seuraava »

[Tiigris]

Hyvijä jusseja täältäkin kaikille.  

Itse otan rauhallisesti. Ollaan kotona...

Kaikki kaverit lähti mökille kolmeks päivää, mutta me peruttiin se homma..

Sanoin skorpparille about sata kertaa että jos haluat mennä, niin en siitä pahastu ja mene vaan jos haluat viettää juhannusta kavereittes kanssa, et ei se mua haittaa..
Niin ei se vaan sitten mee..
Pyh pöh... Sanoi vielä että ei se ilman mua, ja varsinkin kun näin sanon, niin se ei halua lähteä..
Saakelin   !!!  

Jos mulla on kerran neljä vapaapäivää niin haluan käyttää sen laadukkaasti.
Lepäämiseen ja oikeesti hyvää oloa lisäävään hauskanpitoon.
Vaikka nurmikolla makaamiseen ja mansikoiden syömiseen.  

Mä oon töistä väsynnnynyny....
Viime viikolla olin läsnä kolmen potilaan kuolemassa ja potilaan omaiset oli joka kerta läsnä..
En oo ikinä ollu todistamassa kuolemaa omin silmin näin monta kertaa peräkkäin, vielä siis hokasin joka kerta että nyt nää on viimesiä hengenvetoja ja kohta se hengitys loppuikin..
Se on kyllä pyhä tapahtuma..

Kaunista silloin kun omaiset hyväksyvät kuoleman.. Eräs nainen kerran sanoi "isä, saat sä mennä jos sun täytyy!" se oli kaunista.....
Vaikeeta silloin kun omaiset ovat hysteerisiä tai jotenkin vihaisia..

Otan silloin sellaisen asenteen, että olen vain rauhallisena läsnä, puhun vain yksinkertaisia lauseita, kuten nyt hän ei tunne enää kipua, tai nyt hänellä on rauha. En mene paniikkiin mukaan.

Eräs kauan "vihanneksena" ja tajuttomana ollut potilas reväytti silmät täysin auki ja niissä silmissä oli kirkas ilma ja hän katsoi ylöspäin kuin nähden siellä jotain... Ja kuoli.

Oman mummoni silmien väri muuttui kuoleman hetkellä harmaan hailukasta melko kirkkaan vihertäväksi...

Mulla on hirveen herkistynyt olo..
Mä vaan liikutun joka asiasta koko ajan.. Niisk

*tarjoaa muillekin nessupakettia*  

[sansai]

   
    Otin nessu paketista,ja pyyhin silmiä.Annoin isälleni luvan lähteä viime yönä.
Miltei kaikki kaipaavat sen luvan saantia,sen olen oppinut.
Se on paras lahja jonka voi antaa.

                  Kaunista keskikesän juhlaa kaikille,aurinkoa sydämiin ja mieliin !

[Asterix]

   
    Otin nessu paketista,ja pyyhin silmiä.Annoin isälleni luvan lähteä viime yönä.
Miltei kaikki kaipaavat sen luvan saantia,sen olen oppinut.
Se on paras lahja jonka voi antaa.

                  Kaunista keskikesän juhlaa kaikille,aurinkoa sydämiin ja mieliin !

Osanottoni suruusi, hyvää matkaa isällesi toivotellen. 
*lämmin halaus*

[sansai]

     
    Oi`kiitos !     Pojantytön kanssa tehtiin kukkaseppeleet,ja aseteltiin päähän, tuossa läheisellä niityllä.Lampaat vaelteli siellä ja söivät minun seppeleeni,ja mekon helmaa.Tehtiin uusi seppele,sitten tanssittiin hamoset korvissa,Rölli Peikon jumppalaulua,kun en muuta osannut.Lopuksi mummi teki tytön iloksi kuperkeikan lampaan p....aan.  Tyttö teki saman tempun.
Poika ja miniä olivat korvat luimussa,ja katselivat vinosti,kun porhallettiin saunaan tytön kanssa

Nyt ollaan puhtaita pulmusia,juhannusmekot ulkona, tuulessa kuivuu.

Tyttö opettelee puhumaan ja sain häneltä "mummi käännöksenä"nimen Mämmi,se sopiikin minulle paremmin,sanoi poika,joten jatkan Mämminä tätä olemistani. 

Huomena menemme Peikko polulle,se on jännittävä..Sinne haluaa poika ja miniä mukaan,tietävät että sinne päästäkseen on muututtava lapseksi taas....Juhannus haleja 

[Asterix]

Ooh...! Lapsena oloa ei pitäisi koskaan unohtaa!

[sansai]

    
    Ei pitäisi unohtaa...Kaiken p..skan keskellä,monesti on helpottavaa heittäytyä lapseksi.

Otan nukke katraani mukaan vanhainkotiin,kun alkavat raahaamaan sinne....jos muistan..     
Paperista teen siellä pikku syttyröitä,ja viskelen pappojen ottaan..voisin oikeastaan aloittaa jo ritsojen teon,ne on käteviä tuohon hommaan.

Mustikka kiisselin linkoan lusikalla pitkin seiniä,jos sokeria ei ole tarpeeksi.
Jalkalihakset on pidettävä kunnossa,että saan kampattua hoitajat rähmällensä.  

Aika paljon puuhaa sielläkin,kun vähän mietiskelee,mitä kivaa tarhalaiset tekee.
(ans kattoo miten" mämmin`" käy)

[Ippuska]

 

[~Karuna~]

Onnekseni töissäni ei kukaan potilaista sentään yritä kampata hoitajia, koska kuka heitä sen jäkeen hoitaisi, kun olisivat sen jälkeen sairauslomalla? 
Mutta todella raskaita vanhushoidettavia on ollut viime päivinä sairaalaan tuotuna, koska omaiset eivät ole ottaneet heitä mukaan juhannsjuhliinsa. Tai näin ainakin näin karrikoiden voisimme me hoitajatkin sanoa, kun täällä hoitajistakin puhutaan kuin joinain "paholaisina".  :
Mutta totta puhuakseni niin todella raskaita hoidettavia useat vanhukset on ja tekee kyllä mieleni vaihtaa jo ammattia senkin vuoksi, jos kerran se raskaus tahallista heidän puoleltaan on. 

[Ippuska]

Onnekseni töissäni ei kukaan potilaista sentään yritä kampata hoitajia, koska kuka heitä sen jäkeen hoitaisi, kun olisivat sen jälkeen sairauslomalla? 
Mutta todella raskaita vanhushoidettavia on ollut viime päivinä sairaalaan tuotuna, koska omaiset eivät ole ottaneet heitä mukaan juhannsjuhliinsa. Tai näin ainakin näin karrikoiden voisimme me hoitajatkin sanoa, kun täällä hoitajistakin puhutaan kuin joinain "paholaisina".  :
Mutta totta puhuakseni niin todella raskaita hoidettavia useat vanhukset on ja tekee kyllä mieleni vaihtaa jo ammattia senkin vuoksi, jos kerran se raskaus tahallista heidän puoleltaan on. 

Valtavan raskas aihe, sillä vahuus ON usein raskasta kokea, JOS on kaiken maailman sairauksia ja lääkityksiä, toisista (täysin) riippuvainen ja mieli taistelee kuitenkin tätä kaikkea vastaan. Äitini syöpälääkityksissään ja loppuvaiheen perushoidoissaan oli tuskissaan yrittänyt purrakin hoitavaa hoitajaa kun oli vain niin tuskissaan - kaikille kamalaa 

Siksi nauroin tuota värikästä mielikuvaa - kuin Peppi Pitkätossu vanhainkodissa 

[meimi]

Voi miten kauniisti saattelit isäsi matkalle, sansai!  Miten helppo varmaan onkaan lähteä, jos omaiset ottavat asian tyynesti ja luonnollisena tapahtumana.  Eron tuska tietysti jää meille tänne maan päälle jääville kannettavaksi, kunnes jälleen tapaamme...

Osanottoni, ja voimia ja haleja!
 

[Ippuska]

Haleja täältäkin sansai 

[rovatar]

Mutta totta puhuakseni niin todella raskaita hoidettavia useat vanhukset on ja tekee kyllä mieleni vaihtaa jo ammattia senkin vuoksi, jos kerran se raskaus tahallista heidän puoleltaan on. 

Ehkä pitäisi osata mennä toisen osaan, niin hoitajan kuin vanhuksen/ potilaan…mutta osaako sitä, jos ei ole vielä kokemusta?

Itse joitain vuosia sitten vuodeosastolla työskennellessäni,
 mietin aina mummoani, joka joutui viimeiset vuodet samaisella osastolla olemaan…

Jokaisesta siellä olevasta hoidettavasta ajattelin, että tämä voisi olla rakas mummoni,
miten häntä kohtelisin?

En odottanut, että se mummeli tai pappa olisi ottanut minut ja minun tunteeni huomioon.

Minä tein työni, hän oli asiakas.

Ja ihminen eri tilanteessa kuin minä.

[Emelia]

Äitini oli 30 vuotta töissä vanhainkodissa ja ennen eläkkeelle jäämistään -90 -luvun puolivälissä, hän sanoi että jos hänestä tulee yhtä ikävä vanhus kuin eräät silloisista hoidokeistaan, hänet saa laittaa mihin tahansa laitokseen, eikä tarvitse tulla käymään katsomassa... heh.. nyt kun hän on päälle 70 vuotias, ei enää muista tuota, mutta minä muistan kyllä.
 

Vielä ei ole hänen kohdallaan onneksi minkäänlainen hoitolaitos, mutta perään saa kyllä välillä kattoa..

[rovatar]

Jotkut vanhukset ovat raskaita hoidettavia. On eri olla omainen kuin hoitaja työssään vanhukselle.
Ihan erilaiset tunteet vanhusta kohtaan ovat silloin mukana.

Toiset laitoshoidossa olevat ovat ylen määrin kilttejä, toisten armoilla olevia, kokevat. Nöyristelevät ja jännittävät hoitajia, toiset taas antavat tulla kaiken, mitä ehkäpä elämässään eivät koskaan ole uskaltaneet.
Ainakin itse yritin tulla tuon kaiken ulkopuolelle...ymmärtäen, mutta en itse mukaan mennen.
Työssäni, silloin.
 En tiedä sitten, mitä se on kun omat vanhempani ovat, ehkä joskus, tuossa tilanteessa.

Mie haluaisin kuolla ennen kuin joudun johonkin laitokseen, toisten armoilla, vaivoina olemiseen.
Jos se hoitaja kokeekin minut raskaana hoidettavana…, purkaa minuun ties mitä …
siksi olenkin sanonut ja toivon,
ettei minua mihinkään laitokseen laiteta, kun olen vanha…
toivottavasti kuolen ennen kuin tilanne on tuo.

Kaikkea sitä pohtiikin tänä keskikesän, Ristin ja Pimennyksen päivänä.
 

[~Karuna~]

Mutta totta puhuakseni niin todella raskaita hoidettavia useat vanhukset on ja tekee kyllä mieleni vaihtaa jo ammattia senkin vuoksi, jos kerran se raskaus tahallista heidän puoleltaan on.  

Ehkä pitäisi osata mennä toisen osaan, niin hoitajan kuin vanhuksen/ potilaan…mutta osaako sitä, jos ei ole vielä kokemusta?

Itse joitain vuosia sitten vuodeosastolla työskennellessäni,
 mietin aina mummoani, joka joutui viimeiset vuodet samaisella osastolla olemaan…

Jokaisesta siellä olevasta hoidettavasta ajattelin, että tämä voisi olla rakas mummoni,
miten häntä kohtelisin? :smitten

Niin. Helppo on aina puhua asioista silloin, kun itse ei ole siinä mitenkään osallisena vaan ns. vierestä katsojana, sillä asiat AINA silloin näyttävät erilaiselta kuin niiden silmissä, jotka ovat tilanteessa koko ajan mukana. Edes jollain tavalla sen 24/7.

Ymmärrän kyllä tuollaisen tunnekeholle tutunomaisen ajattelutavan, jolla kuitenkaan ei todellisuuden kanssa ole mitään tekemistä enää silloin, kun pitäisi itse ottaa vastuuta siitä vanhusten hoitamisesta se 24/7. Sillä se on työtä siinä kuin mikä tahansa työ, jossa erilaiset asiat saavat sen työn tuntumaan joko raskaalta taikka rakkaalta, riippuen omaisista, niistä hoidettavista sekä omastakin työtaakasta jokaisena työvuorona. Ja kun näissä vanhustenhoitopaikoissa ja sairaaloissa sattuu olemaan muutama muukin hoidossa kuin juuri se "oma rakkas omainen" niin sekin tuntuu kyllä sen hoitajan olossa - ei sen yhden potilaan omaisen.

Koskaan nimittäin kukaan esim. omaisista ei taitaisi olla itse valmis ottamaan sitä hoitovastuuta, minkä noissa sairaaloissa sekä vanhustenkodeissa ottavat omaisilleen täysin vieraat ihmiset. Ja joiden pitäisi näemmä ehdoitta rakastaa myös heidän ns. "rakkaitansa", koska omaiset eivät ota sitä vastuuta vaan ns. väistävän sen milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Kuten juuri tässä ennen juhannusta oli todettavissa omallakin osastollamme, kun tarjosimme osaa potilaista kotilomille heidän jo kohtentuneen kuntonsa takia vaan omaiset eivät tohtineet pilata omaa juhannustansa oman "rakkaansa" takia.  :
Jotenka ainakin minulle on turhaa tulla sanomaan mitään näistä Suomen hoito-oloista, koska olen tietoinen sen käytännöistä jokaisella saralla ja nähnyt omaistenkin osallistumisen. Tai siis sen, mitä siitä on jäljellä nykyoloissa, kun on syydetty kaikki vastuu ulkopuoliselle eli kunnille tai muille hoitolaitoksen päättäjille nykyoloissa.  

Jos ahdistaa omien vanhusten huono olo jossain sairaalassa tai laitosessa niin kukaan EI estä omaisia ottamasta heitä omaan kotiinsa ja antamasta sitä hoivaa sekä rakkautta, jonka ansaitsevat kaikilta niiltä, joita ne vanhukset ovat kasvattaneet ja aikoinaan itse huoltaneet. Mutta tokihan niinkin on hyvä ajatella, että kun ei enää kykene itse huoltamaan kehonsa tarpeita niin on aika täältä maan päältä taivaisiin palata. Sillä sellaiseksi ihminen alun perin on luotu, ei tuomaan kärsimystä kaikille rakkaillensa.