Huomenta tupaan!
"
kengururotta" ratsastaa metsässä ilman satulaa, ...."
Olenpa monesti metsässä ratsastanutkin ilman satulaa,en tiedä paljon mitään sen ihanampaa.
Mutta kerran menin kentällä ja päätin kokeilla laukkaa ilman satulaa,ja hevonen innostui ja lähtikin kiitolaukkaa ja minä onneton lensin kaaressa alas.
Silloin ei kyllä naurattanut kun tömähti ristiselkään ikävästi enkä tuntenut omia jalkojani... sairaalareissu siitä tuli.
"
Kengururotalla on aina yllätyksiä taskut täys, kysykää vain niin sieltä löytyy kaikkeen mahdolliseen apu." hmm...voi olla.
"
Kengu on nuori ja raikas, villi mutta viaton eläinrakas ja sosiaalinen tyttönen, jolla on huoleton asenne elämään..."
Aika hyvin sanottu,kiitos näistä!
Päätä särkee ja oksettaa,eilinen oli ihan samanlainen päivä,
lojuin vaan kotona ja mietin millä sais oloa paremmaksi...
No,kyllä nyt on jo sentään vähän parempi.
Olen päätynyt siihen että seuraava koirani onkin Faaraokoira
http://www.osvkh.net/kuvat/kiertopalkintokuvat/NorthernLights3.jpg eikä greyhound,kuten ensin suunnittelin. Ja tosiaan,syksyllä kun muutan,niin sellainen olisi mahdollista ottaa,mutta,kun selailin kasvattajan sivuja,niin yhdellä olisi nyt juuri suloisia pikkupentuja varattavissa!! En pysy housuissani niitä katsellessani.
Kysyin äitiltä että mitä jos ottaisin yhden tuollaisen jo nyt,
että haittaisiko se jos se muutaman kuukauden meillä asuisi ennenkuin muutan,äiti sanoi että "älä nyt noin rumaa koiraa ota!"
Mutta kun mä HALUUUUUUUNNNN!!!!!!!!!!!!
No,sen vastaus oli vähän kiikun kaakun,että no kysy isältäs...
Ja mun isi,on ehkä maailman vaikein tapaus.(oikeesti)
Ja kun koirista on kyse,sen mielestä niillä ei tee mitään ja
se ei muutenkaan oo yhtään eläinrakas,joten mulla
on vaikea homma edessäni jos meinaan saada sen suostumaan
että pikku pentu olisi meillä muutaman kuukauden.
Ehkä mun pitäis vaan olla kärsivällinen ja koittaa jaksaa odottaa syksyyn ja katsoa ensin saanko edes kämppää mistään,
mutta en mä jaksa suunnitella kaikkea niin tarkasti
etukäteen,ainahan se kämppä jostain löytyy sit kun on
pakko!
Äiti ei edes haluaisi että muutan,mutta oon silloin jo
18v että sillä ei onneks oo mitään sanavaltaa,oon
päättänyt jo kauan aikaa sitten että muutan heti paikalla kun
vaan voin.
Vaikka tiukkaa tulee olemaan rahallisesti.
Tigru: Munkin isi joi kun me lapset oltiin pieniä,
muistan myös kun äiti itki,soitti poliisit yms... (isi oli väkivaltainen
äitiä ja meitä lapsia kohtaan aina juodessaan,joskus muutenkin.)
Ja meillä oli sitten sellainen sijaisperhe meillä sisaruksilla jossa oltiin
aina viikonloppuja,ja vieläkin kun joskus törmään siihen ihanaan
pariskuntaan,syttyy sydämeeni RAKKAUS heitä kohtaan.
Heiltä sain kokea turvaa ja lämpöä mitä ei kotona ollut.
Sitten kun meidät lapset meinattiin ottaa kokonaan huostaan,
lopetti isä juomisen.
Ei ole koskenut alkoholiin ainakaan 8vuoteen ja ylikin,en muista tarkalleen.
Mutta kyllä alkoholi voi pilata monen elämän. Muistan sen pelon,
kun isi tuli kotiin möykkäämään ja riehumaan,kaatuili lattialle,
haukkui ja huusi... muistan kun katsoin kuinka se repi äitiä yöpaidasta ja pikkusiskoni itki ja juoksi luokseni ja sanoi että soita poliisi.
Niin monet kerrat sitä touhua jatkui ja jatkui... vihasin isää.
Kunnes se sitten loppui.
Mutta edelleen olen huonoissa väleissä sen kanssa,koska se ei ole KOSKAAN edes pyytänyt anteeksi tekojaan keneltäkään,
ja edelleen menettää hermonsa milloin mistäkin ja silloin on
parempi jos ei ole paikalla.
Äiti on meinannut ottaa eron monta kertaa,mutta ei ole pystynyt jostain syystä jota ihmettelen.Kuka voi rakastaa väkivaltaista juoppoa joka ei huolehtinut lapsistaan vaan hakkasi niitä?
Voiko sellaista ihmistä muka rakastaa???
Mutta ehkä se sinnikkyys sitten kannatti,kun tänä päivänä
ihan hyvin menee kuitenkin,viileät välit jokaisella lapsella on isään,
enkä mäkään sen kanssa ikinä juttele mistään,korkeintaan kysyn kyydin kouluun.
Mutta nyt on pakko tuosta koira asiasta kysyä...
Mutta nyt suihkuun!
