seuraava »

[Kotkansilmä]

:

      Tuohan on sitä ITSEÄÄN, luoda, affirmoida itselleen tulevaisuutta ! ! ?

      PELKO valaistumista kohtaan, kumpuaa tuolta Atlantiksen ajoista ! !

      NIIIINPÄ.  Siellä sitä yritettiin vallan kepulikonsteilla, kuka onnistui

      mitenkin, eli pieleen meni, ja nyt palautuu nuo karmeatkin muistot

      ihan ihonpintaan asti, jopa KEHOON.

      Pelkoja riittää ja se kuinka siitä selvitään, onkin mielenkiintoinen juttu.


                          

[Alzbeta]

Vajonnu jo  

Mullakin olis kouluhommia vaikka kuinka jos vaan yhtään kiinnostais ja olis minkäänlaista motivaatioo.

Voisin vaikka vaan visualisoida kaiket päivät. Ei muuta jaksa, mutta KUN MITÄÄN EI TAPAHDU!

Sielu kuulemma vois pelästyä, jos kaikki ajatukset toteutuis heti. (Toi oli Choquetten kirjasta) en ymmärrä. Koska jos kerran mitään ei tapahdu ilman sielun hyväksyntää niin minkä takia sen pitäis siitä hypätä kattoon jos joku ajatus toteutuiski siinä 10 vuoden aikana... Jos se kerran tietää ja päättää mitkä ajatukset toteutuu niin miksei sitten voi vaan tapahtua.

Ei ymmärrä eikä käsitä.

Onkin niin huisin mielenkiintoista että miten tästä selviää. Pitäis varmaan mennä sinne Atlantikseen asti takasi ja kysyä.

Jotenki tuntuu että oon luovuttanu vähän liianki monta kertaa elämässäni eikä siitä oo ollu mitään hyötyä eikä mitään uutta.

[Kotkansilmä]

Eikä Jumala hautautunut vesimassojenkaan alle vaan on alati tulossa vastaan.

 
               NO MUTTA, eihän se jumala ole mihinkään hautautunut....

               Vanhat epäonnistumisen muistot nyt vain ovat kirjattu

               meidän tämänhetkisiin mieliimme, ja se on ristiriidassa

               sielumme suunnitelmassa kohti ylösnousemusta....

                                     

[Alzbeta]

Aivan ja huonoina päivinä ne lukee isolla keskellä otsaa.

Onko vapaa tahto aina lopulta vapaata suhteessa menneisyyteen? Koska jos olemme vapaita menneisyydestä myös katselemme tulevaisuutta kirkkain silmin ja koska katseemme on kirkas ja luottavainen voimme jättää tulevaisuuden omaan huomaansa. Olla läsnä vain tässä ja nyt.

Mikähän tuossa on niin äärettömän vaikeaa?