seuraava »

[Kotkansilmä]

                                         :


                   Pakkanen kiristyy, huopapohjalliset olisivat jopa asiallinen valinta.


                                           

[*Kide*]

Huomenta tupahan 
Juupa, lapamato... Voipi tulla ihan kotoinenkin versio meidän omista järvikaloista, jos ei kunnolla kypsennä. JA NIITÄ PERKEITÄ EI SYÖTETÄ KISSOILLE  lapamato tarttuu kissaan ja on se sit kiva nukkua yms., sellasta veitikkaa. Lapamadon jaoke =osa matoa, joka "tipahtaa" ulos kissankin peräpäästä vaikka pöydälle, muistuttaa isohkoa kauraryyniä ja suolistoon päästyään alkaa kasvaan.

Hyvää aamupalaa keskustelua, nam 
Onkoos kovakin pakkanen tulossa? 

[T-H]

Pakkanen on ainakin täällä päin aika kireää - 15 astetta. Jos pakkanen vaan sallii niin käyn kuvaamassa jossain vaiheessa päivää. Uudet popot ainakin sallis pakkasen. Ostin nimittäin lämpimät lammasturkismokkasiinit

[Tiigris]

Juu, isän jutut oli aina parhaita..
Varmaan jokainen tyttö kuuntelee isää ihaillen.. Oon kyllä niin harvinaisen kiitollinen vanhemmistani. 

Onkohan tänään huono päivä lähtee illalla liikkeelle, kun mulla on
 
 
 
 
 
 

 

Ei vaan, en usko että noi mitään tekee.. Otetaan tieteellisenä tutkimuksena!! 

[T-H]

Mun isä oli niin paljon poissa, etten voi sanoa ihailleeni häntä. Ihailua olen saanut sitten ihan muualta.

[Lionheart]

Mulle iskä on aina ollu roolimalli ja yks mun elämän tärkeimmistä ihmisistä. Aina ku mutsi ei oo paikal ni faija osaa kyl olla mulle sellanen isä ku leijonanpennulle pitääki, johtuisko vaikka siitä, että faija on itekki  . Puhuin just sen kans mun tatuoinnist jonka meinaan ottaa.. Siihe tulee vaikka mitä pientä kivaa mun elämästä ja johonki kohtaan otan myös pienen merkin, joka symbolisoi isää. Mun faija on mulle ykkönen, en tiiä mitä tekisin ilman sitä.

Asiasta viidenteen, kertokaa kokemuksianne  miehistä.. Mä kun pian saatan olla yks onnellinen jouskarin nainen..  :

[Tiigris]

Aijaah...

No liittyiskö jotenkin siihen, kun mulla  , ainakin Sepon tulkonnoissa puhutaan kaksos- ja jouskarinaisen suhteessa isään että ihaileva ja kunnioittava suhde..

Olihan meillä isän kanssa sama nousumerkkikin.

Vaikka tietenkin isäsuhdetta leimasi paljon se että isä matkusteli koko mun lapsuuden työnsä merkeissä,
ja aina oli isää ikävä ja odotimme siskojen kanssa häntä kotiin kuin kuuta nousevaa, ei sekään sinänsä helppoa ollut ja jo 13-vuotiaana aloin miettimään isän tulevaa kuolemaa, koska hän oli sairas. Varmaan alitajuisesti halusi sen takia olla kaiken mahdollisen ajan hänen kanssaan. Aina kun isää piti suostutella johonkin, laittoi siskot ja äiti minun tekemään sen, koska kiedoin hänet pikkusormeni ympärille. Kai hän hemmotteli mua kaikkein eniten sitten...

Varmasti kaikissa lapsi-vanhempisuhteissa on hyvää ja vaikeetakin - onhan ne suhteet kuitenkin minun maailmankäsitykseni mukaan itse valittuja, eikä sattumaa.

Vaikka äitini on omalla tapaa erikoinen tyyppi, oon tehnyt viime vuosina meidän suhteen eteen töitä,
tullut omalta osaltani vastaan, ehkä jopa hyvittääkseni sitä, miten ignoorasin häntä lapsena,
ja murkkuna huusin ja olin niin totaalisen vaikea. 

Nykyään hän on enemmän sielunsisko kuin äiti.  Perhe on tärkeä mulle, siskotkin ihan mielettömän rakkaita. Sisarukset ovat elämässä niitä ihmisiä, ketkä tuntee parhaimmassa tapauksessa omasta syntymästä kuolemaan saakka, joten ei niitäkään suhteita tule vähätellä. Se sisko kehen mulla on 2,5v ikäeroo on  kun minä  - se asetelma kertoo jonkun astrologisen näkökulman mukaan menneiden elämien sidoksista.. Ja koen asian kyllä muutenkin vahvasti niin. Meillä on sama musta huumori ja luovuus ja masennustaipumus, kummatkin omalla tapaa erakoita..

[Tiigris]

Lionheart, tunnen kaksi  miestä melko hyvin..

Molemmilla on huumorintaju kohdillaan ja leppoisia ovat, mutta tekevät kyllä kaiken ihan kuin itseä huvittaa, eikä heihin pysty oikeen millään saamaan otetta. Toinen on sellanen reissumies jolla on aina samat vaatteet päällä, vähän huolimaton asioiden hoitamisesta, keskittyy hauskanpitoon ja tuntee varmaan jok'ikisen ihmisen tässä kaupungissa, kun istuu päivät pitkät kahviloissa ja baareissa..
Toinen taas on vähän erakompi luonne, mutta siinä mielessä hyvin jouskarimainen, että on aina opettamassa ja antamassa elämänohjeita, julistaa joskus hieman liikaakin..

Kumpikaan heistä ei ole kovin sitoutuvaa sorttia. Edellä mainittu seurustelee kyllä aina jonkun kanssa,
mutta juoksee vieraissa. Jälkimmäinen ei halua suhdetta, koska haluaa pitää vapauden tehdä omia juttuja ja keskittyä pelkästään niihin. Hyväntahtoisia ja anteliaita ovat, miellyttävää seuraa kun haluaa puhua ihan mistä vain, juttua riittää ja varmasti on hauskaa, mutta kovin tunteellisilta eivät vaikuta.

[kengururotta]

Huomenta.
Heräsin hetki sitten.. ei vaan jaksa. Soitin töihin että oon pois tän päivän 
Ihan hirvee olo.. pyörryttää mut ei tee mieli syödä mitään,ainut mitä tekee mieli on nukkua... nukkua nukkua nukkua... olin ihan sekaisin viimeyönä,näin valveunia.
kaikki tuntuu kaatuvan niskaan.
hampaat oon saanu pestyä tänään mutten muuta.
"mä en oo kunnos joka päivä on painajaista,samanlaista en erota perjantaita maanantaista.
mikä mua vaivaa oonko laiska vai sairas ja kun aikas katot mua huomaat vaihtavas paikkaa"

Ihan tollanen fiilis 

Tuohon isi juttuun sen verran,ettämä en ainakaan kuuntele isääni ihaillen!!!
Eilen taas ku tulin kotiin niin se alko huutaa mulle ihme asioista ja potkas jonku tavaran mua
päin ja alko haukkuu mun ihmissuhteita yms...
noh,ei niitä enää jaksa ottaa ees itseensä niitä sen säälittäviä juttuja.
Oon alkanu ettii taas kämppää itselleni.

Oksettaa ku on niin huono olo,oksettaa koko helvetin elämä.

[Ippuska]

Voi kengu - jaksa vain, kyllä SE vielä iloksikin muuttuu   
 

[Lionheart]

Kiitos Tigrix noista jouskarijutuista. Tunnistin samoja piirteitä myös tosta mun, tai ei vielä mun, jouskarist  : Mut kyl leijona ny ain saaliinsa saa jos oikein kovasti tahtoo, eiks je? 

[Tiigris]

Kengu, mä niin tiedän mitä käyt läpi... On itselläkin ollut kausia, jolloin haluaisi vaan nukkua koko maailman pois. Pahinta siinä vaiheessa on kaikki ulkopuolelta tulevat paineet ja ihmiset jotka ei ymmärrä miten joku voi mennä toimintakyvyttömäks masennuksesta, vaan luulevat sen olevan laiskuutta.. Yritä sulkee korvat pois ulkomaailmalta ja keskitä ajatukses itsesi auttamiseen. Kyllä se helpottaa vielä, usko pois. Ainakin me täällä astrossa välitetään, ja halutaan että eheydyt. 

Niin me kaikki ollaan joskus niin yksin, sillon ei auta kuin puhua henkimaailmalle ja pyytää sieltä apua..
Muista että henkimaailma pystyy auttamaan sinua parhaiten silloin kun olet vastaanottavaisessa tilassa, eli rauhallinen. Hengitä syvään ja keskitä ajatukset johonkin kauniiseen paikkaan, joka täyttää sinut rauhalla. Kun tunnet rauhoittuneesi tarpeeksi, voit alkaa juttelemaan enkeleille/oppaille, tai kenelle ikinä tahdotkaan.

Muista myös se että toivottomuus/rauhattomuus/synkkä olotila on aina ohimenevää.
Ja pohjalta on aina suunta vain ylös päin.

Tiedäthän... Että toivo on maailman kaunein asia,
ja parasta toivossa on, että sitä on aina.
Pimeydenkin keskellä.

[Tiigris]

Kupliva ilo, herkeämättä hymyilevät kasvot
säteilevät silmät
jotka antoivat jokaiselle niihin katsovalle
palan tähtitaivasta

Mutta silmät, valoa täynnä
eivät nähneet eteensä
omalta loisteeltaan

Monien vuosien itkemättömät itkut
pysyivät tiukasti kimalluksena
iloisissa silmäkulmissa

Ehkä hän kosketti ihmisten sieluja
sillä he näkivät;
myötätunto on vilpitöntä
ilon ja surun ollessa sylikkäin

Runoni sinulle Kengu...

[kengururotta]

Voi kiitos teille.

Tigrun runo oli ihana,melkeen itku pääsi   
Kyllä mä SATURNALIA oon onneks heti ensviikolla pääsen taas psykiatrille.
Jospa se keksis jonku paremman "pakoreitin" kaikesta kuin itsensä tappaminen.

Kyllä mä tiiän että tää olo menee ohi,
mutta tää masennus ei mee... jokapäivä tuntuu että kaikki on niin raskasta,
mitään ei jaksais tehdä mutta silti on pakko ja on pakko hymyillä töissä
pikkulapsille ja jaksaa leikkiä niiden kanssa ja kuunnella kun ne itkee ja riitelee.
Tekis itseki mieli rääkyä niinkuin pikkulapsi ja huutaa,
pääsisinköhän sitten johonkin turvalliseen syliin joka hyssyttelis ja sanois
että ei mitään hätää.   

Henkimaailma auttaa jaksamaan ja enkelit. Tarot korttejakaan ei jaksa nostella.

kuulostaa omat kirjotukset niin säälin kerjäämiseltä vaan että huh huh....
Oliskohan ulkona tähtitaivas jos menis katselemaan 

[kimo]

Mulla oli työkaverina   -mies, semmonen päälle parikymppinen kaveri.
Hän oli tosi ystävällinen ja voisko sanoa lempeä puheissaan, herkkäkin, vetäyty syrjään jos ympärillä oli vieraampaa porukkaa pälisemässä. Aina hän niin kauniisti puhui tyttöystävästään, ja uskollinen on takuuvarmasti. Löyty kyllä se tomerakin puoli, takas sai varmasti jos tarpeeksi kauan kettuili.
Nuorten neitosten mielestä tosi ihqun näkönen, semmonen rento surffari-meininki. Harrasti sitä surffailua rullat alla ja kolhi aika reippaasti itteään siinä ja muissa menevissä harrastuksissa. Toisaalta halus rauhoittua yksikseen mökillä. Lomamatkoillakin aina jotain tapahtu, eikä aina niin mukavaa. Jousimiesmäisesti lähdössä talvella jonnekin todella kauas lämpöiselle rannalle riippumattoon löhöämään ja etsimään itseään...tyttöystävä kuulemma ymmärtää ja tukee häntä täysin, vaikka taitaa molemminpuoleinen ikävä iskeä!