seuraava »

[kaiko]

Minä olen käynyt sisälläni kamppailua kauan. Olen etsinyt itseäni. Tällä hetkellä minä olen vahvempi kuin koskaan ennen. Voin näyttää muiden silmissä hauraalta ja eksyneeltä, mutta minä olen juuri siellä missä minun pitääkin ja olen juuri se keneksi minut tarkoitettiinkin. Me kaikki, aivan kaikki, olemme yhtä arvokkaita, kukaan ei mene toisen edelle, eikä kukaan saa erityis kohtelua tai huomiota. Me kaikki olemme juuri niitä tärkeimpiä, joilla on tarkoitus. Meidän ympärillä on asioita, joita ei silmillä näe, eikä pidäkään nähdä, ne ovat asioita jotka voi vain ja ainoastaan tuntea. Meitä on täällä maailmassa niin paljon. Jos et näe henkiä tai auroja tai muutakaan, ei tarkoita ettet ole erityinen, tai jos joku väittää näkevänsä näitä, ei tarkoita, että hän näkee. Se mitä olet sydämessäsi on tärkeintä, ja sinne voi nähdä kun oikein osaa katsoa. Hiljenny hetkeksi ja kuuntele, siinä kaikki mitä tarvitset. Olet erityinen ja rakas, juuri sellaisena kuin olet. Elä elämääsi ja nauti. Kaikki selviää aikanaan.

[Veskari-83]

Ihanaa että löysit itsesi, onneksi olkoon Sydämeen (tai itse asiassa sieluun) näkeminen on yksi hienoimpia ja arvokkaimpia asioita joita ihminen voi oppia tämän elämänsä aikana (ja se helposti uusiutuu myös tuleviin elämiin). Toivottavasti tämä kirjoittamasi teksti toimii monelle suunnan näyttäjänä ja opastajana silloin kun heillä on vaikeaa. On asioita joita ei voi järjellä eikä sydämellä selittää, tällöin se on sielu joka puhuu ja se tietää varmasti mitä haluaa joten on erittäin tärkeää kuunnella mitä sanottavaa sillä on jolloin tämä mainitsemasi hiljeneminen on todella oivallinen neuvo. Aihe on niin ihana, että sen voisi vaikka pistää pysyväksi Voimia kaikille oman itsensä etsimiseen, kyllä se tarkoitus omalle elämälle sieltä löytyy jokaikisen kohdalla kun sitä vain jaksaa etsiskellä ja kuunnella itseään mitä se sydän tai sielu ikinä sanookaan.

[kaiko]

Kyllä, hiljentyminen ja rauhoittuminen auttaa moneen, silloin kuulee myös sisimpäänsä.
Mutta miksi Rakkauden valo on surullinen?

[kaiko]

Kiitos. Sinäkin olet rakas. Maailma on ihmeellinen paikka kun sen oikein oivaltaa.

[kaiko]

Luin näitä viestiketjuja. Erityisesti nämä "kanavoinnit" herättivät mielenkiintoni, tyrmistyin. Ihmiset kirjoittavat omia ajatuksiaan ja sanovat niiden olevan viestejä korkeimmilta tahoilta. Miksi? Miksi et voi vain kertoa, että tässä minun ajatuksiani maailmasta? Miksi omat sanomat täytyy naamioida jonkun muun sanomisiksi? Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, eikä olla ivallinen, mutta hämmästyin suuresti. Kun saamme viestin meille, se on suunnattu kaikille, ei keskustelufoorumille. Viestintuoja? Kuka näistä kanavoijista kertoo taidostaan muille? Kuka kertoo töissä välittävänsä viestejä Jeesukselta? Ei varmasti monikaan, miksi? Onko se häpeä? Kiellätkö hänet? Viestejä näyttää tulevan kaikilta mahdollisilta enkeleiltä ja hengiltä, miksi ne ovat vain täällä? tai muilla keskustelupalstoilla? Yhdestäkään enkelinviestistä en ole kuullut muualla. Ne sanat ovat ne jotka paljastavat. Mutta on asia miten vain ja tarkoitushan on kuitenkin hyvä, toivotan kaunista matkaa ja rauhaa. Pahoittelen vielä jos aiheutin mielipahaa jollekin, se ei suinkaan ole tarkoitukseni.

[kaiko]

Juuri se hiljentyminen on minulle sitä, että kuuntelen mitä sisin minulle sanoo. En tarkoittanut, että täytyisi töissä kaatua tajuttomana maahan ja alkaa puhua kieliä, vaan sitä, että kuka myöntää toisille rehellisesti saavansa viestejä tuolta jostakin. Meitähän on moneksi. Minulla ei ole mitään uskomista vastaan, joillekin se tuo lohtua ja auttaa jaksamaan, eikä siinä ole mitään pahaa. Itsekin uskon kyllä omalla tavallani. En sano, ettei olisi olemassa enkeleitä tai muita henkiä, koska en voi tietää ja minä uskon sen asiankin selviävän kunhan sen aika koittaa. Mietin vain, että joillakin nämä asiat menevät hiukan yli, ehkä he elävät niin vahvasti niissä tuntemuksissaan, että niistä tulee heille todellisuutta. Nyt ehkä voisin sanoa, että mitä minä höpötän....jospa tästä jonkin tolkun saisi. Mutta edelleenkin sanon, että en halua loukata, antaa kaikkien kukkien kukkia.
Mutta uskon siihen, että jotkut ihmiset ovat kuin enkeleitä sydämeltään ja sielultaan.

[kaiko]

Hmmmm, en tiedä siitä luottamuksesta, koska minun on vaikea uskoa näitä kavanointeja. Mutta toisten ihmisten auttamista vastaan minulla ei ole mitään, on hienoa, että on ihmisiä jotka välittävät toisistaan. Lohduttavia ja kannustavia sanoja tarvitaan aina.

[kaiko]

En tiedä pyhistä kirjoista onko ne kanavoituja. Eikös sitä sanota, että omantunnon ääni on Jumalan ääni? Tai jotain sinne päin...Mutta kyllähän jokaisella ihmisellä jonkinlainen omatunto on, on se sitten oma tai Jumalan ääni, sitä seuraan minäkin.
Tulikin mieleen, että missä ovat Jeesuksen opetuslasten jälkeläiset? Tai muiden jälkeläiset, jotka niitä tapahtumia olivat todistamassa? Luulisi, että he puhuisivat niistä asioista, esi-isistään. Ja miksi ne tapahtumat on niin vaikeaa todistaa? Ja miksi nykyaikana ei tapahdu mitään samankaltaista? Kysymyksiä ja kysymyksiä....Monenlaiset asiat mietityttää, mene ja tiedä.....Mutta he jotka saavat voimansa uskosta,saavat uskoa ja heidän pitääkin. En ole ateisti. Ja vaikutan varmaan typerältä (ja voin ollakin). Mutta kaikista epäilyistä huolimatta, minäkin olen turvautunut monesti rukoukseen. Tahdon kyllä uskoa, että on jotain meitä suurempaa. Silti se ei tarkoita sitä, että uskoisin näihin kanavointeihin.....
Ja taidan olla nyt hiljaa, ettei kukaan loukkaannu

[kaiko]

En toki minä ole mistään loukkaantunut, olen vain varovainen etten itse aiheuttaisi mielipahaa muille. Jotkut voivat olla herkkiä näiden asioiden suhteen. Ja kiitos, että sain piipahtaa keskuudessanne.

[Veskari-83]

Pyhässä yksinkertaisuudessaan opetuslasten jälkeläiset ovat luultavasti vain unohtaneet tarinat vuosien saatossa (ja vaikka ne muistettaisiinkin, niin luultavasti ne olisivat niin paljon muuttuneet, ettei niitä alkuperäisiksi tunnistaisi. Tämä on helppo tunnistaa esim. vanhalla leikillä nimeltä juoru jossa ihmiset kuiskaavat edelliseltä kuulemansa asian seuraavan korvaan). Mä itse esim. en tiedä oikeastaan mitään muuta esi-isistäni kuin sen että he ovat olleet sodassa ja ovat nyt jo kuolleet. Tarinoita heistä olisi huomattavasti enemmän, mutta niitä en vain yksinkertaisesti tiedä.

Paljon tapahtuu nykyisinkin vastaavia tapahtumia, mutta silloin kun nämä tapahtumat ovat olleet ajankohtaisia ne on vain kirjoitettu "historiankirjoihin" jääden odottelemaan jälkipolvia. Onhan raamatusta jätetty paljon pois tekstiä joka ei olisi soveliasta ihmisten nähdä. Eräs kaverini sanoi, että ehkäpä raamattu on vain ollut sen ajan "historiankirja" kuten meillä nykyisin on omamme. Kaikki on mahdollista, mutta hieman tarkemmin tarkoitusperiä kun miettii, niin ei ole ollenkaan tavatonta huomata että energia tarvitsee tietoisuutta ollakseen olemassa. Jos jompaakumpaa näistä ei ole olemassa, niin ei myöskään koko maailmankaikkeutta olisi, eli jokin (Jumala) on sen alunperin laittanut liikkeelle. Näin nyt 14 miljardia vuotta myöhemmin me sitten ihmettelemme tässä että miksi näin. Tiettyjen asioiden on vain tarkoitus tapahtua piti siitä sitten eli ei. Kukaan ei ollut 14 miljardia vuotta sitten todistamassa että maailmankaikkeus syntyi, mutta silti se on olemassa ja täällä me nyt elämme ja hengitämme yhdessä pienessä nurkkauksessa koko Universumia.

[Veskari-83]

Vai osaako joku sanoa jokin asia, tieto, joka auttaisi omaa itseään tai ihmiskuntaa eteenpäin henkisessä kehityksessä, mitä emme jo tiedä?

Riippuu puhutaanko yleisellä tasolla kaikkien tietämyksestä vai yksilöinä jokaisesta henkilöstä? Jos koko maailman ihmisistä niin sitten ei ole, mutta yksilötasolla meillä on hyvinkin paljon opittavaa. Ensimmäinen askel voisi jokaiselle olla esim. alkaa opiskelemaan henkisiä asioita jossakin koulukunnassa jolloin omat tietämykset voisivat parantua ja (harha)uskomukset voisivat kadota ja ego väistyä pois tieltä. Väistämättä ennemmin tai myöhemmin tämä tulee olemaan jo peruskoulussa opetettava asia, mutta kun tällä hetkellä näin ei vielä ole, niin meidän on itse opittava olemaan oikeita esimerkkejä nuoremmille ja (omille) lapsille.

Eli yhteenvetona: kaikilla meillä on hurjasti opittavaa vielä tässä ja tulevissa elämissämme, muuten emme olisi enää näin alkeellisella planeetalla vaeltamassa.