Voi kiitosta teille kaikista lohdullisista ja rohkaisevista sanoista...
Saa nähdä mitä tulee, tuleeko mitään, koska tulee - ei siis oo kiire...
Siis niinkuin että pullat ei ole VIELÄ uunissa.
On pitänyt käsitellä tunteita paljon, ennen kuin uskalsi päättää et seuraava saa tulla. Halusin päästä pelosta pois. elkään kyl vieläkin, mut en niin paljon. Tavallaan luotan. Vähän haparointia, mut halu uskoa ihmeisiin ja siihen et asiat menee niinkuin parhaaksi kaikille on, on suuri. Kyllä se tästä.
Tämä ajatus ainakin antaa mulle ihan hirveesti energiaa ja puhtia päiviin ja olen innostunut. Siis olotilani on innostunut, on sitten tv:n katselua, kiukkuisen lapsen nukkumaan laittamista
, ulkilua sateessa... Eli arkisissakin asioissa pysyy se mielentila. Se kertoo, että päätös on hyvä ja oikea on nyt ajoitus tälle.
Mukavaa viikkoa teille!
Eikö olekin ihanaa, kun voi kohta taas kietoutua neulepaitoihin ja vetää jalkoihin villasukat, sytyttää kynttilöitä ja tunnelmoida pimenevässä illassa? Tulee ihan sellainen olo että tahtoo vähän vaihtaa sisustusta ja leipoa jotain mistä tulee kotoinen tuoksu. Syksy on kyllä jotenkin niin romanttista.
