Hihii, illan ratoksi aloitan tällaisen ketjun, johon voi kaikki osallistua listaamalla omassa tai universaalisessa mittakaavassa, mikä oli tärkeää ja vähemmän tärkeää mutta mieleenpainunutta vuodessa 2008.
Tein remonttia rivarikaksioon, johon muutettiin exän kanssa, remppa oli rankkaa hommaa, samoin muutto kun melkeinpä yksin pakkasin ja purkasin kahden henkilön kamat..
Eikä aikaakaan kun hän sanoi ettei "enää tiedä haluaako seurustella".. Noh tiedustelin ja haistelin tätä asiaa kuukauden verran ja koska en saanut mitään irti siitä mököttävästä tyypistä, tein lopullisen päätöksen itse ja muutin ihka ensimmäiseen ikiomaan kämppääni
Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa elämässäni ollut ainoa kenellä on avain minun kämppääni huoltomiehen lisäksi. Minun ei enää tarvitse alistua siihen että kodissani pidettäisiin joka toinen viikonloppu bileet..
Voin rauhassa ripustella kristalleja ja joogata ja lukee voimalauseita ja rukouksia ääneen ja saan olla hiljaisuudessa.
Ei ole kämppistä kenen takia pitäisi käyttäytyä, miestä ketä pitäisi passata, eikä äitiä jonka seurassa taannun aina hieman avuttomammaksi kuin oikeasti olen..
Olen siis vapaa.
Tämä vuosi 2008 on maaginen myös siitä että olen viimeksi ollut näin pitkän ajan ilman seksiä ennen kuin täytin 15v. Hahaha.... Enkä koe siltikään olevani missään pahemmassa puutteessa, mutta tästä asiasta en kerro enempää.

Tänä vuonna kaksi rakkainta ystävääni ikinä pamahtivat yhtä aikaa raskaaksi, samoin serkkuni.
Yhden heistä lapselle
minua pyydettiin haltiakummiksi ja suostuin. 
Tänä vuonna olen ollut vastuullisempi tekemisistäni ja olemisestani koskaan, ihan vain itseni vuoksi.
Olen ollut kännissäkin alle kymmenen kertaa. Viime vuonna olin kännissä varmaan 40 kertaa. :

Tänä vuonna lopetin polttamisen.
Tänä vuonna olen ollut lyhyttukkainen vaikka muutoin koko elämäni ajan olen ollut pitkätukkainen.
Tänä vuonna olen saanut itselleni kaksi tosi rakasta ystävää.
Tämä vuosi alkoi niin että olin syvästi pettynyt itseeni ja rakkauselämääni, ihan toivoton ja alistunut siihen tilanteeseen missä elin. Joka viikonloppu oli riitelyä, huutoa, itkemistä ja sen jälkeen vaan nieleskelin ja lakaisin kaiken maton alle, kunnes sama toistui seuraavana viikonloppuna. Sitten tuli se ero ja muutaman viikon ajan luulin tulleeni täysin hulluksi. Sain muutaman paniikkikohtauksen ollessani yksin kotona, koska luulin että en enää kykene pitämään itsestäni huolta, elämään ollenkaan ja pelkäsin. Yhtenä yönä eron jälkeen, kun asuin vielä exän kanssa kuitenkin saman katon alla, odotin häntä kotiin baarista ja pelkäsin että hän oli kuollut koska ei vastannut soittooni. Istuin keittiön lattialla ja meinasin tukehtua itkuuni. Tuijotin veitsitelinettä tiskipöydällä, mutta sitten vaan huusin että jos on olemassa Jumala ja enkeleitä, heidän pitää auttaa minua nyt...... Kun olin huutanut sen lauseen sieluni syvyyksistä, kaikki asiat selkenivät. Kuin ihmeen kaupalla, seuraavana päivänä sain kuulla että olin saanut uuden asunnon 12 hakijan joukosta.
Kriisiaikaa seurasi valtava tyhjyys vuorotellen valtavan vihan kanssa..
Mutta minä selvisin tästä ... Se oli tämän vuoden selviytymistarina minun pienessä elämässä.
Koulu ja muut sellaiset ovat tulleet siinä sivussa..
Tänä vuonna kaikki asiat ovat muuttuneet. Ystäväpiiri vaihtunut, työasiat ovat paremmin kuin aiemmin koska olen ajanut itseni sisään yhteen paikkaan ja olen sopeutunut osaksi vakiporukkaa, olen ollut sinkkuna pitempään kuin koskaan aiemmin, olen ryypännyt ja polttanut tupakkaa vähemmän kuin viimeiseen viiteen vuoteen..
Paljon hyvää.. No ehkä olen siltikin vielä HIEMAN hukassa..

Toivottavasti ensi vuosi tuo mukanaan paljon muutoksia, mutta ei liian traagisia!!