seuraava »

[T-H]

Moni varmasti muistaa Kennedyjen suvun tragedian. Aivan kuin jokin kirous ois ollut heidän suvun yllä.

Nyt tuleekin kiinnostava kysymys! Onko kukaan tulkinnut Kennedyjen; esim John F. Kennedyn tai Jaqueline Kennedyn syntymäkarttaa.

Ainoa elossa oleva on Caroline Kennedy (jos oikeen muistan)

[kengururotta]

Kävin kirjastossa ja löyty yks astrologia kirja peräti mitä en oo vielä lukenu  
Ja sit Hengen anatomia ja Rakkauden Sanomaa Henkimaailmasta...
illalla ihanaa lukemista  
sisarukset ja äiti vaan nauro että millaisia kirjoja tuo lainaa  

[Tiigris]

Yay!

Oli ihan hauskaa olla baarissa eilen, join vaan 4 kaljaa koko illan aikana,
ja nekin tosi pitkällä aikavälillä... Oon ylpee itsestäni,
koska tää oli mulle jotain ihan uutta ja mulla oli hauskaa.

Saatiin sitä paitsi myytyä paitoja n. 140€:lla, että ihan hyvin kun oletettiin,
että kukaan ei ostais niitä...

[Tiigris]

Mulla on kaipuu.

...rakkaus, turva, läheisyys, vilpittömyys, nauru, onni, tasapaino, luottamus, hyväksyminen, ilo, rauha, kauneus, uskollisuus, täyttymys...

[Tiigris]

Joku jonka kanssa maata sohvalla, lukee yhdessä lehteä,
joku jonka kanssa väitellä kumman vuoro keittää kahvia, jonku jonka kanssa pussailla,
joku kehen todella voi luottaa ja olla täysin oma itsensä, joku joka hymyilee aina takaisin,
joku kenen kanssa tulee ihan omat hullut jutut ja meinaa kuolla nauruun, tai itkee yhessä kun puhutaan jostain herkästä aiheesta.. Jotain sellasta mikä pohjautuu vahvaan kunnioitukseen ja rakkauteen..

Joku kenen kanssa on tarkotus olla, kenen kanssa on yhteinen sävel ja suunta, yhteiset unelmat, sama katto pään päällä ja yhteinen kissa ja lapsia ja kaunis elämä, tasapainoinen arki ja tyytyväisyys..

Se on mun kaipuun kohde...
Se on mun mielestä tarkoitus. Siinä on jotain niin suurta että nöyrryn sen unelman edessä ihan totaalisesti.

Juu, en varmaan koskaan ennen ole tätä täällä kertonut.
Mutta kertaus on opintojen ääni..
Tiedän että maailmankaikkeus kuulee kaikki meidän toiveet,
ja energia muuttuu toteutumiseksi, sitten kun sen jumalallinen ajoitus on...
Miks jumalallinen ajoitus on joskus niin.... hidas...?

[Tiigris]

Mä vaan tiedän ja tunnen itsessäni niin hyvin sen puolen, joka rakastaa, pitää huolta ja jakaa, on valmis heittäytymään 100%, on omistautuva ja niin edespäin.. Se puoli tulee mussa vahviten esiin sen toisen ihmisen kautta, kai tää on niitä 7. huoneen oppiläksyjä.

Mun on tarkoitus löytää jotain ja mun sisällä on levottomuutta niin kauan, kun etsin.

Mutta mä vaan kuljen eteen päin, hengitän, kuulostelen..
On kuljettava eteenpäin sitä tietä mikä on edessä, askel kerrallaan, vaikka ei näe kovin kauas,
ei tiedä mitä mutkan takana on..

Ehkä mun on tarkoitus kasvaa tän matkan aikana, ehkä tää kaikki etsiminen kypsyttää mua siihen suureen minkä vielä joskus löydän.




Ohooh.. Vaikka en pode nyt mitään fyysistä krapulaa, näköjään se alkoholi vaikuttaa tähän mun psyykkeeseen melko voimakkaasti. On niin viimesen päälle kohtalokas mieliala. 
Itkin katsoessani Kung Fu Pandaa,,, : Hyvä että lasten elokuvissa on nykyäänkin opetuksia,
"mikään ei ole sattumaa" ...

[^^Queen Nefertiti^^]

ajattelet sitä asiaa liikaa.. mikset pitäisi hauskaa, matkailisi, liikkuisi ja nauttisi elämästä?
keskity kehittämään uraa.. vaikka sitten sitä vaihtoehtoista hoitamista.. tänään katselin kiinalaista miestäkin
antamassa hoitoja. omaa rakastamisen kykyäni on jo tarpeeksi moni tullut ryystämään, eli pidän paussia siinä. elämä on kuitenkin varsin interessante ilmankin ketään. ainakin ihmisiä kuhisee. tänäänkin tutustuin Savonlinnan oopperajuhliin heh, ja kuuntelin oopperalaulua. tietysti lievä historiallinen romanssi olisi poikaa.. mutta ei kiirettä. täyteys on nyt. vai onko se kaksosilla eri.. ennen ajattelin että kaksonen aina löytää, mutta tunteeko kaksonen liikaa tyhjyyttä ilman.

tuntemani  ja  naiset valittaa siitä, että mies sitä ja tätä. että pitää sitä kuunnella ja se estää matkailua jne, mutta toisella  mies hoitaa    poikaa ja nainen saa liikkua.. että puolensa kaikessa. ja kun toisen löytää, ei kuitenkaan ole siihen aivan tyytyväinen. no jonkin verran voi olla. 

[Tiigris]

Kyl mä parhaani mukaan yritän nauttii elämästä ja laittaa sitä järjestykseen..
Vielä 4 kuukautta, niin ollut elämäni pisimmän ajan sinkkuna since 15v..
Viimesin sinkkuaika kesti vuoden. Voi pojat se oli hajottavaa aikaa ja sillon oli tosi paljon epätoivoista säätöä.
Nyt ei ole ollut säätöä nimeksikään ja oon itsenäistynyt aika huomattavasti...

Kyllä mä tykkäänkin tästä yksinolosta, ainakin kun muistan mitä p*skaa viimesimpään suhteeseen sisältyi.
Onni olla vapaa siitä, että joku yrittää kontrolloida liikaa ja alentaa.
Kun sitä miettii niin tulee hyvä fiilis.
Että on vapaa valitsemaan ympärilleen vain sellaisia ihmisiä, keiden kanssa on oikeasti hyvä olla.

Kyllä mua eilen yritettiin baarissa iskeä, mutta koin sen tosi kummallisena,
kun olin lähes selvin päin.. Lähinnä tuli vaan sellasia tilanteita että "joo, tota, mun pitääkin nyt tästä lähtee!" ...
Yksi ihme keski-ikäinen flanellipaitainen viiksekäs tyyppi kävi puhumassa vähän väliä jotain ihme rivouksia..
Meinasin jo ihan lopullisesti polttaa käämit sen kanssa.

Ehkä hölmöin mutta toisaalta sympaattisin lähestyminen oli yhdeltä punkkari-pojalta (söpö oli mutta vaikutti vähän poikaselta).. Avauduin sille vaan että h*lvetti miten voi olla mahdollista, että hukkaan narikkalapun AINA ja pengoin rahapussiani.. Se kosketti mua olkapäähän, katsoi silmiin ja sanoi ihan tunteella.. "mä niin YMMÄRRÄN miltä susta tuntuu!"  Se ei vaan oikeesti jotenkin sopinut siihen tilanteeseen...

[^^Queen Nefertiti^^]

no ei, sanotaan nyt näin että kaiken ihmisten ja heidän "henkisen kasvunsa" pähkäilyn kanssa jälkeen"! voin sanoa että kaikki ovat tosi kummia, mutta viis siitä.  onneksi ei ole pakko olla henkinen auttaja, olispa se rasittavaa. vai mikä siinä olisi hyvä puoli? nähdä kun joku kasvaa ja muuttuu? ja sitten tapellaan asenteista ja uskon asioista?

heh. no kohta lähdenkin ajelulle. eilen oli kivaa, jatketaan siitä.

väittäisin että jos saan huumoriasenteen pelaamaan töissä ja sen sellaisessa, se riittää. huumorilla kaikki vastedes, myös ihmiset.. The best is yet to come. 

[Neela]

Huomenta tupaan pitkästä aikaa.

Keitän aamukahvit valmiiksi, tuon lämpimiä sämpylöitä ja vanilijapuusteja tarjolle.

Ihanaa sunnuntaita kaikille! 

[Arkiviisu]

Kävin kirjastossa ja löyty yks astrologia kirja peräti mitä en oo vielä lukenu  
Ja sit Hengen anatomia ja Rakkauden Sanomaa Henkimaailmasta...
illalla ihanaa lukemista  
sisarukset ja äiti vaan nauro että millaisia kirjoja tuo lainaa  

Kiitos Kengu  ;
ja kuulostaapas ihanalta  todella että teillä onnoin lämpimät olot läheistesi kanssa Tyyliin Äidit ja Tyttäret ja Siskot ja Sisarukset ... 

Tässä sulle linkkivinkkiä ...

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=23666.msg185473#msg185473

Ja jos vastaan tulee kirja Matkalla Kotiin "kirjoittanut = kanavoinut "
Kryon http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=21449.msg177295#msg177295   

 http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=13762.msg123455#msg123455
  http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=991.msg10902#msg10902     niin jos yhtään nappaa niin 


Ja KENGURUROTTA    sitten löysin jotain  aivan ihanaa  hakusanalla "matkalla kotiin"    http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=269.msg186692#msg186692   

taaviisuinen

[Tiigris]

No hei vaan ...

Jatkan elämää.. Tänään ei ollut sen ihmeellisempi päivä... Lähinnä oman pään sisällä zoomailua..
Kirjoitin päiväkirjaan 5 sivua haaveilua. Joskus tuntuu, että voisin unohtaa elämän ja muuttaa haavemaahan. Jotenkin arki ei nyt kolahda. Arjessa on asioita, jotka ei tunnu mahtuvan mun maailmankuvaan..

On kummallista kun päässä liikkuu tällaisia ajatuksia, kelaa vaan kaikkea koko päivän ja huomaa sitten, että en ole tehnyt tänään mitään mutta olen ihan onnellinen. Vaikka kuvittelis että se kaikki todellisuudenpako viittais masennukseen tai vastaavaan, niin en mä kyllä masentunutkaan ole. En lähellekään, sillä tunnen sisälläni rauhaa.
Elämä vaan on käsittämätöntä. Elämä on niin paljon jotain muuta, kuin miltä se näyttää.

Mutta jotta ei menisi ihan hunningolle, niin päätän että huomenna teen jotain sellaista, että tunnen jälleen olevani lihaa ja verta oleva ihminen ja Suomen kansalainen, opiskelija ja mitä muita maanpäällisiä titteleitä mulla nyt olikaan. Jos vaikka siivoaisi ja tekisi jotain koulujuttua. Ne asiat tuntuu nyt toisarvoisilta, mutta kyllä nekin pitää hoitaa. Onneksi osaan haaveilla samalla kun teen kaikkea muuta. 

[Tiigris]

Mutta epätäydellisyyskin voi olla kaunista ja miellyttävää. 

On se kyllä aika kausiluontoista mihin ajatuksensa kohdistaa. Toisaalta mut vois luokitella autistiksi, kun oon niin toisessa maailmassa nykyään..

Ei vaan, mun elämässä ei juuri nyt oikein tapahdu mitään hirveen konkreettista. Odotan kuin kuuta nousevaa, että tulisi joku "seuraava askel" johonkin suuntaan. Nyt kun on aikaa, voi meditoida päivittäin ja vahvistaa yhteyttä yläkertaan. Joka ilta menee ainakin tunti sellasessa transsissa.. ja  transiittien aikaansaamaa tämä kai, jossain syvällä tässä uiskennellaan..
Sain eilen meditoidessa yhteyden isään, alkoi niin että kuulin sen naurua ja vaimeeta puhetta, kunnes aloin saada sanoista selvää. Oon odottanutkin että kohta mä alan kuulemaan sen. En viitsi tähän laittaa asioita, joita se sanoi mulle ja mulle on ihan sama luuleeko joku mun vaan kuvittelevan tällaiset asiat, koska itse koin sen todellisena.

Kaikki on niin ohimenevää, tämäkin, jotenka väliäkö sillä saako mistään otetta... :

Kukin käyttää elämänsä kuten parhaaksi näkee..

Mulla on kuitenkin aavistus että kohta asiat alkaa tapahtua...

[*Kide*]

Iltaa tupahan  
Tämä pässipää tulla tupsahtaa tukka banaaninuttural ja ruusulla koristeltuna, kalsarit ja villasukat, paidan riepu päällä pussahtelemaan   Olen niin koominen ilmestys nyt, että voi pojat  
Juhlista kotiutunut ja villasukat saa helliä korkokenkien kiusaamia varpaitani... seuraavaks saunaan ja tukka auki, jollakin konstin...  

Mutta hei!
Kyssäri teille kaikill... jos tiedät jotakin, jostakin toisesta tai toiseen jollakin tapaa kytköksissä olevasta asiasta. Kerrotko, vaikka tiedät toisen ehkä pahoittavan mielensä?
Myös mielipide asiasta, jota olen kuullut väitettävän... elekieli on suuri osa kommunikaatiota, ilman sitä paljon jää kuulia paitsi sanomasta. Tahattomatkin eleet kertovat ja luovat puhuttuun asiaan väri, syvyyttä tai sitten "sen" hajun ja uskottavuus kärsii puhujalla  
Kuinka paljon ihmiset tajuavat tämän päälle ja miten paljon sitä vois oppia käyttään...  :
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=1020&vl=2008

...ts. tahtoo taantua ulos tekstiviesti kommunikaatiosta... ei hyvä ilmiö...  

[Tiigris]

Mutta hei!
Kyssäri teille kaikill... jos tiedät jotakin, jostakin toisesta tai toiseen jollakin tapaa kytköksissä olevasta asiasta. Kerrotko, vaikka tiedät toisen ehkä pahoittavan mielensä?
Myös mielipide asiasta, jota olen kuullut väitettävän... elekieli on suuri osa kommunikaatiota, ilman sitä paljon jää kuulia paitsi sanomasta. Tahattomatkin eleet kertovat ja luovat puhuttuun asiaan väri, syvyyttä tai sitten "sen" hajun ja uskottavuus kärsii puhujalla  
Kuinka paljon ihmiset tajuavat tämän päälle ja miten paljon sitä vois oppia käyttään...  :
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=1020&vl=2008

...ts. tahtoo taantua ulos tekstiviesti kommunikaatiosta... ei hyvä ilmiö...  

Totta ainakin omalla kohdalla, käsitän ihmiset usein liian "kärkevästi" tekstiviesteistä tai puhelimessa..

Ja tuohon ekaan kysymykseen, pahan kuule pistit.
Riippuu tosi paljon siitä miten tärkeä se asia on.
Onko se oikeasti merkittävä.
Mieti mitä itse haluaisit kuulla/mitä et haluaisi kuulla.

Mielestäni kaikkea ei tarvitse kertoa...

Pitää miettiä tarkkaan: miksi minun tekisi mieli kertoa tämä asia? Auttaisiko se kyseistä ihmistä?
Vai aiheuttaisiko se hänelle enemmänkin pahaa mieltä?

Minulla oli eräs ystävä, joka pamautti heti erottuani exästäni nähneensä tämän baarissa kiehnäävän jonkun toisen kanssa. Sitä minun ei tosiaan olisi tarvinnut tietää, en todellakaan hyötynyt siitä tiedosta.

Jos olisin vielä seurustellut tyypin kanssa ja tällaista olisi sattunut, silloin tiedosta olisi ollut minulle hyötyä, vaikka se olisi satuttanut.

Ihmisissä elää halu kylvää draamaa, jopa tahattomasti loukata toisia sillä tavalla.
En sano tätä siis arvostellakseni ketään, itsekin varmaan olen joskus puhunut ihan liikaa.