Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: vaikharii, madhyamaa, pashyantii, paraa  (Luettu 746 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
sideman
Astroholisti
*****
Viestejä: 8241


Profiili
« : 20.05.2024 12:31:07 »

Otsikossa mainitut termit liittynevät puheen/äänen eri karkeustasoihin, karkeimmasta (vaikharii: suusta ulos tuleva, artikuloitu semanttisen merkityksen kai yleensä omaava ääni) hienoimpaan (paraa: transsendenttinen, ilmentymätön verbaalinen ajatus "ituvaiheessaan"?).

Olen pitkään pähkäillyt miksi toiseksi hienoin vaihe on pashyantii (suomalaisittain: pashjantii); sehän näet lienee aktiivin partisiipin preesensin yks. nominatiivin feminiinimuoto, verbistä pash = nähdä; siis 'näkevä'? Toki muodon feminiinisyys tullee siitä että implikoitu pääsana on feminiinisukuinen vaak (lemma eli sanakirjamuoto: vaac/vaatsh), puhe (vrt. latinan vox, gen: vocis; lausu: vooks, vookis). Päätin viimein kokeilla, mitä Coppari tuosta "tietää"; tässä vastaus:

Pashyantī on termi, joka viittaa äänen tuottamisen prosessissa esiintyvään sisäiseen vaiheeseen, joka on yksi neljästä äänen tilasta vedakirjallisuudessa. Nämä neljä tilaa ovat paraa, pashyantī, madhyamā ja vaikharii. Pashyantī, joka on toiseksi korkein taso, edustaa äänen sisäistä näkemistä tai kuulemista ennen kuin se tulee ulkoisesti kuuluvaksi. Tämä vaihe liittyy intuitioon ja sisäiseen tietoisuuteen, jossa ääni on olemassa potentiaalisessa muodossa ja on valmis ilmentymään fyysisenä äänenä.

Vedakirjallisuudessa äänen eri tasot kuvastavat äänen syvempää merkitystä ja sen matkaa sisäisestä maailmasta ulkoiseen ilmaisuun. Pashyantī-taso symboloi siirtymää henkisestä maailmasta mentaaliseen, ja se on lähellä luovuuden ja ilmentymisen alkulähdettä. Se on äänen tila, jossa se ei ole vielä konkreettisesti lausuttu, mutta jossa sen olemus ja merkitys ovat jo muodostumassa. Tämä konsepti korostaa äänen ja sanan voimaa sekä niiden yhteyttä tietoisuuteen ja universumin luomisvoimaan.

tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: