Olipa ihanaa lukea tällaisesta aiheesta... Minua on lääkitty paljon harhojen takia... minä olin lopulta niin peloissani ja lopussa, että ajauduin itsetuhoon ja löysin viimein itseni suljetulta osastolta. Kuitenkaan en koskaan tuntenut itseäni hulluksi (vai tunteeko hullut yleensäkään, en tiiä) eivätkä lääkäritkään näin kokeneet, minut diagnosoitiin vain niin loppuun palaneeksi, että se olisi ollut äärimmäinen stressireaktio. Söin lääkkeitä niin paljon, että olin aivan turta ja poikki, en tuntenut enää mitään ja voin huonosti siksi. Olenkin aina lopettanut lääkitykset itse ennen aikojani. Minulla meni vuosia eksyksissä. Löysin oman rauhani vasta terapiassa, jossa minut ohjattiin etsimään turva ja rauha itseni sisältä ja myös tekemään arjen pienetkin toimet (esim. tiskaus) samalla rakkaudella kuin kylvettäisi oman lapsensa. Löysin oman valoni sisältäni ja tajusin kuinka turvassa olen siinä. Ulkoista turvaa ei olekaan, ei tässä maailmassa. Minusta siinä maailmassa, jonka voi syvyyksistä löytää, on jotain niin kaunista etten tiedä miten voisin pystyä nauttimaan elämästä ilman sitä. Se on toinen todellisuuteni. Sen kieltäminen on johtanut aina vaan pahaan oloon jatyhjyyden tunteeseen.
Tsemppiä Suljin sinulle
No siinähän se onkin, kun pelko erittää vereen adrenaliinia,
joka erittyy sen vuoksi, että ihminen kykenee pakenemaan/puolustamaan itseään
sillä hetkellä, jonka jälkeen se poistuu verestä, kun vaara ja tilanne on ohi.
Tosin jos sitä adrenaliinia erittyy kroonisesti vereen, niin sillä tuhoisia vaikutuksia muuhun
tasapainoon elimistössä ja siitä seuraa stressi ja viimein burn out ja sitten elimistön vaurioituminen
ja sairastuminen (esim. sydän sairaudet, aivosairaudet, esim. vakava masennus, Alzhaimer
ja muistihäiriöt jne) ja huh..? kuolema..?
Esim. ihmiset, jotka ajaa itsensä burn outtiin työllä, pelkää menettävänsä ansoita tms
ja siksi painaa hommia kuin viimeistä päivää ja niiden veren adrenaliinipitoisuus korkea
kroonisesti koko ajan ja sitten alkaa niiden pää, sydän ja vatsa jne krampata
kaikennäköisillä vaivoilla, jotka yleensä on aika rajuja juttuja ja aika usein kuolemakin
kolkuttelee ovella aivo -ja sydäninfrakteista.
Masennushan ja väsymys toki aika usein iskee ensin, kun aivojen kemiallinen tasapaino
perseellään liiasta adrenaliinista ja toimintojen heikkenemisestä.
