Tuli mieleen tuota Wikipedian Suomalaisten Alkuperä-artikkelia lukiessa,
että rivien välistä siinäkin paistaa, että rasismi ja oman rodun~kansan ihannointi,
vaikkaikin piilotetusti, estää puhumasta avoimesti omista juurista.
Sama pirulainen vaivaa tuota kieli, geeni, rotu -ja alkuperä tutkimusta.
Tuosta samasta rasismin tunteesta suomalainen kansallistunne nousee,
kuten kyllä myös muissakin maissa ja tunne omasta erinomaisuudesta verrattuna muihin kansoihin.
Mitä sillä on väliä, vaikka me polveutuisimme Mongoleista?
Minulla on ainakin korkeat poskipäät, vinot silmät, pieni suu ja leuka
ja luonnollisesti hyvin ruskeat hiukset ja olen pieni.
Tosin kyllä omaan myös hyvin lappilaisen/saamelaisen/itämaisen ulkonäön,
joka eteläisen Venäläisen ulkonäön, miten kukin katsoo.
Mitä siinä on niin pahaa, että suomalaiset haluaa väen väkisin vääntää itsensä
jonnekin Kreikkaan?
Siksikö, että sivistys ja korkeakulttuuri on niin nuorta ja se hävettää
vai/ja nuo rodulliset määritelmät?
Suomalaiset ei vieläkään kestä hyväntahtoistakaan irvailua mongoloisuudestaan
ja siitä riukupaskalla käymisestä pihan perällä vielä muutama kymmenvuosi sitten,
kun suomalaiset tykkäisivät tuoda esiin Nokian, Marimekon ja kauniin luonnon,
mutta eikö tuo jälkimmäinen juuri sano sitä, että suomalaiset tykkäävät luonnostaan
koskemattoman näköisestä luonnosta ja paljosta mettästä,
kun niillä on vielä geeneissään halu elää yksinkertaista paimentolaiselämää?
Se selittäisi tähän asti hitaan kehityksen, mitä tulee esim. vesivessoihin ja viemäröinteihin
ja esim. sähköistymiseen, joka ylestyi talouksissa sekin varsin hitaasti, tuossa sotien jälkeen.
Kun suomalaiset löytäisivät todelliset juurensa, niin ne varmasti osaisivat ottaa
itsetunnonkin sieltä ja se kansallis-narsistinen asenne saisi jäädä,
että jep, ei mekään täydellisiä olla ja kestäisi kritisoinninkin.
Lähitulevaisuudessa..?
