|
~Karuna~
|
 |
« Vastaus #14670 : 27.10.2011 22:22:48 » |
|
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Kuuhilda
|
|
« Vastaus #14671 : 27.10.2011 22:24:59 » |
|
No mikäs nyt on?  Taas tuli yhteydenotto ja tapaamispyyntö entiseltä ystävältä. Ja nää kaikki on ollu niitä ihmissuhteita jotka oon jo kerinny kuoppaamaan ja vien vaan joskus ruusuja muistoille  Voisko tällä olla tekoa noiden epätoivottujen energiakytkösten katkaisemisen kanssa? |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Kuuhilda
|
|
« Vastaus #14672 : 28.10.2011 10:05:49 » |
|
Joo! Sä oot niin kova ja vahva ja voimakas ja tuut pärjäämään...no varmasti en , jollei olisi pakko! En usko että kenestäkään on kamalan kivaa olla tämmönen " kova pärjääjä". Mun sisällä asustaa kyllä semmonen avuton ja vieno neito, jollainen olisin oikein mielelläni  Mutta olen langennut siihenkin ansaan, että oli miekkonen, joka teki kaikkensa auttaakseen ja otti osaa ja vastuuta ja se oli mahtavaa!! Mutta sepä sokaisi minun silmäni niin, etten nähnyt metsää puilta... Munkin pitäisi sulattaa ton pakkasen. Se jäi nimittäin viime talvena tekemättä ja nyt on aika tukossa. Imuroinut olen sen mitä olen pystynyt mutta en sieltä ihan takaa, vaan siitä edestä missä saa sen suojaritilän poistettua. Taidan viedä pienokaisen uimaan. Välillä kuulkaas ottaa niin päähän olla ihan yksin näitten asioiden kanssa. Koko elämän olen joutunut olemaan yksin kun kumppaneista ei ole ollut tukevaksi osaksi. Lisäksi v..tuttaa kun isä aina kehuu kuinka kova tyttö olen ja tulen aina pärjäämään. Joopa joo, kuka nyt haluaa olla hemmetin kova koko ajan  Eiköhän tässä enää puutu superviitta olkapäille niin olen oikea sankari isän silmissä  Niin no, en ajatellut että minusta olisi mukavaa olla avuton tai muullalailla saamaton mutta olen huomannut että kaikki minun ympäristössäni olevat ihmiset, myös lapsuuden perheeni on tapana dissoisioida tunnetason lukot ja ongelmat. Niitä ei huomioida koska ei uskalleta kohdata niitä heikompia hetkiä tai vaikeita tunteita, eli ne ei siis saa olla eikä ole olemassa. Tätä on tapahtunut ihan järjelmällisesti läpi koko elämäni. Olem jäänyt kaipaamaan sellaista ihmistä joka kykenisi ihan tunnetasolla olemaan tueksi, ymmärtää että kaikilla meillä on vaikeita ja haastavia tunteita ja että niiden kanssa oppii elämään ja jopa niitä muuntamaan positiivisekis voimavaraksi. Siinä mielessä olen jäänyt yksin. Kyllä ne miehet ynm tuttavat auttavat arjen pyörittämisessä ynm vastaavanlaista. Taidan liikaa näköjään muistuttaa/heijastaa ihmisiä heidän omista vaikeista tunteista ja kuinka ei uskalleta ottaa niistä vastuun tai edes käydä niitä lävitse, mieluummin painetaan ne villasella  Mutta kun ei nähdä kuinka ne sitoo energiaa tai ei edes ajatella kuinka ne saattaa vaikuttaa omaan käyttäytymiseen tmv Mutta joo, helpompihan on jättää ne ihmiset yksin ongelmineen kun rohkeasti nähdä että toisilla saattaa joskus olla vaikeaa ja on ihan turvallista olla ystävä heidän kanssaan. Mä en tiedä, mistä tämä tulee, ehkäpä juuri siitä, että olen jatkuvasti törmännyt siihen, että ikävämmät tunteet ja asiat lakaistaan maton alle, ja olen tehnyt samaa itsekin koko elämäni saaden siitä todella pahan olon. Mutta nykyään oikein sörkin kaikkia hankalia tunnelukkoja ja ristiriitoja. Sekä omiani että muiden. Siis aivan liiallisesti. Joskus olisi ainakin juuri sillä hetkellä asiallista antaa näiden olla. Tosin muututtuani tälläiseksi, huomaan vetäväni sellaisia ihmisiä puoleeni, joilla näitä pinnan alla lipuvia ja villaisella painettuja asioita on raskaana taakkana, ja joilla on tarve saada ne pintaan ja tulla kuulluksi. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Kuuhilda
|
|
« Vastaus #14673 : 28.10.2011 10:39:24 » |
|
Minäkin yritän opettaa juuri tuota, koska minusta se on todella tärkeää. Toisen veljeksen kanssa olen onnitunutkin oikein hyvin. Juuri eilen käytiin keskustelua josta tämä tuli esiin, ja olin oikein hyvilläni. Mutta toinen poika on luonnostaan paljon sulkeutuneempi. Pieniähän nuo toki vielä ovat, mutta silloinhan se on opettelu aloitettava. Minä haluaisin jonkun, joka antaisi minullekin luvan olla se heikko joskus  Jonkun, joka ei tarvitse minua, jonkun, jonka kanssa olisi vain hyvä olla. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Amber
Kohtuuastroilija
Viestejä: 227
|
|
« Vastaus #14674 : 28.10.2011 14:58:58 » |
|
No mikäs nyt on? Taas tuli yhteydenotto ja tapaamispyyntö entiseltä ystävältä. Ja nää kaikki on ollu niitä ihmissuhteita jotka oon jo kerinny kuoppaamaan ja vien vaan joskus ruusuja muistoille Voisko tällä olla tekoa noiden epätoivottujen energiakytkösten katkaisemisen kanssa? Itse asiassa energiakytkösten katkaisemisen pitäisi aiheuttaa juuri noita yhteydenottoja, ihmiset saattavat jotenkin jopa hätääntyä yhtäkkiä ja ottavat sitten yhteyttä. Olen minäkin katkonut energiakytköksiä, mutta en ole saanut yhteydenottoja, höh. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Kuuhilda
|
|
« Vastaus #14675 : 28.10.2011 15:09:25 » |
|
Katkomisesta on viikon verran aikaa, joten voikohan olla kyse siitä? Vai tuleeko nuo raktiot välittömästi?
kaksi yhteydenottoa tuli heti suoraan, mutta he oliav henkilöitä jotka ovat elämässni tässä ja nyt..ehkä nämä menneet kytkökset tulevat sitten hieman viiveellä noteeratuiksi?
Jaa-a.
Tai sitten tämä johtuu ihan vaan jostain muusta.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Eklektikko
|
|
« Vastaus #14676 : 28.10.2011 15:17:42 » |
|
Katkomisesta on viikon verran aikaa, joten voikohan olla kyse siitä? Vai tuleeko nuo raktiot välittömästi?
kaksi yhteydenottoa tuli heti suoraan, mutta he oliav henkilöitä jotka ovat elämässni tässä ja nyt..ehkä nämä menneet kytkökset tulevat sitten hieman viiveellä noteeratuiksi?
Jaa-a.
Tai sitten tämä johtuu ihan vaan jostain muusta.
Vähän luulen, että ihmiset reagoivat eri tahtiin tuollaisen kytköksen katkaisemiseen. Jollekulle tulee ihan yhtäkkiä impulssi ottaa sinuun yhteyttä ja toiselle sitten viiveellä. Ei näissä asioissa mitään tiukkoja rajoja ole. Oma intuitioni sanoisi kahtakin vaihtoehtoa tähän: Viiveen pituus voisi ehkä riippua siitä, kuinka tärkeä/ei-tärkeä tämä energiaside on tuolle henkilölle. Jos hänellä on niitä vaikka mieletön nippu moneen suntaan, yhden katkaisemista ei ehkä huomaa heti. Toinen mahdollisuus sitten vain on, että eri ihmiset toimivat kaikenlaisissa asioissa eri tahtia. Ja onko sillä hirveästi väliäkään? Pääasia, ettei rupea sitten suostumaan uudelleen kytköksen tekemiseen, kun nämä ottavat yhteyttä. Selkokielellä tämä tarkoittaa, että näiden kanssa pitää olla jämäkkä, eikä ruveta samanlaiseen voimia vievään käyttäytymismalliin, mitä ehkä heidän kanssaan on aiemmin harrastanut, jos siis sellaista on ollut. Sitäpaitsi: Ajan lineaarisuus on illuusio. Todellisuudessa aika on ulottuvuus, me vain emme pysty aistimaan sitä ihmiskehossa ollessamme muutoin, kuin lineaarisena. |
|
|
|
|
tallennettu
|
DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
|
|
|
|
Kuuhilda
|
|
« Vastaus #14677 : 28.10.2011 15:34:41 » |
|
Onnekseni uskon tiedostavani minkäluontoisesta kytköksestä näiden henkilöiden kanssa on ollut kysymys, ja luulisin voivani välttää sellaisen uudelleen syntymisen. Mutta kaikkea sitä onkin jäänyt roikkumaan  Jaa.Katkaisin myöskin ihan tällä tasolla energiakytköksen ( ja muutkin rasittavat kytkökset )erääseen ihmiseen...tilanteet vain kärjistyivät, ja niin kävi...mahtaa olla tekoa näilläkin keskenään? Lopputulos on huojentava, vaikkei se setviminen mitään nannaa taas ollutkaan... |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Casperiina
|
|
« Vastaus #14678 : 28.10.2011 18:49:53 » |
|
Mä olen jo pari viikkoa suunnitellut tuota energiakytkösten katkaisua, mutta mua on aina alkanut ahdistamaan ajatus siitä, että eräät tietyt ihmiset ottaisivat yhteyttä, joten olen halunnut siirtää asiaa myöhemmälle. Aika pöljästi ajateltu.  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Kuuhilda
|
|
« Vastaus #14679 : 28.10.2011 19:52:30 » |
|
Ja todistaa ko. toimenpiteen tarpeellisuutta Eihän ne välttämättä ota. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ebenia
|
|
« Vastaus #14680 : 28.10.2011 19:59:32 » |
|
Mä olen jo pari viikkoa suunnitellut tuota energiakytkösten katkaisua, mutta mua on aina alkanut ahdistamaan ajatus siitä, että eräät tietyt ihmiset ottaisivat yhteyttä, joten olen halunnut siirtää asiaa myöhemmälle. Aika pöljästi ajateltu. Ehka et vain ole itse valmis paastamaan irti...Ehka kannattaa miettia, miksi? |
|
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko, Merkurius, Neptunus - Kauris Nousu - Härkä Kuu - Rapu Mars, Pluto - Skorpioni Venus - Vesimies Jupiter - Oinas Saturnus, Uranus - Jousimies http://www.youtube.com/Ebenia |
|
|
|
|
|
Casperiina
|
|
« Vastaus #14682 : 28.10.2011 20:57:57 » |
|
Kiitti neuvosta A  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Tiigris
|
|
« Vastaus #14683 : 28.10.2011 21:02:39 » |
|
Mä kaipaan sitä tunnetta kun on iskenyt silmänsä johonkin tyyppiin ja päättää lähettää sille ensimmäisen tekstiviestin tai ottaa selville mitä se tekee viikonloppuna ja sattuu samaan paikkaan samaan aikaan ihan sattumalta... Ihastuminen ja ekat tapaamis-panikoinnit on parasta, mut mun pitää nyt järkevöittää pääni...  |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Kuuhilda
|
|
« Vastaus #14684 : 28.10.2011 21:12:38 » |
|
Heräs kysymys... eikö irtipäästäminen ole kuitenkin eri asia, kuin nämä ei-toivotut energiakytkökset?  Minä näin muuten tuon katkomisen jälkeen järkyttävä vahvan unen, jossa oli hahmoja menneisyydestäni. Siis ihan häh, miksi toi on mun unissa!? Tyyppejä. He olivat naimisissa. Toinen kouluajoilta, toinen avioliittoni ajoilta. Olin kylässä. Naisen teippirulla oli kadonnut, ja hän syytti siitä minua. Mies oli varma, etten se ollut minä, ja puolusti minua...mutta päätin lähteä pois heiltä mahdollisimman nopeasti, tuntui pahalta kun minua kohdeltiin väärin. Nainen hyväksyi sen, vaikka ajatteli että olin velvollinen korjaamaan hänen teippirullansa. Mies sanoi, että en tietenkään voi lähteä vielä...ja kun olin lähdössä, hän heitti minut sen olohuoneen ( joka oli samaan aikaan kaikki muutkin huoneet )pakastimen ( joka oli minun omani ) päälle ja...miten sanoisin... raiskasi, vaikkei raiskannutkaan; enkä ollut itsekään enää varma, oliko se niin kamalaa  Heräsin ihan hereille ja itkin kuin pikkumuksu. En pitkään aikaan tajunnut tuota unta, mutta sehän on ihan selvä nyt. |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
