seuraava »

[Lizzy]

*ei malttanut mennä vielä nukkumaan*

Mulla oli kans pitkään sellasta sumua ja usvaa kun oli itse ihan kauheen stressaantunu. vaikka aikasemmin olin jotain pientä kokenu ton näkemisen suuntaan. Nyt jotenki se on näemmä tullu takasin ja vaikuttaa vaan vahvistuneen sillä välin kun oli poissa. 

Enpä tiedä, mutta olen kovasti kiinnostunut kyllä kehittämään tätä ominaisuutta.

Ihanaa miten jokainen voi tavallaan luoda omia symboleita. Tai niitä vaan syntyy. Ja jos ne auttaa jaksamaan niin sitä parempi.

[*Kide*]

Juu stressiä pukkaa.. Se tuntuu ihme kipuiluna myös oikealla puolella kylkikaaressa, siis tuossa rinnan alla..
Tulee aina sellainen ihme tunne siihen ja joskus se kipu on sykkivää mikä huolestuttaa mua (sisäelinkivut on usein sykkiviä) ja tuohan on about maksan kohdalla, jos nyt yhtään muistan ihmisen anatomiaa..

Niin ja kiukku lähtee maksasta  Oisko paikallaan pien puhdistuskuuri...? Ja toivotaan noiden jänisten merkkaavan jotakin 
...mutta on sussa "munaa" ihminen... 500eur...  ihana! 

Niin huomenta vaan ja tuolla sivulla on kahvettä ja mansikkahillotorttuja, olkaa hyvä 
Mie lähden hommiin... 

[Tiigris]

Mun hiukset on kriisissä... Ne ei oo enää lyhyet mutta ei vielä pitkätkään.. Leikkaanko vai kasvatanko? 

Hiukset on joo ihan hyvä fetissi, mulle ne on kyllä jatkuva riesa oikkuutensa takia..

[kengururotta]

Mun hiuksista tuli muuten tosi kivat sen kampaaja käynnin jälkeen 
Pituudesta ei ottanut takaa kuin sen pari centtiä mutta sivuille jätti selvästi lyhyemmät kohdat
ja vinoa otsatukkaa 
Tänään sitte  isosisko kävi ostaa mulle pari purkkia punaista hiusväriä ja tässä nyt kirjoittelen
hiusvääri päässä  vähä jännää millaset tulee... toivottavasti EI ihan kirkkaan punaiset   
No ainaki vaihtelua...

Sattu muuten jännä juttu tässä yks päivä ku se mun isoveli joka on yrittäny itsaria niin on päässy
pari viikkoa sitte pois sairaalasta,niin yks ilta/yö sitä ei kuulunutkaan kotiin ja yleensä tulee aina
illalla kotiin tai edes ilmoittaa mihin menee ja vastaa puhelimeen.
No,kun kello meni jo yli keskiyön eikä mitään tietoa että missä se vois olla ja se ei vastannut
kännykkäänsä vaan se oli pois päältä ja sitte äiti löysi sen pyörän yhden rakennuksen
vierestä josta sit alkaa metsä ja tulee junarata siellä vähän matkan päässä...
kaikkihan meni ihan paniikkiin että nyt se on mennyt ja tappanut itsensä ja äiti
soitti poliisit ja isi ja veljeni kaveri käveli siellä metsässä taskulamppuineen kaatosateessa
etsimässä sitä...
Aika vaan kului ja mä ja  oltiin meillä kotona hoitamassa koiria ja sit mä vaan sanoin yllättäen että
"ei sillä oo mitään hätää." ne sanat vaan tuli mun suusta enkä oikeen ymmärtänyt itsekään miten
ajattelin niin,ja kun äiti soitti mulle niin sanoin sillekin että "mulla on vahva tunne että elossa se on."

ja  yritti selittää mulle että älä yritä kieltää totuutta että aika varmaahan se on että
se on menny ja tappanu itsensä...
Mutta mä vaan pysyin rauhallisena ja ajattelin että kaikki on ihan hyvin että mitä kaikki
säheltää.
Mulla vaan oli sellanen TUNNE... ja eipä aikaakaan kun veli käveli ovesta sisään ja ihmetteli
että mitä mä hereillä vielä oon  Sit se selitti että oli ollu siellä ja täällä ja tuola ja kännykästä loppunu akku yms.. kyllä se ihmetteli ku sanoin että poliisit ja kaikki etsii sitä 

Mutta kannatti vaan luottaa omaan intuitioon eikä alkaa panikoimaan kuten muut 

[Tiigris]

Hehe.. Kahvituvasta taitaa tulla kohta joku näkijöiden tupa.. Kivaa!

Siis mua ihmetyttää!!

Maailmankaikkeus on reilu. Mä saan parin päivän päästä ilmaiseksi crosstrainerin, jota ei oo käytetty ollenkaan. 

Hyvä vielä kun tein ihan järjetöntä treeniä tuossa ja vastasin puhelimeen hengästyneenä et "mitä asiaa, mulla on jumppa kesken".. "Aijaa sä jumppaat siellä, noh oisko crosstrainerilla kivempi treenata vaihteeks?"..
Mulla ja mun exällä oli crosstrainer mutta se jäi sille..
Nyt mä saan sitten oman, ilmaseks. 

Jännää kun on huono rahatilanne ja sitten saan kaikkea tavaraa ihan ihme kautta..
Toisaalta sellasta mitä en niin kriittisesti tarvitse, mutta kivaa kuitenkin. 
Toissapäivänä ajattelin että mulla ei oo heijastinta ja mun kaveri antoi mulle eilen heijastimen. 

[Lizzy]

Kuu Kalat on luontainen "näkijä"  uskoisin, että just tällä kuumerkillä on herkästi taipumusta vaistota asioita ja näin siis myös "nähdä". kenties myös aurinko kaloilla, tai nousu-kaloilla tai sellaisilla, joilla neptunus on vahva... ? mutta tuo kuumerkki nyt tuli ensimmäisenä mieleen kun on itselleni tuttu. Luulen, että se on just se puoli mussa, joka vaistoaa niin herkästi.

Dawnchild, olen myös kokenut tuon saman tunteen aikoinani kun masennus pitkän ajan kuluttua helpotti. Se tuntui juuri siltä ihan kuin olisi yhtäkkiä avautunut kokonainen uusi maailma! Maailma, jossa on paljon ja kirkkaita värejä, tuoksuja, makuja...  Kamalan surullista oli se, kun tajusi miten värittömänä ja harmaana maailman oli nähnyt pitkän aikaa. Hienoa, että koet nyt tämän ilon ja onnen mikä syntyy siitä, että huomaa niitä kauniita asioita ympärillä. 

On maailmankaikkeus reilu, olen samaa mieltä.  Joskus vaan tuntuu ironiselta, että just kun olin selvinnyt siitä masennuksesta niin sitten jo kohta iskee stressi. Että ei nää oppitunnit tästä maailmasta lopu... *huoh*
 

Mä pyörin kaupungilla ja jotenki tuli yhtäkkiä niin skorpioni fiilis ja muistin, että no niinpä kuu tais just mennä
  hauska shoppailla skorppari kuulla. Mustaa mustaa mustaa...  : Vaikka sittan hanskat ja korvakorut.  Niin ja noi Elwynin saapikkaat on upeet. 

[Lizzy]

Todellakin tuo kokemus opetti käytännössä itselleni sen mitä olin paljon henkisistä kirjoista lukenut. Että oma suhtautuminen vaikuttaa siihen miten asiat näkee ja kokee. Ikävä kyllä muista myös sen, että en olisi millään patistamisella voinut nähdä asioita eri tavalla silloin kun olin masentunut vaan se piti itse oivaltaa ja ymmärtää. Tuosta omasta pahimmasta masennusvaiheesta on jo sen verran aikaa, että en meinaa aina enää muistaa millainen se maailma on ja sitten yritän vain piristää ja patistaa. *huoh* se on muuten turhauttavaa kun itse näkee jotain mitä toinen ei millään näe eikä voi kokea.  Opettavainen kokemus sekin. Molemmin puolin.

yksilöllistä läpinäkökykyä...  Tuosta tuli mieleeni se kuu kalat kielteinen puoli, joka varmaan on aurinko kaloillakin, että on joskus vähän liiankin "näkymätön" ja persoonaton. Pienenä sitä ei ymmärtänyt eikä pystynyt käsittelemään, mutta nykyään kyllä iskee kiukku, jos joku pitää minua läpinäkyvänä tai ei usko, että minulla on ihan oma persoonallisuus ja mielipiteet ja tunteet ja ajatukset. 

[Tiigris]

Luulen että tuo läpinäkyvyys ja persoonattomuus koskee myös muitakin muuttuvan laadun merkkejä.
Minun kartassani  DC  ovat muuttuvan laadun merkeissä.. Koen usein hukkuvani massaan.. Jotkut raivostuvat siitä että olen välillä hyvin ympäripyöreä ja minulle käy miten vaan ja kaikki on ihan sama ja olen avoin kaikille ja pidän asioista jotka ovat "vastakkaisia" ilman että kokisin ristiriitaa..

Harvemmin alan erittelemään kellekään mikä on lempi leffani, lempibändini tai lempivärini, koska en oikein itsekkään tiedä.

minä en vaan tykkää ajatuksesta että olisi liian ehdoton ja valikoisi..
Vaikka kyllä minulta mielipiteitä löytyy. 

Masennus.  No, nyt en kyllä ole ehkä masentunut, mutta usein allapäin, enimmäkseen vaan kovin stressaantunut. Onneksi osaan välillä sulkea kaiken pois mielestä ja tanssia kuin sekopää yksin täällä asunnossani, kaiken ihan järjettömän mauttoman musiikin tahtiin. Tein äsken niin ja ajattelin että "tätä minä rakastan"..

Mutta kaikki ei ole vain omasta itsestä kiinni. tai on, mutta elämässä yksinkertaisesti on helpompia ja vaikeampia kausia.
Jos vaikka opiskelee niin aika usein viimeinen puoli vuotta on helvetillisen stressaavaa. Jos on hermoheikko ihminen niin sellaisissa elämäntilanteissa käydään aina äärirajoilla, kunnes opitaan elämänkokemuksen kautta hallitsemaan paremmin stressiä. Itse olen oppinut sen että stressi ja alkoholi ei sovi yhteen, joten olen vähentänyt huomattavasti. Olen yrittänyt panostaa ulkoiluun, koska happi tekee hyvää aivoille.  Kaikkia tällaisia pikku juttuja. Ennen kaikkea yritän olla olematta liian ankara itselleni, vaikka olen kykenemättömyydessäni tarttua asioihin lykännyt niitä aina vain eteen päin. Ei se ylenmääräinen itsensä haukkuminen ainakaan paranna asioita.

[kengururotta]

yksilöllistä läpinäkökykyä...  Tuosta tuli mieleeni se kuu kalat kielteinen puoli, joka varmaan on aurinko kalukset.oillakin, että on joskus vähän liiankin "näkymätön" ja persoonaton.

Tää on kyllä ihan totta...  Mukautuu joskus kaikkeen ja menee muiden mukana siinä huomaamattaan... joskus meen vahingossakin liikaa vaan muiden ehdoilla että ihan sama minne mennään,
sinne minne TE haluatte niin kyllähän MÄ seuraan. Joskus oikeen ihmettelen
miten jaksan olla niin "kiltti" vaikka kyllä musta luonnetta löytyy jos sille päälle satun 
Vieläki joskus pitää oikeen pinnistellä että USKALTAA ja YMMÄRTÄÄ sanoa sen omankin mielipiteen
esille,ei siihen kuole vaikkei aina ookaan niin vaatimaton.
Monesti vaan pääsee helpommalla kun antaa muiden päättää asioista jotka ei kuitenkaan niin tärkeitä
loppujen lopuks oo..

Vitsi mun tekis mieli lähtee johonki matkalle,oon niin kyllästyny olemaan täällä.
Mutta mihin sitä vois mennä? Varsinkin kun rahaa tulee enskuun alussa 140e niin ei sillä
kyllä hirveesti juhlita mutta kai sillä jonku reissun heittäis... Mietin et ottaisin  :n mukaan
mutta sit toisaalta kun eilen molemmilla meni jotenki hermot toisiimme niin ajattelin että ehkä lähdenkin
yksin että saan olla ihan rauhassa ja irti kaikista ja kaikesta. Mietin monesti että haluaisin ainaki
viikoks johonki,MUTTA MIHIN IHMEESEEN VOISIN MENNÄ???  ?
pääasia että pois tästä kaupungista ja eroon kaikista tutuista hetkeks. :
Ehdotuksia kehiin!

[Lizzy]

Niin jos se läpinäkyvyys ja persoonattomuus on ihan aitoa eikä aiheuta itsessä ahdistusta niin eihän siinä silloin mitään väärää ole. Silloinhan se on tavallaan osa persoonaa se tietty muuttuvuus. pointti olikin juuri se, että jos sinulle asiat eivät ole ihan sama, mutta muut jotenkin haluavat kuvitella, että sinulle aina on. niin... ongelmia.  Mulla on kans ollu joku ihme pelko, että siihen suurinpiirtein kuolee, jos joskus sanoo jonkun oman mielipiteen.  Olo on niinku kuolemantuomiosta armahdetulla, jos toinen sitten kuunteleekin tai peräti arvostaa sitä mielipidettä. Ei oo kivaa.  Hyvä että kuu kaloissa on sitten hyviäkin puolia ton vastapainona.  Se on ihan hirveen vaikeeta ollu mulle oppia tai opetella ilmaseen omia mielipiteitä ja tunteita ja ajatuksia, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa... 

Mulla alkoholi ja stressi ei oo niin paha yhdistelmä.  Mutta masennus ja alkoholi. Voi kauhea.  Se oli ihan tuhoon tuomittu sekoitus minulla ja piristyin aivan silminnähden heti kun lääkkeiden myötä lopetin alkoholin käytön kokonaan joksikin aikaa. Se oli aivan mahtavaa. Olin melkein pari kk ihan selvinpäin en juonut tippaakaan. Se oli todella pitkä aika se siihen aikaan... Uskon, että lääkkeet oikeasti vaikuttivat, mutta luulen että tuolla alkoholin pois jäämisellä oli myös iso osa asiaan. Se oli yksi selviytymiskeino, joka tuli esille siinä tilanteessa.

Tietysti elämässä tulee vastaan kaikenlaista, eikä kaikki todellakaan siinä mielessä ole itsestä kiinni mitä elämässä tapahtuu. Mutta se on kyllä aika pitkälle itsestä kiinni, että miten näihin kaikkiin elämän heittämiin asioihin suhtautuu. Useimmiten sitä ensin ahdistuu tai lannistuu, jos on vaikea tilanne, mutta sitten alkaa etsimään niitä selviytymiskeinoja. Miten selviän tästä masennuksesta tai stressistä tai mitä sitten elämä tuokaan. Juuri noita asioita, että huomaa ahaa alkoholi ei nyt sovi tähän olotilaan, vähennän käyttöä tai ulkoilen enemmän, huolehdin että nukun tarpeeksi.. Varmaan yksi iso syy siihen miksi kohtaamme ongelmia tai vaikeuksia on juuri se, että oppisimme keksimään tai löytämään keinoja selviytyä ja ajatella että hei selvisin tästäkin! Hienoa. 

Voi mikä saarna taas... mutta toivottavasti vilpitön ajatus sieltä nousi esille. 

Hei mulla kans aivan julmettu matkakuume.  TAHTOO!!! mutta rahatilanne eikä velvollisuudetkaan oikeen vielä anna myöten... (syyllisyys, huono omatunto vs. vapaudenkaipuu...)

Hemmetin Uranus ja Saturnus jotka kiusaa muuttuvia merkkejä kun toisaalta on velvollisuuksia ja toisaalta aivan kamala vapaudenkaipuu.  aarg. 

[K-NRJ]

Rapu-mieheni soitti että hänen autonsa oli sammunut Helsingin keskustaan, kysyi mitä tehdä kun moottori reistailee. Käskin ottaa rauhallisesti.  Näin vastaa Kauris.

Mutta vettä tulee kuin esterin p..seestä ja itse olen iloinen koska olen kotona kuivana.

Minulla on aivan hassu fiilis. Päässäni soi ikivanha ralli:

http://www.youtube.com/watch?v=lKudwSJWocs&feature=related

Ja tämä kaikki tuli mieleen Kuu Kaloista (poikani ja mieheni ovat  )

* muoks. niin Lizzylle piti kommentoimani että  ja  on niin tunteellinen yhdistelmä että varmasti välillä tekis mieli tehdä vaikka mitä, mutta tuossa yhdistelmässä luovuus on myös hyvin vahva. Ja kuka se sanoikaan että luovilla ihmisillä olis helppoa? 

[Tiigris]

Mulla on huomenna koulua ja meen yksin sinne,
kun ne kaks mun parasta kaveria menee eri sivuaineen tunneille kun mä
ja mun ryhmän paras kaveri ei tule..

Jotenkin tunnen itseni aina käsittämättömän heikoksi siinä ryhmässä, en tiedä miksi.
Minulla ei ole mitään sanottavaa ja perusteltavaa.
En ole ihminen joka kertoo mielipiteet ääneen jollekin luokalle
ja kun ne meidän tunnit on aina keskustelua ja kuvitteellisten ryhmien vetämistä..
"tyyliin pidänpä teille luokkakaverini nyt tällaisen ryhmän jossa te olette yläastelaisia ja minä annan teille huumevalistusta".. Ensinnäkin se tilanne ei ole millään tavalla aito, koska en tosiaankaan osaa eläytyä enkä pistä todellisia taitojani peliin kun vedän tuollaista puolitutuille, joissa on yksi ihminen kenestä en tykkää..

Haluaisin opiskella muuten kuin käyttämällä persoonaani työvälineenä, koska minun persoonani ei todellakaan kuulu kenellekkään jos en sitä halua paljastaa.

Tuntuu että toiset osaa ottaa osaa keskusteluun ja olla aktiivisia hirveen pinnallisilla, mutta hyvältä kuulostavilla kommenteilla.. Kun mä sanon jotain niin se on aina jotain henkilökohtaista tai syvälle menevää..
Ja mä en tuollaisessa tilanteessa kestä, että joku sanoo eriävän mielipiteen sellaisella äänensävyllä ettei kunnioita jotain minkä olen kokenut tai jotain mitä tunnen. Siksi olen mieluummin aina hiljaa..

Mä olen liian herkkä. Tuntuu että varsinkin koulussa olessa jonkun tarvii vaan vaikka katsoo mua vähän väärällä tavalla ja mulle tulee olo, että haluun lähteä kotiin itkemään..
Miten se on mahdollista?? Kun tuntuu että oon ihan väärässä paikassa niiden ihmisten seurassa..

[Lizzy]

Ehkä todellisuus on karu, mutta musiikki on niin kaunis asia!

Tää tuhlaajatyttö palasi kotiin.   Äläs nyt Moralia, mun ja Elwynin kaltaiset pitää tällä hetkellä taloudesta huolta.  

No joo en ymmärrä taloudesta mitään, enkä välitäkään, mutta oon löytäny tänään vaikka mitä sellaista, joka on ihastuttanut elämääni. Varsinkin musiikkia. Taas se   varmaan... ja mulla oli just Venuksen paluu. Malja sille.   En siis ole kovin vakavalla tuulella ja maailma saa mun puolesta pelastaa itsensä ihan itse.

Kaurisnergiaa, kyllä todellakin tuolla yhdistelmällä haluaa vaikka mitä. Onneksi Jousimies stellium ja 6.huone painotus ja mars kauriissa saa muhun vähän ryhtiä. Aloin miettiin, että Jousimies voi vaikuttaa joissain tapauksissa aika vaeltelevalta tapaukselta ja haihattelijalta, mutta tulimerkeillä ainakin jousimiehellä on aina oltava jokin päämäärä mihin tähdätä. Oli se sitten urheilijanura, toimistusjohtajan virka, valaistuminen... tai vaikka opiskelupaikka, matka... Jotain pitää olla mikä sytyttää ja saa innostumaan ja polttaa eteenpäin. Jotain konkreettista tai jokin henkinen ajatuskuvio tai tavoite tai joku...
Sillä sitä jaksaa ja kuu kalat antaa intuitioo mihin päin seuraavaks tähdätään ja nousu rapu reagoi, tunteella.
Siinä mun kartta.  

Dawnchild, mulla on kans sellanen olo, että oon vasta syntymässä nyt ollu 25v. Mikä ihanan kipeä ikä.   Mutta en koe, että se olisi jotenkin kamalan surullista vaan päinvastoin nautin täysin siemauksin joka hetkestä, jolloin minusta tulee enemmän minä.

 

Kummallisissa tunnelmissa tänään. Mun pää suodattaa kaiken ikävän pois ja ottaa vaan kaiken luovan ja positiivisen vastaan.  

Tigrix, tiedän todella hyvin mistä puhut. Mulla on ollu yliopistolla viimeset 5 vuotta ihan samanlainen olo. Mutta mä oon aina menny takasin kotiin, itkeny jos on itkettäny ja kun olen taas saanut olla omassa maailmassani niin jaksan olla muiden kanssa. Ihmisten, joiden kanssa en tunne mitään yhteyttä ja paikassa joka tuntuu täysin turruttavan ja puuduttavan tutulta ja samalla itselleni ihan vieraalta ja merkityksettömältä.

Tällä hetkellä mun silmät syttyy kun ajattelen, että en oo siellä enää kauaa ja sen jälkeen VOIN TEHDÄ IHAN MITÄ VAAN!!!! Koita jaksaa! Ei sinullakaan ole enää pitkä matka siinä paikassa. *halaus*

[kengururotta]

Mikähän mua taas vaivaa ku tekee vaan mieli itkeä 
Ehkä yliväsymys... en jaksanu kouluunkaan (taaskaan) tänään,ja pientä riitaa  :n kanssa
tai jotain ihmeellistä,en oikeen jaksais tällasta että joudun aina yhtäkkiä taas stressaamaan
jostain kun se saa päähänsä jotain  Olis niin helppoa olla vapaa ja riippumaton kenestäkään.
Eikä sekään juttu tällähetkellä mun mieltä vedä matalaks,en oikeen tiedä että mikä sitten 
No ehkä se on just se...
Oon välillä alkanu miettimään että tätäkö tää nyt on,tässäkö tää nyt on?Tällastako tää onkin?
Jotenki en kestä yhtään vastoinkäymisiä.. hyvinä päivinä tuntuu että rrrrakastan niin sitä ihmistä enkä vois elää ilman  Mutta tällaisina päivinä tulee sellainen olo että IHAN SAMA!!!!
Vaikka hyviä päiviä on enemmän entä huonoja tässä suhteessa,mutta joku juttu on alkanut
pikkuhiljaa mättämään ja kasvamaan mun sisällä ja vyöryy kohta lumipallona ulos... sais vaan tietää
että mikä se on...
Mun ei tartte kaikenlaista kestää,pitää alkaa miettimään suhteen hyviä ja huonoja
puolia ja että kumpia on enemmän ja kumpia vähemmän ja päättää sitte miten eteenpäin   

Onneks on aina olemassa ystävät,niitä ei voita mikään 


On ollu jo muuten monta päivää tosi vetämätön olo,ihan sellanen että ei vaan JAKSA eikä pysty
tehdä mitään tai edes ajatella hirveesti mitään.. ehkä pitäs alkaa syömään enemmän kaikkee vitamiineja yms terveellistä ruokaa 
Mutta nyt kuuntelemaan musiikkia ja haaveilemaan.

good night everyone!

[Tiigris]

Joo, hyvää yötä täältäkin.. Mä meen nukkumaan 
Ihme kyllä, en yleensä malta mennä ennen kun ollaan jo seuraavan vuorokauden puolella..
Mä vaan näin viime yönä sellasta unta jossa olin sellasen miehen kanssa ketä rakastin,
ja kaikki oli niin onnellista ja mä ajattelin vaan että vihdoinkin tää totetutui että onneksi jaksoin uskoa..

Mun pitää nyt siis mennä tsekkaamaan jatkuuko se uni edelleen.. :

Mä oon parina iltana pyytänyt että saisin unessa kohdata sen tulevan miehen..
Ja sit se tapahtui.. Se oli se.. Sen vaan oli oltava se!!
Koska siinä unessa oli niin uskomaton rakkauden tunne.