Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Uskotko kohtaloon?  (Luettu 26089 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Kotkansilmä
Astroholisti
*****
Viestejä: 1965



Profiili
« Vastaus #30 : 21.05.2010 22:41:09 »




                                                  coolsmiley

                   No mutta, kun tuo meille niin läheinen ja rakas egomme mielellään vie meitä

                      sinne tai tänne. Koska sen pääasillinen tehtävä on juuri hukata meidät

                         siltä tieltä, jonka olemme suunnitelleet tietoisien voimiemme kanssa.


                                                               smitten

tallennettu

Hetkiä, joita olen kanssanne,
 haluan unohtaa hetkeksi.
isla-vera
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 49



Profiili
« Vastaus #31 : 13.08.2014 11:38:30 »

Nostanpa tälläisen vanhan ketjun pinnalle, saattaa olla, että on jokin uusi kohtaloa käsittelevä ketju jo olemassa, mutta tämän hyviä pohdintoja sisältävän ketjun löysin ensin.

Hyvin samoilla linjoilla liikun mietteissäni muiden vastanneiden kanssa, eli uskon kohtaloon, mutta en niin, etteikö ihminen itse voisi kohtaloonsa vaikuttaa tai jopa jättää täyttämättä kohtaloaan. Uskon, että olemme valinneet tämän hetken itsellemme. Tämän kehon, perheen, elämän. Olemme valinneet koettelemuksemme, opetuksemme ja opettajamme. Sen jälkeen tapahtuu vapaa tahto. Sisäistin reilu vuosi sitten, että samat opetukset (=usein kurjat vastoinkäymiset) tulevat eteemme niin kauan kunnes opimme opetuksen. Sen jälkeen voi tulla vielä samaisia kurjia tapahtumia/ihmisiä/tms, mutta ne eivät olekaan enää niin kurjia, koska oppi on mennyt perille - osataan suhtautua ja toimia eritavalla kurjassa tilanteessa, jolloin on kykenevä huomaamaan, että hei eihän tää olekaan niin kurja tilanne. Kohtaloa on opetus ja kuka/mikä sen opettaa, mutta vapaata valintaa on se, miten tilanteessa toimii eli oppiiko. Oppiminen sitten taas vie elämässä eteenpäin - kohti seuraavaa opetusta ja opettajaa.

Astrologiassa voimme tutkia syntymäkarttojamme ja nähdä niistä mahdollisuutemme. Mutta vain meillä itsellämme on kyky muuttaa mahdollisuudet todellisuudeksi. Sama juttu kohtalon kanssa. Kohtalonani voi olla toimia parantajana, mutta on minusta kiinni kuljenko siihen suuntaan mihin sielu ohjaa vai kuljenko egon ohjaistamana, jolloin suunta (ja päämäärä) on eri.

Mutta entä sitten sattuma? Olen huomannut, että tämä on kysymys, joka jakaa ihmiset kahtia. Toiset uskovat kohtaloon ja toiset sattumaan. Sulkevatko ne automaattisesti toisensa pois? Itse ainakin uskon myös sattumaan, mutta en siihenkään perinteisessä mielessä, että sattumanvaraisia asioita tapahtuu ilman mitään sen suurempaa syytä. Elämässäni on tapahtunut paljon näitä "sattumia", jotka ovat muuttaneet elämääni hyvinkin dramaattisesti. Kyllä niissä aina on ollut jotain suurempaa takana, eli voisin jopa sanoa, että kohtalo naamioituu sattumaksi  Cheesy. Mutta siinä vaiheessa, kun kohtalo riisuu sattuman naamion yltään, ei välttämättä monetkaan osaa yhdistää asioita toisiinsa. Todetaan vaan, että olipa ihana sattuma, että juuri sinä satuit elämääni tupsahtamaan sattumalta!
tallennettu

plutonic power
Ritsa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 715



Profiili
« Vastaus #32 : 13.08.2014 12:59:57 »

Siinähän tuli hyvää tekstiä ja olen oikeastaan kaikesta samaa mieltä. Noita sattumia kun tulee tarpeeksi ja aina vain nopeampaa tahtia niin siinä pitää olla aika sisukas sattuma-uskovainen jos ei maailmankuva laajene. Kokemusta on, mutta jossain vaiheessa on pakko nöyrtyä. Tässäkin näkee, kuinka voi itse valita, millaisen maailman(kuvan) itselleen haluaa.

Sattumaan uskomalla tulevaisuuteni näyttää paljon vaikeammalta, kuin nyt kun uskon kohtaloon. Tiedän, että minua odottaa hyvät asiat, eikä minun tarvitse pelätä, että minä tahansa hetkenä voi tulla vaikka joku kaamea "sattuma". Se vähentäisi energioitani jatkuvasti, toisin kuin tämä, että olen sitten kuitenkin valmis, jos sellainen "sattuma" tulee. Mutta se välissä oleva aika ei ole mennyt silloin niin vaikeasti, kun on ollut jatkuvasti toivoa ja myös kykyä pysyä nykyhetkessä, luottaen kaiken tarkoituksenmukaisuuteen nyt ja aina. Silloin ei myöskään tarvitse pettyä jos tulee ikävä sattuma, sillä tietää olevansa riittävän vahva siitä selvitäkseen, koska se on suunniteltu tapahtuvaksi. Ja tietää, että näistä oppii aina lisää ja tietoisuus kehittyy.
tallennettu
isla-vera
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 49



Profiili
« Vastaus #33 : 14.08.2014 11:32:27 »

Näen myös sattumaan uskomisen elämää vaikeuttavana. Elämä tuntuu varmasti raskaalta, jos sen kokee vain sattumien sarjana. Varsinkin, jos sattumat eivät ole olleet positiivisia. Usko kohtaloon tuo edes jonkintasoisen sisäisen rauhan mukanaan, varmuuden siitä, että kaikki menee niinkuin pitääkin. Vastoinkäymisistä on helpompi pompahtaa takaisin pinnalle aurinkoon, kun tietää kyseessä olevan opetus.

Eräs ystäväni on hyvin sattuma-uskovainen ja minua alkoi ahdistaa hänen puolestaan, kun hän kertoi miten maailman näkee. Kaikki on pelkkää sattumaa, kohtaloa ei ole, eikä vastoinkäymisillä ole mitään muuta merkitystä kuin kurjuus ja elämän vaikeutuminen. Surullista kuultavaa mielestäni! Tottakai sattumia on myös hyviä, mutta tuntuu, että sattuma-uskovaiset takertuvat kuitenkin nimenomaan niihin huonoihin sattumiin. Ja elämä on sitten kurjaa niiden sattumien vuoksi, itse ei vastuuta oteta omasta reagoinnista näihin "sattumiin".

Onhan sitten näitäkin ihmisiä, jotka uskovat kohtaloon ja sysäävät vastuun elämästä jonkin korkeamman huomaan. "Ei mulla ole mahdollisuutta vaikuttaa elämääni, koska kohtalo on määrännyt nämä asiat tapahtuviksi, voin vain hyväksyä ne.", tapahan sekin on ja asioiden hyväksyminen on hieno juttu - mikäli siis hyväksyy kaiken täydellisesti. Harvemmin ihmiset kuitenkaan hyväksyvät elämänsä tilanteita täysin ja sen huomaa valituksen määrästä. Jos olet valinnut olla muuttamatta elämäsi tilannetta ja sanot hyväksyneesi sen, ettei sinulla ole osaa eikä arpaa siihen mikä kohtalosi on, niin valittaminen on silloin turhaa. Pohtiva valitus on asia erikseen, sellainen siis, missä yritetään keksiä uutta tapaa toimia, koska nykyinen tilanne on kurja. Kaikesta valittajat harvemmin kuitenkaan tekevät vaadittuja muutoksia elämäänsä, vaan jatkavat valitusta. Tää meni nyt ehkä off-topiciksi, kuten mulla aina kaikki tekstit tuppaa menemään  Grin
tallennettu

plutonic power
Sivuja: 1 2 [3]
  Tulostusversio  
 
Siirry: