sawotar
Vieras
|
|
« Vastaus #15 : 27.02.2006 20:47:58 » |
|
Kiitos selkälokki Ollaan mieheni kanssa tuumattu, tulee jos on tullakseen otetaan vastaan ilolla
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #16 : 06.04.2006 14:00:54 » |
|
Mie olisin valmis menemään strelisiaatioon vaikka heti, mutta asiaan ei nyt ole mitään toivoa vielä seuraavaan 20 vuoteen ja senkin jälkeen saisi selittää, miksi lapseton nainen haluaa luopua kyvystään tulla raskaaksi ja synnyttää. Minua se asia vain helpottaisi niin paljon, salaa melkein toivon, että minussa olisi "jotain vikaa", jonka vuoksi en voisi koskaan saada lapsia, ettei tarvitsisi selittää vakaamustaan lapsettomuudesta, varsinkin kun siihen liitetään vain sanat "naisen itsekkyys", "haluttomuus ottaa vastuuta" sekä "epänormaali". E-R-I-T-T-Ä-I-N rasittavaa..... Miksei miehiä tentata siitä, milloin he oikein aikovat tulla isiksi! Tiedän vain, olen tiennyt jo viimeiset 17 vuotta ettei tähän elämääni tule kuulumaan äitiys. Voisin tietysti hankkiutua raskaaksi, jos haluaisin, mutta intuition syvä rintaääni varoittaa ehdottomasti tekemästä niin ja minä kuuntelen sen viisautta. Siksi voisin marssia sterilisaatioon vaikka tältä istumalta. Ainoa asia, jota pelkäisin, olisi itse sairaala ja leikkaus, kammoan sairaaloita, lääkäreitä, fyysistä kipua ja kaikenlaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä....
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Q
|
|
« Vastaus #17 : 06.04.2006 14:47:09 » |
|
salaa melkein toivon, että minussa olisi "jotain vikaa", jonka vuoksi en voisi koskaan saada lapsia, ettei tarvitsisi selittää vakaamustaan lapsettomuudesta, varsinkin kun siihen liitetään vain sanat "naisen itsekkyys", "haluttomuus ottaa vastuuta" sekä "epänormaali". E-R-I-T-T-Ä-I-N rasittavaa.....
Ei suotta sellaista kannata toivoa. Onhan se kuitenkin parempi, että voi valita lapsettomuuden omasta tahdostaan kuin että joutuu siihen pakosta. Se on nimittäin varmasti yksi kivuliampia asioita naiselle, ettei voi lasta saada vaikka haluaisi. Ja vaik' ei haluaisikaan, niin silti voi olla yllättävän tuskallista joutua huomaamaan, ettei siihen ole edes teoreettista mahdollisuutta. Iloitse siis siitä, että voit päätyä lapsettomuuteen omasta vapaasta tahdostasi, etkä ulkoisten (tai tässä kohtaa sisäisten) olosuhteiden pakosta, kuten moni muu kipeästi omaa lasta ja äitiyden (tai isyyden) mahdollisuutta toivova! Äläkä turhaa ota nokkiisi muiden ihmisten kommenteista ja ihmettelyistä. Ihmiset nyt vain ovat sellaisia; kuvittelevat tietävänsä paremmin. Mutta ei sillä tulisi olla merkitystä jos ja kun kuitenkin sisimmässäsi varmaksi tiedät, mitä elämältä haluat tai et halua
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Annaz
Satunnainen astroilija
Viestejä: 45
|
|
« Vastaus #18 : 06.04.2006 15:57:32 » |
|
Hei
Kokemuksesta voin suositella sterilisaatiota, jos olet aivan varma ettet halua enää lapsia. Mikään hormonaalinen toiminta ei elimistössä muutu, joten sinällään se on pillereitä ystävällisempi vaihtoehto, myöskin kierukan tuoma tulehdusriski jää pois.
Minulle st tehtiin 25-vuotiaana kolmannen lapsen jälkeen. Mitään puolison suostumusta ei tänä päivänä todellakaan tarvita, kysyttiin kyllä, onko asiasta keskusteltu.
Tästä on aikaa 20 ehkäisyvapaata, onnellista vuotta. Tuo nuorin täyttää kesällä 20v. Päivääkään en ole katunut..
-annaz-
|
|
|
tallennettu
|
Juuri näin olen halunnut elää. Ei hukattua hetkeä, täysi tunne seurana. Olen tässä, olen nyt..."
|
|
|
Elämänilo
|
|
« Vastaus #19 : 06.04.2006 16:20:27 » |
|
Siksi voisin marssia sterilisaatioon vaikka tältä istumalta. Ainoa asia, jota pelkäisin, olisi itse sairaala ja leikkaus, kammoan sairaaloita, lääkäreitä, fyysistä kipua ja kaikenlaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä.... Hei "AthaMaarit"
Olet 23 vuotias. Elämä edessäsi.
Ajatuksesi voivat muuttua moneen kertaan.
Itse olin valmis äitiyteen 29 v. 23 vuotiaana halusin olla vapaa ja nauttia elämästä
Onko sinulle tapahtunut omassa lapsuudessa jotakin sellaista, jonka vuoksi et halua omaa lasta.
(http://images.google.fi/images?q=tbn:Wz6fL-cl-0sJ:www.pori.fi/kirjasto/nuoret/nuortensivut/nuortenrunot/runot/enkelisini.gif)
Kivun pelko ymv. voi myös olla alitajuista pelkoa synnytyksen suhteen.
Toivon sinulle oikeita valintoja - luontoäiti hoitaa asian, kun olet siihen valmis
Elämänilo
(http://smileys.smileycentral.com/cat/5/5_7_7.gif)
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #20 : 06.04.2006 17:53:01 » |
|
Voi nenä, juuri tuollaisia vastauksia tarkoitin, Elämänilo: "Kyllä sinun mieli vielä muuttuu" jne. On surullista, kun vanhemmat (nais)ihmiset eivät ota nuorempia tosissaan tässä lapsettomuusasiassa, sillä minulle tämä ei ole mikään päähänpisto, vaan äitiys ja perheen perustaminen on vihon viimeinen asia elämässäni, mihin haluan. Mieluummin ryhdyn palkkamurhaajaksi kuin äidiksi, vaikka kärsisin murhista seuraavat 3000 vuotta... Tämän asian olen päättänyt jo 6-vuotiaana, eikä mieleni ole muuttunut miksikään - eikä muutu. En voisi kuvitella mitään niin hirveää kuin raskaus ja äitiys! Uskoisin, että nämä asiat tulevat menneistä elämistä ja siitä, ettei äitiys todellakaan kuulu tämän elämäni sielunsuunnitelmaan, vaan suunnittelemani asiat menevät ihan mönkään, jos ryhdyn äidiksi. Saan lisää karmanvelkaa tai minun lapseksieni syntyvä/tuleva saa lisää velkaa osakseen, sotken sielullisesti mukaan muutkin kuin itseni, jokin tärkeä asia joka tässä elämässä täytyy käydä läpi siirtyykin toiseen elämään äitiyden vuoksi jne. En tiedä vielä mikä tuo asia on. ARGH! Tulen aina niin vihaiseksi ja turhautuneeksi, kun tämä asia tulee esille *murh*
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
taiska
|
|
« Vastaus #21 : 06.04.2006 18:12:23 » |
|
Itse tein sterilisaation n. 32 v 4:n lapsen jälkeen, koska emme enää halunneet lapsia ja minulle ei mikään ehkäisy sopinut.Koskaan en ole katunut , enkä lapsia halunnut lisää ja nyt olen jo monta vuotta ( kohta 7 v) nauttinut lapsenlapsista joita on jo 4.Mitään muutosta se ei elämääni tuonut ainoastaan molemmille mukavaa "huolettomuutta", kun ei enää tarvinnut ajatella koko asiaa.Vaihdevuodet alkoivat 2 vuotta sitten (meidän suvun naisilla ne alkaa aikaisin ) ja kaikki on mennyt normaalisti enkä ole syönyt hormooneita tai muutakaan.Kohtaa josta se tehtiin ei ole koskaan edes huomannut.
|
|
|
tallennettu
|
Trooppinen Oinas, Kuu Kauris, Asc Leijona Sideerinen Kalat, Kuu Jousimies,Meridiaani Vesimies Punainen sähköinen(spektrinen) taivaanvaeltaja Kiinalainen: Metalli Rotta, egona Hevonen Egyptiläinen: Isis Asteekki merkki: Acatl eli Ruoko Druidi: Pähkinäpensas Kiinalainen: Rotta , Feng Shui 472
|
|
|
selkälokki
Vieras
|
|
« Vastaus #22 : 11.04.2006 11:03:54 » |
|
Voi nenä, juuri tuollaisia vastauksia tarkoitin, Elämänilo: "Kyllä sinun mieli vielä muuttuu" jne. On surullista, kun vanhemmat (nais)ihmiset eivät ota nuorempia tosissaan tässä lapsettomuusasiassa, sillä minulle tämä ei ole mikään päähänpisto, vaan äitiys ja perheen perustaminen on vihon viimeinen asia elämässäni, mihin haluan. , joo tuttuja vastauksia minullekin. Mutta se täytyy tietenkin ymmärtää, että äitiys on varmaankin näille naisille niin sydämen asia, etteivät voi kertakaikkiaan käsittää, ettei joku halua samaa. Toinen lause minkä yleensä kuulee, että on itsekäs kun ei halua lasta tai että: "eihän kaikki lapsista tykkää". Ja ne on niitä lauseita, että sarvet alkavat miulla päähän kasvaa... Kun ei kyse ole kummastakaan... Itse uhraan omaa aikaani muiden hyväksi ja pidän lapsista, mutta en silti halua omia. Mutta helpoimmalla pääsee, kun antaa mennä läpi korvien moiset kommentit...Itsehän sen sydämessään tietää, miten asiat ovat. Ja Elämänilo, älä loukkaannu tästä nyt ollenkaan, olet niin sympaattinen tyyppi ja mukavasti aina piristät meitä täällä....
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Elämänilo
|
|
« Vastaus #24 : 11.04.2006 11:23:01 » |
|
Joo, ei todellakaan ollut mitenkään Elämäniloa vastaan tai loukkaukseksi tuo viestini. ..... Elämänilo, ihana vanha rouva, saapuu paikalle ja sanoo juuri saman asian Hei "AthaMaarit"
Kuka kokee itsensä vanhaksi on vanha. - pois se minusta
(http://a.deviantart.com/avatars/d/u/ducttapedragon.gif)
Hoivaaja / huolehtija on oikea sana minusta. Elämänilo
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
selkälokki
Vieras
|
|
« Vastaus #25 : 11.04.2006 11:29:02 » |
|
Hoivaaja / huolehtija on oikea sana minusta Tuo on totta Elämänilo!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Elämänilo
|
|
« Vastaus #26 : 11.04.2006 11:29:41 » |
|
Ja Elämänilo, älä loukkaannu tästä nyt ollenkaan, olet niin sympaattinen tyyppi ja mukavasti aina piristät meitä täällä....
Hei "selkälokki"
Elämän totuuksista tässä vain puhutaan. - jokainen tekee omat valintansa
En minä totuuden sanomisesta loukkaannu.
(http://www.shirleys-wellness-cafe.com/blackcat.gif) Elämänilo
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Q
|
|
« Vastaus #27 : 11.04.2006 13:44:55 » |
|
Mutta se täytyy tietenkin ymmärtää, että äitiys on varmaankin näille naisille niin sydämen asia, etteivät voi kertakaikkiaan käsittää, ettei joku halua samaa. Toinen lause minkä yleensä kuulee, että on itsekäs kun ei halua lasta tai että: "eihän kaikki lapsista tykkää".
Myönnän tuon ihan täysin: äitiys on minulle sydämen asia. Olla äitinä omalle lapselleen, se on suurempaa ihmettä ja onnea en saata omalle kohdalleni kuvitellakaan. Silti kiellän jyrkästi tuon, ettenkö muka voisi käsittää, jos joku toinen ei sitä halua omalle kohdalleen. Vaikka itse en voisi kuvitellakaan valitsevani toisin, niin ymmärrän ja tiedän hyvinkin, että me ihmiset olemme erilaisia ja onni tarkoittaa meille eri asioita. Kunnioitan valintojanne ja niissä valinnoissanne pysymistä muiden painostuksestakin huolimatta. Sitä vaan en ymmärrä, että joku voi toivoa itselleen fyysistä kyvyttömyyttä saada lapsia vain siksi, että säästyisi aina perustelemasta ja puolustelemasta omaa kantaansa . Mielestäni se on hirvittävän loukkaavaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka oikeasti tämänkaltaisesta, pakon sanelemasta lapsettomuudesta kärsivät vastoin tahtoaan . Minun silmissäni se on vähän sama kun päivittelisi että "voi vitsi ois kätevää kun olis toi anorexia, pysyis ainakin laihana". Jos on todella varma päätöksestään ja tyytyväinen valintaansa, niin ihmettelen suuresti, miksi pitäisi saada joku fyysinen vamma tai vajaavaisuus vain tätä valintaansa tukemaan ja muille ihmisille selvemmäksi tekemään. Miksi välittää ihmisten puheista ja typeristä kyselyistä, jos kerra niin hyvin tietää, mitä itse elämältään haluaa ja tarvitsee? Sama homma kanssa tuon sterilisaatioon ryntäämisen kanssa heti vaan, kun se ylipäätään on mahdollista tai mieluiten jo paljon aikaisemminkin, jos se vaan kävisi päinsä. Ihan kuin ihmisellä itsellään olisi tarve varmistaa, ettei sitten vaan tule mieltä muutettua Nykyisin on kuitenkin onneksi valittavana vaikka minkälaisia, hyvinkin varmoja ehkäisykeinoja, hormoonittomiakin. Vanha kunnon kumiukko vaan kunniaan, se suojaa niin raskaudelta kuin taudeiltakin. Luulisi ettei sellainen vähän reilu parikymppinen vielä ole niin läpeensä kyllästynyt niitä käyttämään . Tuntuis musta ainakin hassulta, että nuori ihminen vaan siksi haluaisi sterilisaation, että ehkäisy muilla menetelmillä vaan tuntuu liian hankalalta. Vai mistä sitten on kyse? Haluaako vaan eliminoida turhaksi tuntemansa elimellisen toiminnon pois? Eihän umpilisäkkeitä ja kitarisojakaan rutiinilla poisteta meiltä ihmisiltä, vaan vasta sitten, jos jotain ongelmaa ilmenee. Potentiaalista kykyä tulla raskaaksi ja kantaa lasta sisällään en kuitenkaan todellisena ongelmana osaa nähdä kun sen mahdollisuuden voi tosiaan ihan hyvin päättää muuten vain jättää käyttämättä. Mites muuten suhtaudutte rintoihin? Ne on tietenkin nykymaailmassa niin erotisoitu, ettei moni niitä enää ensisijaisesti lasten ruokkimista varten käytettävänä ruumiinosana osaa nähdäkään. Siihen tarkoitukseen ne kuitenkin lienevät alunperin meille nisäkkäille kehittyneen. Tuntuvatko nekin teistä vain harmillisilta, tarpeettomilta kapistuksilta, vai osaatteko niitä rakastaa osana teidän naiseuttanne, vaikka ette ikinä niillä tahtoisi jälkeläisiänne pitää elämän syrjässä kiinni? Voisiko kohdun ja munasarjojen luonnolliseen toimintaan oppia suhtautumaan samalla tavoin; osana luontaista naisellisuuttanne eikä vain lapsentekoon tarvittavina kapineina, jotka turhanpanttina lojuvat kropassanne elämäänne hankaloittaen? Koska aihe tuntuu olevan hiukan tulenarka niin puolin jos toisinkin, niin lienee tarpeen vielä erikseen korostaa, ettei tarkoitukseni ole ketään loukata, ei myöskään mielipiteisiinne ja päätöksiinne vaikuttaa. En odota, että minulle perustelisitte tai todistelisitte kantaanne, enkä kuvittele tietäväni teitä paremmin, mitä te tarvitsette. Kunhan nyt vaan tuon julki itselleni heränneitä kysymyksiä, tunnetiloja ja ajatuksia. Kaikkien mielipiteitä ja näkökulmia kovasti pyrkien kunnioittamaan, K
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #28 : 11.04.2006 14:04:48 » |
|
Sitä vaan en ymmärrä, että joku voi toivoa itselleen fyysistä kyvyttömyyttä saada lapsia vain siksi, että säästyisi aina perustelemasta ja puolustelemasta omaa kantaansa . Mielestäni se on hirvittävän loukkaavaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka oikeasti tämänkaltaisesta, pakon sanelemasta lapsettomuudesta kärsivät vastoin tahtoaan No tuo nyt oli vähän klisheinen esimerkki minulta, mutta toisaalta en kiellä, etteikö toisten ihmisten olisi helpompaa ymmärtää ja hyväksyä päätöstäni lapsettomuudesta, jos sille olisi olemassa ihan kunnon syy, eikä vain minun päähänpistoni... Toisin sanoen, pääsisipä sieltä, mistä aita on matalin Lapsettomia ihmisiä on olemassa, tiedostan sen. En kuitenkaan osaa olla surullinen heidän puolestaan tai sääliä heitä, koska uskon, että meille ei tapahdu tässä maailmassa mitään sellaista, mitä emme olisi itse hyväksyneet itsellemme, ennen kuin synnyimme maan päälle. Ne, jotka syystä tai toisesta ovat fyysisesti tässä elämässä kyvyttömiä saamaan lapsia, ovat tehneet tuon päätöksen ennen syntymäänsä tänne. Heille sillä on sielullisesti opetus, ehkä joku karmanvelka (esim. kohteli edellisessä elämässään lapsiaan huonosti ja haluaa tässä elämässä kokea lapsettomuuden ymmärtääkseen, mitä teki viime elämässään väärin) tai vastaavasti heidän luokseen kuuluu tulla sielu adoption kautta. Tuo adoptoitava sielu on tarvinnut tähän elämään toiset vanhemmat tai hän on päättänyt kokea orpouden ym. adoptioon johtavia kokemuksia. Adoptoitava lapsi, tämän biologiset vanhemmat ja adoptiovanhemmat, ovat päättäneet yhdessä kokea tässä elämässä nämä kokemukset. Sterilisaatioon olisin valmis todellakin vaikka tältä istumalta, sillä tiedän ettei sielunsuunnitelmaani kuulu omia lapsi - ei tähän elämään. Olen ollut äiti monessa elämässä aiemmin, olen ollut myös isä. Suurin osa noista on ollut ihania kokemuksia, muistan kuinka nautin lapsistani ja olin ikionnellinen raskaudestani. Mutta en tarvitse niitä enää tässä elämässä. Minulle luopuminen lisääntymiskyvystäni olisi samaa kuin heittäisi jonkun tälle elämälle ylimääräisen asian pois. Raskauden kammoni on nimittäin todella, todella suuri ja seksuaalinen kanssakäyminen hyvin uusi asia, siitä huolimatta että ikää on 23 vuotta (seksuaalisesti vanhus siis tämän maailman mittapuulla *nauraa*) Tällaisia ajatuksia tällä kertaa! Toivottavasti sain edes jotenkin selitettyä tunteitani paremmin, tämä on taas niitä aiheita henkilökohtaisella puolella, että sitä intuition tuntemusta on niin vaikeaa selittää järkiperäisesti. :
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Ajatus
|
|
« Vastaus #29 : 11.04.2006 15:14:21 » |
|
Sitä vaan en ymmärrä, että joku voi toivoa itselleen fyysistä kyvyttömyyttä saada lapsia vain siksi, että säästyisi aina perustelemasta ja puolustelemasta omaa kantaansa . Mielestäni se on hirvittävän loukkaavaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka oikeasti tämänkaltaisesta, pakon sanelemasta lapsettomuudesta kärsivät vastoin tahtoaan . Minun silmissäni se on vähän sama kun päivittelisi että "voi vitsi ois kätevää kun olis toi anorexia, pysyis ainakin laihana". Minä taas ymmärrän hyvinkin tällaisen toivomuksen, ihan vain siltä itsekkäältä kantilta että aihe olisi helppo sivuuttaa keskusteluissa tähän fyysiseen syyhyn vedoten, jos ei aina jaksa sitä "puolustuskannalle" joutumista. Se myöskin säästäisi paljolta vaivalta, eli ainaisilta ehkäisytavan pohdinnoilta ja raskauden pelolta sekä rahanmenolta. En itse oikein osaa nähdä siinä mitään loukkaavaa tahattomasti lapsettomia kohtaan, vaikka yritänkin ymmärtää myös tätä näkökulmaa ja siksi onkin tosi hyvä asia, että toit Katja-Q tämän aspektin esiin. Osaapahan olla ääneen tällaisia toivomatta, jos seurassa sattuukin olemaan sellainen ihminen, joka kokee lapsettomuuden kipeänä asiana ja puutteena. Minä en ole toistaiseksi koskaan vielä kokenut sitä puutteena, vaan nykyajan suomana etuoikeutena - tästä kokemusten erilaisuudesta kai nuo suhtautumiserot juuri syntyvätkin. Jos olisi fyysisesti kyvytön saamaan lapsia, se tuskin vaikuttaisi terveydellisesti mitenkään, toisin kuin anoreksia. Se ei myöskään näkyisi mitenkään fyysisesti ulospäin, mutta antaisi kätevän ja pätevän vastauksen uteluihin, mikset ole tehnyt lapsia. Monesti nämä kyselijätkin kun ovat ihan hyväntahtoisia ja juuri niitä, jotka itse ovat halunneet itselleen lapsia - sen takia haluavatkin kai tietää, joko tutut kohta jakavat tämän onnen heidän kanssaan. Ei heidän kanssaan kuitenkaan välttämättä aina jaksaisi alkaa syvällisempiin keskusteluihin aiheesta, vaan aihe voitaisiin näin helpommin ohittaa ja keskittyä vaikka sitten puhumaan heidän lapsistaan tai jostain muusta. Nämä asiat voivat kuitenkin olla varsin herkkiä juttuja, eikä sitä toki itsekään voi tietää, miten suhtautuisi vastaaviin heittoihin jos esim. olisi aina tiennyt olevansa kyvytön saamaan lapsia. Niin kauan kuin tätä ei varmaksi tiedä (eikä halua ottaa selville), voi varmasti vielä alitajuisesti tuudittautuakin siihen ajatukseen, että periaatteessa VOI kuitenkin lapsia saada, jos niitä yhtäkkiä ryhtyisi kaipaamaan. Tosin todennäköisyys siihen voi kuitenkin olla aika pieni, jos on 31 vuoden ikään päässyt ilman ensimmäistäkään vauvakuumeen poikastakaan.
|
|
|
tallennettu
|
Aur Kalat (Aur-Jup 1. huone) Asc Kauris Kuu Vesimies (Kuu-Mer 1. huone)
|
|
|
|