Huomenta taas!
Menipä yö syvässä unessa.En muista edes unia nähneeni.
Nyt sain kirjastosta Olavi Moilasen "Totuus on unissa saduissa ja tarinoissa".
En ole vielä ehtinyt tutustumaan opukseen paremmin,mutta enköhän taas sieltä,täältä etsimällä jotain löydä.
Taivaalla paksut harmaat pilvet,joiden läpi aurinko välillä hieman kurkistaa.
Ei tietoa mihin suuntaan tuo ilma kääntyy.
Tuli eilen mieleen,kun masennuksesta oli täällä puhetta,että onko noilla kirkasvalolampuilla osoitettu olevan mitään todellista vaikutusta?
Itselleni ei paljon lapmut kyllä auttaisi,koska se tulee silloin,kun katson kuolevaa luontoa.
Syksy on vielä ihanaa aikaa,kun puissa on lehdet,jotka varsinkin Vaahterassa hehkuen palavat kuin Mooseksen palava pensas ikään.
Mutta kun luonto hiljenee,lehdet tippuvat ja aurinko on muilla mailla,niin silloin alkaa yleensä alakulo.
Mieleni pitää virkeänä oikea aurinko ja maiseman kauneus ja sitä ei millään lampulla voi luoda.
Ehkä jollekin auttaa,,,
Toiset kärsivät keväästä,sen rajuista muutoksista ja kuulemani mukaan,jotkut kesästäkin.
Niin erilaisia me olemme ja jokaisen tulee varmaan itse kokeilemalla löytää se oma oikea keinonsa voittaa masennus.
Ensi kesänä mietinkin miten selviytyä taas marraskuusta helmikuulle.
Pitäisikö rakentaa jotain kesän näköistä parvekkeelle ja huijata itseään.
Muuten tiedän rajani melko hyvin,mutta vuodenajan vaihteluihin en kyllä pysty vaikuttamaan ainakaan vielä.
Ehkä siihenkin löytyy keino.
Budjetti ei anna periksi matkustamiseen pois täältä,enkä varmaan haluaisikaan kuukausia olla rakkaasta pesästäni poissa.
Tuollaisia mietiskelin iltamyöhäisellä.
