Hankin yli kymmenen vuotta sitten Radiotehnika'n Silway 5.2 kajarit:
https://www.classicaudio.fi/product/radiotehnika-silway-fs-5-2/Ensi kuulemalta en ollut tyytyväinen kajarien saundiin joten ne jäivät hattuhyllylle pölyttymään.
Jokin aika sitten päätin ottaa ne avuksi sähkörumpujen soiton play along'issa, suosikkistykeinä
mm. Maikkelin Billie Jean, jonka päälle improvisoin naapurit hermoromahduksen partaalle
varmaankin saavia "synkopoituja" rytmejä, kun kappaleen oma rumpuraita on niin sikasimppeli.
https://youtu.be/Zi_XLOBDo_YHuomasin että saundi paranee kun kajareita sisäänajaa, joten päätin laittaa Classic-kanavan soimaan
päivät pääksytysten melko pienellä volyymilla. Kerran olin reenaamassa basson soittoa kun havahduin
siihen, että kanavalta kuulosti tulevan intialaista klassista musaa. Parin tahdin jälkeen huomasin että
kyse ei kuitenkaan ollut siitä vaan mitä ilmeisimmin erittäin antiikkisesta eurooppalaisesta musasta.
Kun tarkemmin kuuntelin alkua huomasin että ei voinut todellakaan olla kyse vinkuhindujen musasta,
koska siinä ei ole harmonioita sanan varsinaisessa merkityksessä, ollen useamman erikorkuisen äänen samanaikainen
soitto enimmäkseen väistämättä liian epäpuhdasta intialaiselle puhtauden pakkomielteen omaavalle tajunnalle.
(Yehudi Menuhin oli kai kuuskytluvulla useamman kuukauden ajan jammailemassa (muusikko) Ravi
Shankarin kaa; kun hän palasi länsimaisen sivistyksen pariin, sen musa aluksi kuulosti hänelle
lähes sietämättömän epäpuhtaalta?)
Kyseinen styke osoittautuikin sitten olevan 1200-luvun, tai silleen, William of Tudelan ristiretkiin liittyvää jammailua:
https://youtu.be/l06dBYlYcrcMinulle tuli tuosta oudon nostalginen, lähes euforinen, syäntä lämmittävä fiilis, ikäänkuin olisin ehkä
elänyt aiemmin tuolla aikakaudella, vaikken muista koskaan aikaisemmin kuulleeni noin antiikkista
eurooppalaista musaa...
(Voi toki olla niin että musiikki on myöhempää tuotantoa kuin tuo Williamin runonpläjäys??)
