|
Neela
|
 |
« Vastaus #10305 : 30.01.2010 22:50:24 » |
|
Tämä tyttö pakkailee matkalaukkuja. Miten aina uuden luvun kääntyessä elämässä on niin tyhjä olo..? Ei mitään jäljellä sanoa tai tehdä tai kuulla tai tuntea. Kenellekään ja keneltäkään. Ei Taaksepäin ei halua mennä ja tulevasta ei tiedä, kuin sen, että koneeseen nousen ja matkan määränpään maantieteellisesti.  Ihana luovuuden tila.  Iltaa!  Se on sitä luopumisen ihanaa keveyttä ja uuden aloittamisen tyhjyyttä. Uusi aika elämässä, nykyisyys ei palaa enää koskaan samalaisena, menneisyys on jo opittu ja hyvä niin. Hyvää matkaa Sinun Omaan tulevaisuuteen! 
|
|
|
|
|
tallennettu
|
Hyvin menee, mutta menköön 
|
|
|
|
mirka222
Vieras
|
 |
« Vastaus #10306 : 31.01.2010 09:01:08 » |
|
Annaelen, totta puhut! Foorumi on siitä hyvä, että kaikki on jollain tapaa "hörhöjä", täällä ei katsota kieroon, jos puhut henkisistä jutuista, toisin kuin reality elämässä  Tosin on sitä ajautunutkin samanhenkisten pariin myös foorumin ulkopuolella...Tosin tuolta herjaamastani yliopistosta on henkisyys kaukana  !!! Yliopisto oli mulle paha pettymys, tosin riippuu mitä alaa lukee, tyypit vaihtelee, mutta yleisesti ottaen parkkiintunutta konservatiivista porukkaa  Huh, viikko mennyt gradua tehdessä, tämän päivän aion vain kölliä, lukea me naisia ja vahdata netti tv:tä  Huomenna pitäisi palauttaa yksi osa gradusta, ihan hyvälle mallille sain, tosin pitää vielä viilata hieman Alle viikko vielä ja olen Dubain lämmössä  ukkoni kanssa  Tässäkin asiassa olemme vastakohtaisuudet: ukko ei suostu katsomaan etukäteen matkaoppaista missä kannattaa käydä yms. infoa ja mä olen hulluna imenyt itseeni tietoa Dubaista ja paikat, missä kannattaa ehdottomasti käydä...Ukko aiko protestoida ja jäädä hotellin ravintolaan, jos rupean aikatauluttamaan menojamme..Huomautin häntä, että miten hän osaa mennä oikeisiin paikkoihin, jos ei aio edes vilkaista matkaopasta tai nettiä, vastaus oli "kyllä sieltä aina löytää ne oikeat paikat" Helevetin jäärä  Lisäksi en saa puhua siitä, mitä kannattaa pakata matkalle mukaan: lopulta huusin, että saa pakata itse omat kamansa ja turha valittaa lentokentällä kun passi jäi kotiin! Katastrofin ainekset jo nyt koossa, hyvää matkaa saa toivotella  Sitten kun tuolla Dubaissa ei varmaan kannata yksin lähteä mihinkään kun on niin iso paikka, että eksyy..
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
indiima
|
 |
« Vastaus #10307 : 01.02.2010 11:56:58 » |
|
Hyvää helmikuun ensimmäistä päivää! Olen tässä miettinyt kovastiki viime aikoina itsekkyyttä ja epäitsekkyyttä: mitä ne sitten tarkoittavat ja miten niiden kanssa ollaan ja elellään, mikä olisi hyvä ja mikä ei. Onko huolehtiminen ja sinällinen epäitsekkyys sitten kuitenkin vallankäytön kautta itsekkyyttä ja onko se sitten NIIN väärin? Raavin päätäni oman karttani kanssa, kun en oikein tajua sitä - taas vaihteeksi. Jostain syystä laskusolmu skorpionissa ei minusta vaikuta kovin kamalalta asialta, vaikka sitä väitetään kovin vaikeaksi. Neloshuoneessa se ilmeisesti tuo sitä kiinnittymättömyyttä elämään, ja sen kyllä tunteena löydän lapsuudesta ja nuoruudestani - en ulkoisissa puitteissa, vaan emotionaalisessa ja henkisessä. Muuten niitä teemoja ei oikein näy - kai, ellen unohda jotain? Nyt ihmettelenkin sitten tätä itsekkyys - epäitsekkyysakselia. Mielestäni kartallani on sekä viitteet siihen, että minun pitäisi oppia olemaan itsekäs (neliöitä - kuu, saturnus, merkurius) ja sitten paljon uhrautuvaisuutta. Enkä oikein tiedä mitä tuosta noususolmusta 10.huoneessa härässä, cheironin  , cereksen  ajattelisin. Ammattihoivaaja/äiti ? ? ? Itsekäs? Itsekäs ammattihoivaajataiteilijaäiti, joka parantaa maailmaa puheella/ vai itsensä. Rupean tutustumaan noihin asteroideihin - ärsyttää, kun en niitä osaa.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
indiima
|
 |
« Vastaus #10308 : 01.02.2010 12:06:36 » |
|
Ihanaa, että sanot noin! Jotenkin mun mieleen on jäänyt se, että BUU, VAIKEA SOLMU aukaista! BUU! Toinen mieleen iskostunut on tämä: mitä lähempänä noususolmua, "sitä parempi meininki". Mulla on planeettoja skorpionissa, mähän olen silloin mentaalikersa  ja kun en edes pidä pahana taipumustani tykätä päivittäisestä seksiannoksesta, rahasta ja vastuusta.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
mirka222
Vieras
|
 |
« Vastaus #10309 : 01.02.2010 19:11:06 » |
|
Musta taas tuntuu, että mun elämässä sattuu ja tapahtuu enemmän ku pystys kerralla handlaamaan, niin hyvää kuin huonoakin...Jos elämä tuppaa liian tasaseks, niin mun jatkuvia haasteita janoava luonteeni kyllä pistää asiaan vauhtia  Paradoksaalista kyllä, mä vihaan muutoksia mutta silti jollain tapaa tarvitsen niitä, liekö 8. huoneen juttuja  ja  ja ehkä jopa 9. huoneen  , totuudenmukaisuus itselleen ennen kaikkea? Ystävät sanovat, että olen jonkin verran dramaattinen, mitä lie tarkottavat  No ainakin silloin, jos koen tulleeni petetyksi tai huijatuksi tai näen epäoikeudenmukaisuutta, sillon olen enemmänkin psyko kuin dramaattinen  ..Muuten olen mielestäni miellyttävä, sovitteleva ulkopuolisten kanssa jopa ujomman puoleinen...Mutta tapani elää on jotenkin todella intensiivinen, otan kaikenlaiset asiat todella voimakkaasti ja tunteella, toisaalta joku voisi sanoa mua järkeväksi ja realistiseksi..Voi tätä luonteen ristiriitaa  Entisen suhteen loppuaikoina mulla tosin oli eka kertaa sellanen tunne, että kaikki on jo koettu, mistään en saanut mielihyvää mutta en välttämättä mitään niin negatiivistakaan..Jotenkin mitään sanomaton olo...Se oli varmaan joku "pikku kuolema" elämässäni jonka jälkeen heräsin takaisin eloon, vähän liiankin voimakkailla energioilla : 
|
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 01.02.2010 19:13:09 kirjoittanut N222 »
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ratkaisu
|
 |
« Vastaus #10310 : 01.02.2010 19:48:55 » |
|
Tulipas muuten mieleen, että jos teitte uudenvuodenlupauksia niin ovatko ne pitäneet? ^^
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ratkaisu
|
 |
« Vastaus #10311 : 01.02.2010 20:13:18 » |
|
Ensimmäisenä tulee mieleen kateus. Aika usein sinkut jotenkin romantisoivat kavereidensa ja ystäviensä suhteita, eivätkä näe niissä mitään vikaa, tai siis toisin sanoen ajattelevat, että kyllä tuossa miehessä täytyy jotain olla kun ystäväni on hänen kanssaan. Hmm, ehkä takana voi olla näyttämisen halu, että kyllä minäkin miehen saan ja olen parempi kuin sinä, kun miehesi on mieluummin minun kuin sinun kanssasi =/ Ei siis toki tervettä touhua, mutta meitä on moneen junaan. =/
Itse en kyllä kajoaisi ystävieni miehiin, edes entisiin. Ei kannata liikaa nussia samoista piireistä, näin karusti sanottuna, tulee ennen pitkään onkelmia ^^
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
indiima
|
 |
« Vastaus #10312 : 01.02.2010 20:30:54 » |
|
Miten se niiden käytös siis konkreettisesti ilmenee? Miksi olette seuratuin pari? Sinänsä minulla aivan eri tilanne, kundikaverillani ja minulla ei kovin paljoa yhteisiä ystäviä -ainakaan ennen seurusteluamme. Ei tähän kukaan frendi koita väliin, mutta ikinä ei minua kyllä ole koitettu näin kovasti iskeä kuin alettuani seurustelemaan. 
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
indiima
|
 |
« Vastaus #10313 : 01.02.2010 21:17:12 » |
|
No, voin kokemuksesta sanoa, että se tuntuu tos pahalta, kun muut kiehnäävät kyljessä. Luckily oma poikaystäväni on niin nuija tms. että hänelle pitää sanoa suoraan tai kirjoittaa A4 -paperilapulle, jos häntä yrittää iskeä. Onko sitten kiva viettää aika tuollaisten ystävien kanssa? Tuntuisi kyllä tuollainen käytös aika oudolta, ja jos se rajoittaa omaa normaalia olemista. Kävin nim. just perinteisen nälkäriidan ukkoni kanssa ystäväni läsnäollessa, eikä kyllä tullut mieleenkään, että pitäisin tässä jotain kulissia samalla pystyssä.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
indiima
|
 |
« Vastaus #10314 : 01.02.2010 22:39:49 » |
|
No tuo lienee järkevää. En ole tollaista joutunut kauheasti omalla kohdallani kelailemaan, kun tuppaavat nuo ystäväiseni kaikki seurustelemmaan. Eivätkä ne minun ukostani huoli, enkä minä niiden, on meillä niin erilaiset mieluisuudet. 
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ratkaisu
|
 |
« Vastaus #10315 : 01.02.2010 22:53:17 » |
|
No ei ole kivaa viettää aikaa tuommoisten kanssa. Mutta onneksi se ei ole jokahetkistä, ja ukkoin kanssa on puhuttu aiheesta, eli koitetaan pitää riitamme kotona ja suhe kunnossa.  Sillain, että yhdessä oomma vahvoja Eräs oma kaverini yritti poikaystävääni, flirttaili kun minä olin vieressä, otti sellaista turhan lämminhenkistä fyysistä kontaktia. Koin, että kaverini oli oikeasti ihastunut mieheeni ja toki sen ymmärrän, onhan hän upea ilmestys rapumaisella tavallaan  Puhuimme tästä mieheni kanssa ja päätimme ottaa pientä etäisyyttä kyseiseen henkilöön ja se asia hoitui sillä. Minä koitin hillitä mustasukkaisuuttani ja jopa onnistuin siinä hyvin xD Eivät ole välit tähän kaveriini tosin enää samanlaiset, mutta minua se ei henkilökohtaisesti haittaa yhtään, parempi vaan pitää etäisyyttä ja välttyä ongelmilta. Onneksi sentään mieheni ei ollut ihastunut häneen, vaikka olemmekin suhteellisen avoimia ihastuksistamme ja hyväksymme molemmat sen luonnollisena asiana, vaikka välillä pitää oppia tulemaan toimeen omien mustasukkaisten ja turhien tunteiden kanssa. Mutta sitä en välttämättä olisi niellyt, että ihastus olisi ollut molemminpuolista. =/
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
indiima
|
 |
« Vastaus #10316 : 01.02.2010 22:59:59 » |
|
Minusta ihastuminen on ihan tervettä. Itsestäni tiedän, ainakin omalla kohdallani, että ihastun johonkin ihmiseen, koska hän vaan on niin JOTAIN. Mutta ei se sen enempää ole, ei se tarkoita, että haluaisin jakaa elämäni hänen kanssaan tms. Olen valintani tehnyt. Ja vielä hyvin. :  Kuitenkin on kiva ihastua aina välillä, muttei siitä tarvitse mitään pulttia vetää. Molemminpuolista ihastustakin olen kokenut, itse, muttei minua houkuta rikkoa suhdettani. Jotenkin oma suhteeni omiin ihastuksiini on sellainen lastuja laineilla, miehelläni ne olisivat vakavampia, kun on muutenkin paljon hitaammin lämpeävämpi. Kyllähän se liekki leikkii, mutta jos halkokin, niin sitten se on kyllä jo totista hommaa!
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Ratkaisu
|
 |
« Vastaus #10317 : 01.02.2010 23:03:25 » |
|
Se taitaa olla aika yleinen ongelma, että itseltä hyväksytään niitä molemminpuolisiakin ihastumisia, mutta kumppanilta niitä on aina vaikeampi hyväksyä xD Ainakin itsellä välillä näin, onneksi järjellä saa hillittyä itseä aika paljon ja järkeiltyä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Tiigris
|
 |
« Vastaus #10318 : 02.02.2010 11:36:00 » |
|
Tänään selviää jotain jännittävää!!!! Tai pahinta on se, ettei se välttämättä selviä vielä tänään, vaan vasta huomenna tai ylihuomenna.. Saadaanko me se asunto?! Tänään on sen asunnon 2. näyttö ja 1. näytön jälkeen saimme emailia, että olemme hakijoista ykkössijalla.. Vähän rassaavaa tää odotus..  Toisaalta, kun meillä oli noin kuukausi sitten näyttö samalla kadulla, sen kadunnimi herätti mussa tunteen ja aavistuksen, ja olin ihan äimänä kun sitä asuntoa ei saatu (siis itseasiassa emme pääseet edes näyttöön asti kun tuli puhelu et se kämppä meni jo)... Sillon harmitti kovasti.. Jos se aavistus oli ennakkotuntemus tästä asunnosta, minkä nyt saamme... Jännittää kirjoittaa tämä ylös, ja jos olen väärässä niin sitten olen, mutta musta tuntuu melko varmasti, että se asunto on pian meidän....  Asiasta toiseen ölääh...  Olin eilen tuplavuorossa ja kuulkaa, alkoi tuntua sille että viihdynpä mä hyvin täällä työpaikalla.. Olin siellä siis aamuseitsemästä puoli yhdeksään... (antoivat mun lähtee 45min etuajassa).. Mutta sainpahan hälyrahat eli 40€ tuosta, mutta en kuitenkaan ylimäärästä vapaapäivää... Miettikää mikä työputki mulla on siis takana nyt; aamuvuoro, aamuvuoro, aamu+iltavuoro.. Tänään meen taas iltavuoroon ja sitten vielä kolmas iltavuoro. Sen jälkeen yhden päivän vapaa, sitten 2 aamua, yksi lääkevuoro ja kaksi yövuoroa. Sitten vasta on kaksi vapaata!! Toi yhden päivän vapaa on ihan turha, kun ei tunnu missään mennä illasta vapaalle ja seuraavana päivänä aamuun......*jäkätijäkäti*  Meillä on osasto täynnä, käytävillä ja ylipaikoilla ihmisiä, pari tehokuntoista mummoo jota ei suostuta ottaan teholle, pari dementoitunutta jotka lähtee yksin liikkeelle ja pitää vahtii niitä ettei karkaa/kaadu... Siellä on actionia, mitä mä kyllä rakastan, mutta se on kuulkaas väsyttävää joskus! Mutta iihan sama jos me saadaan se asunto niin teen vaikka 10 tuplavuoroo peräkkäin.... 
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
indiima
|
 |
« Vastaus #10319 : 02.02.2010 12:01:03 » |
|
Se taitaa olla aika yleinen ongelma, että itseltä hyväksytään niitä molemminpuolisiakin ihastumisia, mutta kumppanilta niitä on aina vaikeampi hyväksyä xD Ainakin itsellä välillä näin, onneksi järjellä saa hillittyä itseä aika paljon ja järkeiltyä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Pointtini oli tässä, että kun yleensä tuppaan reagoimaan omiin tunteisiini toiminnalla, niin nuo omat ihastuksen tunteet olen oppinut antamaan mennä ohi. -> mitä paremmin itsensä tuntee, sitä helpompi on jättäytyä ns. taka-alalle ja katsoa, kun minun hahmolleni tapahtuu. Silloin pystyy näkemään suuntia menneisyyteen ja tulevaankin, ja ajattelee ehkä enemmän tekojensa luonnetta, kiinnittysmiskohtaa ja seurauksia. En ole tässä suhteessa ollut tilanteessa, jossa mieheni olisi ihastunut toiseen, en voi siitä kokemuksesta täten ollen puhua.
|
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|