seuraava »

[rovatar]

Mie itken kyllä harvoin...en edes tarkalleen muista milloin viimeksi. minusta on tainnut tulla kylmä ja kova...
No ei sentään...itken ehkä sisäisesti...vaikka ei kyyneleitä tulisi..mutta ihan kunnon itku kyllä jotenkin puhdistaa mielen.

Joskus joku romanttinen, mutta onneton leffan loppu saa muutaman kyyneleen silmänurkkaan..
ja kuten Kauriille sopii, yksi sellainen on " Pitkän päivän ilta" Anthony Hopkins kovana hovimestarina ja Emma Thompson taloudenhoitajana...ja se loppu...Nyyh...

Joskus, harvoin, itken elämän mielettömyyttä.

Pitäisi osata itkeä ehkä enemmän..edes yksinollessaan..
Se ei vain ehkä näin    ,   ole ihan luontaista...

[sangviinikko]

No en minä tiedä tuosta puhdistautumisesta...
Ehkä se on vaan  ja kosketus lapsenomaisiin tunteisiin, sillä herkistyn helposti.

Mitään huomiota sillä hae, se on vaan tapani olla.

Sitäpaitsi melankoliakin tahtoo jäädä pälle. On se kyllä aika ihanaa.
No, kiksinsä kullakin.

[tuonen joutsen]

niin, miksi pitäisi itkeä enemmän jos ei itke, ja sitten miettiä että olenko kylmä ja kova? ihminen on just hyvä sellaisenaan kuin hän oikeasti on. (toki on puolia joita joutuu hiomaan....kaikilla)


ja minua v***aa se, jos itkemistä pidetään huomion hakemisena, kun se ei sitä ole. kertooko enemmän sen ihmisen omasta huomion tarpeesta, kun kaikki mihin toisessa voidaan mahdollisesti kiinnittää huomiota tuntuu itselle niin suurelta uhkalta.


en minäkään muista milloin viimeksi itkin, enkä ala ehkä nyt tilastoimaankaan itku-frekvenssejäni vuositasolla


itken kun itkettää, nauran kun naurattaa...



edit. väsyneenä itkee herkemmin....ja se yliväsymystila on muutenkin kurja.



ja kakkuni on valmis, siitä tui aika jyhkeä

[Rakkauden enkeli]

oon meinannu joskus aloittaa aiheen 'Itku', kun minusta itkeminen ja kyynelehtiminen voi olla todellakin puhdistavaa. vapauttavaa ja sitten puhdistuu ne tunteet ja tulee uutta tilalle.

Tuo on niin totta. 

[tuonen joutsen]

 


jäin miettimään Sangviinikon sanoihin pohjaten, että minusta kyllä itkeminen ei ole pelkästään lapsenomaista. vauvan tarve-itku on ihan eri asia kuin aikuisen monisyisen tunne-elämän ilmaus.

[rovatar]

niin, miksi pitäisi itkeä enemmän jos ei itke, ja sitten miettiä että olenko kylmä ja kova? ihminen on just hyvä sellaisenaan kuin hän oikeasti on. (toki on puolia joita joutuu hiomaan....kaikilla)

itken kun itkettää, nauran kun naurattaa...

/quote]

Ihana!

Miksi pitäisi tuntea jotain muuta kuin tuntee?
Miksi pitäisi olla tai esittää muuta kuin on?

Ja sitten siitäkin tuntea huonoa omaatuntoa...

Huis...pois se meistä!!
 

[tuonen joutsen]

niin, esittäminen on hyvä taito ainakin näyttelijäntyössä. mutta muuten?


muutenhan sana 'persoona' on maski alkuperäiseltä merkitykseltään.


kai sitä joskus tarvitsee sosiaalisesti maskeja, ja on ihan luonnollistakin, mutta jos on jotenkin itselleen epä-aito sisäisesti niin se kai alkaa ahdistamaan.

kyllä minäkin pistän rauhallisen maskin päälle silloin ainakin jos suututtaa, enkä halua satuttaa.

[tuonen joutsen]

niin ja vielä tuohon Rovattaren, että 'miksi siitä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa'...niin onko periaatteessa vaan kyse siitä, että


'minun pitää tuntea huonoa omaatuntoa siitä koska en ole samanlainen'


siis jos kohtaa vaikka ihmisen joka kokee itkun eri lailla, ja sitten tuntee siitä huonot omatunnot jos itselle juttu on eri merkityksinen.


eli taas tää 'samanlaisuuden pakko' alitajunnasta nostaa päätään....en tiedä, sitä vaan on niin monessa jutussa, varsinkin kun on kyse syyllisyydestä.


siis anteeksi kun olen erilainen


edit. kunhan pohdin, en väitä tuntevani Rovattaren alitajuntaa, eikä tää ollut hänelle mikään 'nokkeluus' letkautus ym.

[Ulkopuolinen]

Älä välitä aamunsäde, minäkin itken tosi harvoin, minun luontainen tapa on hymyillä. Äitini hautajaisissa itkin muistaakseni kolme kyyneltä, silti tunsin enemmän kuin kukaan muu. Mutta tunsin aivan erilailla asiat kuin muut.

No vuoden sisällä on tullut itkettyä ajoittain tosi rajusti, siksi kai olen harmaantunut. Kolmannes hiuksista on harmaita! Niiden vuoksi voisi itkeä jopa. Jos osaisi. Kiva värjätty keesi minulla, sivut hopeahohtoisen harmaat ja päällä lähes mustaa. Jee! Naisellisuus kunniaan, 34-vuotiaana harmantuu.

[rovatar]

niin ja vielä tuohon Rovattaren, että 'miksi siitä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa'...niin onko periaatteessa vaan kyse siitä, että


'minun pitää tuntea huonoa omaatuntoa siitä koska en ole samanlainen'


siis jos kohtaa vaikka ihmisen joka kokee itkun eri lailla, ja sitten tuntee siitä huonot omatunnot jos itselle juttu on eri merkityksinen.


eli taas tää 'samanlaisuuden pakko' alitajunnasta nostaa päätään....en tiedä, sitä vaan on niin monessa jutussa, varsinkin kun on kyse syyllisyydestä.


siis anteeksi kun olen erilainen


edit. kunhan pohdin, en väitä tuntevani Rovattaren alitajuntaa, eikä tää ollut hänelle mikään 'nokkeluus' letkautus ym.

Mutta jos se syyllisyydentuntokin on luontaista?
Jos ei sovi siihen hyväksyttyyn muottiin ja tuntee, että pitäisi olla erilainen, se hyväksytyn mallin mulkainen?
Eikä ole...ja tuntee, että pitäisi..miksei saa tuntea niin?
Pitääkö tunteakkin, kuten pitäisi?
Eikö saa tuntea niinkuin tuntee?

Jos kerta on tämmänen joka tuntee niin...!!!

Tokihan jos asia itseä vaivaa..sitä kannattaa itsessään pohtia, mistä se johtuu...voiko sitä asennetta muuttaa...

Mutta ei toisten takia.

Nyt Härkä tulee...

Mukavat itkuiset, nauruiset tai ilman niitä lauantai-illat kaikille!
 

[tuonen joutsen]

tervehdys Ulkopuoliselle, ja Rovattarelle....niin, tuntekoon kukin miten tuntee, kaikilla on omanlaisensa tunne-elämä...


tunteahan saa mitä vaan, mutta tehdä ei.

jos kokee tarvetta tuntea syyllisyyttä, niin sitten se on varmasti tarpeellista.


minua vaan kiinnostaisi, että mikä tää 'yleisesti hyväksytty malli' on. siis että joku ihan tarkkaan sen määrittelisi.


asia on kiinnostanut minua jo pitkään, sillä tälläinen näkymätön malli on selkeästi olemassa.



toivon että minä en ole liian paljon sen kaltainen, sen jälkeen kun on käynyt selville millainen  se on.


ei ole tuo mallimaailma koskaan kiinnostanut. kipsimalli on kyllä naamastani tehty lapsena kuviskerhossa, ja kivaa oli.

[Asterix]

Tässä väliin vähän kevyttä lauantai-illan höpinää…

Eilen sitten viimeinkin tutustuimme Härkä-miehen kanssa paremmin..siinä tutustumisessa tarvittiin yökin, jotta näkee ja kokee toisen kaikki puolet.. :

Aiemmin mietin, että hän on jännän rohkea ja uskalias,
toimeenpanija…mutta tunteellisen oloinen.
No nyt kun tiedän  syntymäajan, huomasin, että hänen Venus ja Merkkari ovat Oinaassa, siitä johtui varmaan tuo tunne rohkeudesta.
Kuu ja Mars Kaloissa…tunteellinen.

Hän puhui monista vaikeistakin asioistaan hyvin suoraan ja kaunistelematta..ihan hämmennyin moista..

Toisaalta sellaisen ihmisen kanssa on helppo olla, kun ei tarvitse miettiä, mitä tuo toinen oikein tuolla tarkoitti?

Jäin vain miettimään millaisia ovat Kuu Kalat ja kun siellä vielä Marskin..?
Saman omaavat voisivat valaista asiaa…

Onnellinen kuitenkin!!
Ihana mies.
 

Ainakin tällä hetkellä...huomisestahan ei taas tiedä pirukaan..
 

 

Miekin olen tehnyt uudenlaista tuttavuutta tuon tulevan siippani kanssa.  :
Se nai kerrankin mua oikein kunnolla sen uuden toimiston uudella pöydällä,
jota piti testata... ikään kuin sen kantavuus.. : ..mutta myös takaapäin ja lattialla..
...eikä se enään ujostellut ja arkaillut...
..ja damn, pirun hyvin se otti suihinkin multa!  

Ja se kaikista paras, hän haluaa heti maanantaina mennä mun
suosikki seksi-pornokauppaan mun kanssa shoppailemaan.

Nyt alkaa taas tuo avioliitto-elämä kiinnostamaan.. :  -ihme kyllä.

I am in love... .... ,   ,  

[Ave^^]

Onko se esittämistä, valehtelua tai manipulointia jos (näin nousukalaiseen tyyliin) tuntee sataprosenttisesti juuri niin kuin sillä hetkellä antaa uloskin päin, mutta että huomenna tai toisen ihmisen kanssa se tunnetila tai jopa persoona voi olla täysin erilainen?
Tämähän on tulkintakysymys, moni vakaamman persoonan omaavahan kutsuu juuri tätä valehteluksi, pettämiseksi, epäluotettavuudeksi. Maailmankatsomus on vain erilainen.
Toisaalta, kuuluisiko ihmiseltä vaadittaviin kykyihin se, että pitäisi osata olla suoraselkäinen, vaikka houkutus olisikin muuttaa mielipidettään? Onko se kuitenkin vain kehittymättömyyttä, vai onko siinä jotain hyvääkin?
Tuli mieleen tuosta keskustelusta jostain kohtaa..

[sangviinikko]

jäin miettimään Sangviinikon sanoihin pohjaten, että minusta kyllä itkeminen ei ole pelkästään lapsenomaista. vauvan tarve-itku on ihan eri asia kuin aikuisen monisyisen tunne-elämän ilmaus.

Vauvathan itkevät monestakin syystä, kommunikoidakseen.   Kun muuta kieltä ei vielä ole.
Ajattelin tuota kuuta niin että helposti herkistyessän tunteet voi lukea naamasta. Tyyliin kaikki mikä tulee näkyy ulospäin. Siinämielessä tuo   ja lapsenomaisuus

Ja vauvan itkuhan sisältää kaiken. Sen on tarkoitus herättää tunteita   äidissä. Tehokas keino.
nimimerkillä: koliikkia 4 kk

[Neela]

Huomenta! 

Vai itkemisestä?

Minä en itke ikinä julkisesti ja erittäin harvoin muutenkaan.
Ja minulle tulee itkemisestä paha olla? 

No...    ,     

Muiden itku ei kyllä ahdista, enkä koe koskaan että sillä haettaisiin mitään.
Tunteiden ilmaisua joka vain ei ole minun tapani, mutta myös hienoa, että ihmiset joita itkettää itkevät. Ei sen kummempaa.