Äh, mä olen (myös) ihan pupu-kuumeessa täällä, kun ystäväni on hankkinut uuden eläinystävän,
sellaisen söpön pienen minikokoisen mustan pupun.
Jouskari ei anna mun ottaa pupua enään, kun tuo hauveli-pienokainen on jo tulossa
ja hänen mielestään puput haisee ihan rotille.
No.. kyllä tuossa hauvelissa piisaa hommaa, kunhan nyt ensin saapuu.
Jouskari pelkää mun eläinrakkauden johtavan siihen, että koko talo loppuviimein
muistuttaa lähinnä eläintarhaa, kun aina mun tielle osuu joku kaltoin kohdeltu,
vaikeuksissa oleva tai koditon eläinparka, jota pitää auttaa.
Tosin mun a-äiti hiukan varotti Jouskaria, että niin saattaa käydä ja varsin salakavalasti,
nyt kun on tilava omakotitalo ja pihaa ja valtavat ulkoilualueet.
No lapsena ja nuorena tuli adoptoitua noita kaiken näköisiä ressukoita
ketun -ja rusakon poikasista variksiin, koiriin, kissoihin, poneihin, hevosiin ja niin,
ja olipa mulla kerran kana, vuohi, Ossi-possu ja 2 kalkkunaa, Kyllikki ja Tellervo, siis ne kalkkunat,
joista sitten Ossi, Kyllikki ja Tellervo päätyivät Joulupöytään eri Jouluina ja kyllä itketti ne Joulut.
Koiraa hankittaessa ehdotin, että chekkaisimme ensin löytöeläimet, että mitä sieltä löytyy
ja se olisi niin kuin eettisempää ja niin, mutta hän kieltäytyi siitä ehdottomasti ja sanoi,
että hän ei vie mua lähellekään moisia paikkoja, koska sieltä pitää kuitenkin lähteä useamman
eläin vauvan kanssa pois ja on parempi viedä mut kenneliin, missä on mahdollisimman kalliita
rotukoiria, niin mun maailmankuvaan ei mahdu, että moisia otetaan monta,
kun kodittomia ressukoita on niin paljon.
