Me

ihmiset ollaan niin maan perkeleen mystisiä, ettei muisteta itsekään mitään, saatika että tiedettäisiin mistään mitään. Puhuttiin siis, että kokoonnuttaisiin joka kuun ensimmäisenä

päivänä, toisinsanoen kuukauden ensimmäisenä maanantaina, koska

päivä on (musta) sabatti, eikä sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Muutkin saa ilmoittautua, vaikka ei olis paikalla ollutkaan. Ei täällä ole mitään pelättävää, paitsi kaikki pahimmat pelkonne materialisoituneina silmienne eteen. Seuraava kokous olis toisinsanoen 2.4, niin ei tarvitse kenenkään katkaista hermoratojaan tätä suurta mysteeriä selviättäessä. Se mysteeri mikä pitää selvittää on, että missä me kokoonnutaan, Turussa ei ole yhtäkään paikkaa, joka sietää kasaa

ihmisiä nauramassa kovaan ääneen omille genitaalialueisiin kohdistuville kyseenalaisille jutuille, jotka me itse nähdään hauskana huumorina, vaikka ihmiset viereisissä pöydissä hautovat jo itsemurhaa. Tähän lopetan tämän vakuuttavan esitelmäni ja hillitsen hillitöntä

aspektiani, joka heittää kaiken hämärän alitajunnasta vailla itsensuuria in your face.