voittavat"-meininkiä (jota vastaan minulla ei ole mitään - mutta sitä kylläkin, että jotkut voittavat pelin toisten hävitessä)? Ja miten siihen päästään vetoamalla muiden lapsenmielisyyteen? Anteeksi jos nämä ovat tyhmiä kysymyksiä, en vain nyt yhdistä mikä logiikka tässä on. Monet noista kuulostivat järkeviltä ja osa ihan asioita, joita olen paljonkin miettinyt ja edistänyt elämässäni. Parrasvaloihin en tosin suuremmin hingu, ei ole oikein mitään annettavaa siellä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #16 : 28.01.2013 18:50:44 » |
|
Indium, tulkinta ei ole minun keksimäni, olen vain kääntänyt ne muista teksteistä. Mutta joo, ei tässä ymmärtääkseni tarvitse palata uhmaikäisen tasoille, vaan säilyttää hyvä yhteys sisimpään olemukseen ja sen antamiin viesteihin. Minusta noususolmu 5. huoneessa kehottaa aika vahvastikin heittäytymään elämään, luottamaan itseensä ja löytämään itsestään luovuutta ja rakkautta. Kyllä se on myös riskien ja pelienkin huone, kuten myös konkreettisesti lasten huone. Eli ilo ja hauskuus elämään voi löytyä konkreettisesti lasten kautta. Pelaamisen ei tarvitse olla mitään juonittelua, vaan sen voi ymmärtää ihan konkreettisena harrastuksena, vaikka shakinpeluuna.
|
|
« Viimeksi muokattu: 28.01.2013 19:11:36 kirjoittanut Lilli »
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #17 : 28.01.2013 20:13:36 » |
|
Minä näen sen niin, että sisäisen lapsen seuraaminen on sitä, että uskaltaa heittäytyä juttuihin ja nauttia niistä, että etsii asioista hauskoja puolia ja uskaltaa leikkiä ja leikitellä eikä ota kaikkea aina niin vakavasti. Ja että elämän voi nähdä pelinä siten, että näkee mahdollisuuksia. Pelit on jännittäviä ja elämästäkin voi tehdä jännittävää ja innostavaa.
Nuo ovat hyvin hyvin osuvia, sillä itse ainakin olen huomannut ilon todellakin olevan opaste minulle. Kun jokin asia tuottaa iloa, niin en ole koskaan ollut väärällä tiellä. Itseluottamuksen kanssa minulla on aina ollut hieman ongelmia.. En tiedä miten sitä sitten työstäisi..?
Haluaisin muuten kuulla yhden mielipiteen tuosta luovuudesta. Luovuushan käsitääkseni liitetään viidenteen huoneeseen ja luin jostain (en kuolemaksenikaan muista mistä) että luovuuden lunastaa käyttöönsä vasta kun vastaplaneetan eli uranuksen (11.huone) voimat on hallussa. Mitäköhän se tarkoittaa..? Arkailen käyttää luovuuttani, vaikka noususolmuni onkin leijonassa. Viidennessä huoneessa on uranus ja pluto.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #18 : 28.01.2013 20:47:13 » |
|
Minä en kyllä allekirjoittaisi, että 11. huone pitäisi olla täydellisesti hallussa, ennen kuin 5. huoneen teemat alkavat onnistua. Käytännössä solmuakseli on kuin kiikkulauta, välillä ollaan enempi toisessa ja välillä toisessa päässä. Itsellänihän alasolmu on 5. huoneessa Skorpionissa. Olin jo lapsena näytelmäkerhossa, soitin kitaraa, lauloin kuorossa, maalasin ja tanssi oli intohimoni pitkään. Nyt en enää harrasta mitään noista edellämainituista. Ei niissä harrastuksissa mitään vikaa ole, mutta ehkä luovuus on ottanut toisenlaisia kanavia. Nyttemmin olen hurahtanut valo- ja videokuvaukseen. Lisäksi astrologisten tulkintojen tekeminen vaatii paljon luovuutta, vaikka tulkintaa lähdetäänkin tekemään tiettyjen sääntöjen pohjalta. Minun on suhteellisen helppo suoltaa tekstiä niinsanotusti ajatuksenvirtana.
Pelit eivät ole minua mainittavammin koskaan kiinnostaneet yhtä poikkeusta lukuunottamatta: biljardi ja erityisesti snooker. Siinä on jotain hypnoottista. Tällä pelillä on ollut myös kohtalonomaisia vaikutuksia elämääni, erityisesti rakkauselämän puolelle.
Toisaalta niitä 11. huoneen oppiläksyjäkin on tullut opeteltua hyvin nuoresta pitäen, eritoten mitä tulee kansainvälisyyteen. Oikeastaan jo minulle nimeä antaessaan äiti on halunnut jotain kansainvälistä, nimen joka ei ole omituinen missään maassa (paitsi Suomessa on!). Vaikka enimmäkseen olen Suomessa asunutkin, esim. työympäristö on ollut aina kansainvälinen ja ystävistäkin osa on muualta kuin Suomesta. Omaa opiskelemaani erikoisalaa pidetään yleisesti tulevaisuuden alana ja vaikka työtä on voinut tehdä paljolti itsenäisesti, niin ilman tiimityötä siinä ei yksinkertaisesti pääse mihinkään. Kyllä erakkoluonnekin on hoksannut jo aikoja sitten liiton ja ryhmittymisen voiman.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Indium
Vieras
|
|
« Vastaus #19 : 28.01.2013 21:28:31 » |
|
No niin, lautapelejä harrastankin paljon (koko ikäni olen tykännyt, mutta vuosi sitten tulivat entistäkin tärkeämmiksi), ja olen muuten itsekin suuri biljardilajien ystävä. Snooker on tosiaan hypnoottista. Teininä harrastin hirveällä vimmalla piirtämistä, kehittyenkin siinä, ja opettelin itsekseni soittamaankin. Molemmat ovat nyt olleet tauolla kauan aikaa, mutta yksi haaveeni on jonain päivänä vielä opiskella soittamista vaikka ihan jonkun opettajan avustuksella. Aina olin kouluaikoina myös joulunäytelmissä ja kaiken maailman kuoroissa ja bändeissä ja muissa, vähän riippumatta siitä oliko taitoja vai ei. Joskus olen ommellut vaatteita itselleni, tai korjaillut huonosti istuvia paremmiksi. Että on sitä 5. huonetta ilmeisesti tullut koluttua... Noh hmm. Kieltämättä tällä hetkellä on elämäntilanne sellainen, että ei olisi yhtään pahitteeksi löytää uutta (tai pitäisikö sanoa "jälleen" ?) iloa ja luovuutta. Siksi kai tämäkin ketju sitten veti puoleensa, jos se pistää rattaita pyörimään mielessä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #20 : 28.01.2013 23:17:44 » |
|
Juu, mikähän siinä on? Plutoko sitä luovuutta jotenkin tukahduttaa vai mistä on kyse? Lapsena kirjoitin paljon ja rakastin sitä. Vanhemmiten olen menettänyt uskoni kykyihini niin, että en oikein osaa/uskalla yrittää. Olen hirvittävän itsekriittinen.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #21 : 29.01.2013 10:35:37 » |
|
5. huoneen Pluto tekee kyllä luovista prosesseista hyvin intensiivisiä, kunhan sen saa vain ensin alulle. Tässä voi olla kyllä sellainen koukku, että ensin pitäisi kartuttaa runsaasti elämänkokemusta, ryvettyä elämässä ja kasata henkilökohtaista tunkiota, mikä voi sitten tehdä luovasta prosessista suorastaan pakottavan. Se on samalla itsensä puhdistamista ja nuohoamista.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Kuuhilda
|
|
« Vastaus #22 : 29.01.2013 11:55:17 » |
|
Hei, idea, tungen sen nyt tähän ketjuun kun se tästä johtuu... olisko ihan aiheellista että jokaisella huoneella ja vaikka vielä merkilläkin olisi oma; pysyvä nastakeskustelunsa täällä? Sais kaiken hyvän läpän sitten siihen talteen.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #23 : 29.01.2013 12:04:06 » |
|
Kuuhilda, se on kyllä järjestettävissä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #24 : 29.01.2013 13:00:19 » |
|
Kuulostaa järkevältä tuo Lillin kirjoittama.
Kuuhildan idea on hyvä! Jokaiselle huoneelle voisi laittaa oman "ketjun" jossa voisi kysellä, vertailla ja keskustella.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Kuuhilda
|
|
« Vastaus #25 : 29.01.2013 14:57:55 » |
|
Erinomaista Lilli!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #26 : 29.01.2013 16:02:30 » |
|
Ihan tänään en pääse tekemään tuota nastakeskustelua, teen sen todnäk. viikonloppuna.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
- Kastehelmi -
|
|
« Vastaus #27 : 31.01.2013 16:22:55 » |
|
Mulla on 11. huoneen kärki neitsyessä ja sieltä löytyy . En sopeudu kovinkaan hyvin, enkä nopeasti. Ehkä tämän - ja -vaikutuksen voi mulla tulkita niin, että mietin tarkkaan millaisiin uudistuksiin lähden mukaan. Analysoin. Uusi ei ole välttämättä aina parempi (paljon kiinteää, 2. huoneen painotus). Mutta analysoinnin jälkeen uusi saattaa olla loistava idea! Ja sitä lähdetään sitten täysillä toteuttaan. Mulle lankeaa usein yhteisössä kurinpitäjän rooli. Olen se joka saarnaa muille siitä, mikä tässä yhteiskunnassa on mun mielestä hyväksyttävää ja mikä ei. Oonkohan aika raskas välillä Ystävien suhteen oon tarkka, kevyet kaveruudet karsiutuu pois. Tai jätän sopivalle etäisyydelle.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|