Iltaa tupaan!

Ompas täällä taas tapahtunut. Iltakahvit ottaisin vielä, suurkuluttaja kun olen niin ei mene yöunetkaan.
Tuosta irtipäästämisestä...
Näen itseni kohdalla tuon irtipäästämisen haasteen siinä, etten itse asettaisi ennakkoon odotuksia elämälleni, mitä siinä pitäisi saavuttaa tai saada, ihmissuhteille, millainen ihminen täytyy olla että voin rakastua, millainen on ystäväni jne.
Niin kauan kun itse asettaa tiukat tai löyhemmät odotukset elämälle se tarjoaa vähemmän, koska silloin voi tulla torjuttua ne asiat jotka eivät vastaa odotuksia. Mitä kaikkea jää kokematta?

Enkä nyt tarkoita, että kaikki pitäisi ottaa vastaan tai ettei missään tarvitse asettaa rajoja. Vaan sellaista lempeää otetta itseen ja ympäristöön, mitään ei ole pakko saavutta, eikä ketään torjua.
Ja tottakai ihmisiin, asioihin, tavaroihin tulee kiinnyttyä, mutta liiallinen kiinnipitäminen ruokkii vain menettämisen pelkoa ja unohtuuko kokonaan niistä nauttiminen?

Tämmöisiä tuli mieleen.
Ja ihmisten kanssa

Olen pelottava/ vaikeasti lähestyttävä

Näin olen antanut itselleni kertoa.
Katseeni sen kuulemma tekee, toiselle tulee olo että "onko vetskari auki, sinappia rinnuksilla vai roikkuuko räkää nenästä."

Olisiko se

joka tekee katseesta "vähän" intensiivisen, koska oikeasti vaikka

olenkin en tuollaisia etsi (huomaan kyllä, jos niin on

) vaan keskityn ihmiseen ja tykkään keskustella mistä vaan ja PALJON!
Laitetaas vielä tuli tuvan takkaan, kun aika viileä on ilma.