Sanopa muuta Esmiralda!
Mietiskelyksi meni äsken itselläkin.Katsoin ensin draama elokuvan,joka oli hieman poikkeuksellinen,mutta hyvä.
Sitten meditatiiviselle tuonne parvekkeelle istumaan ja tuijottamaan kuuta.
Mietin siinä miten se yhä uudestaan ja uudestaan kasvaa täysikuuksi ja miten jokainen sekuntti vie jo ajatukseni ja tunteeni menneeseen.
Että on vain yksi pienen pieni hetki ja taas sekin ajatus ja elämys on mennyt.
Kummallisia sitä ihminen joskus yksinään tuumailee.
Sitten käännyin katsomaan kotiini sisälle päin.
Ulkolyhty loisti sinne nelinkertaisena ja muuten oli vain tuikkuja ja pari lyhtyä.
Katselin kotiani ja mietin,että tämä on minun ihan ikiomaa valtakuntaani ja kaikki siellä on kamalan rakasta ja juuri minun näköistäni.
Ne vaatteetkin nojatuolin selkänojalla.
Taitaa tuo alkava Buddha-kuun aika jo vaikuttaa,,,
