seuraava »

[Kuuhilda]

Toi joustamisasia on aina pinnalla mun elämässä, lapsesta asti mulle hoettiin että koska olen ainut lapsi, en voi sille mitään että tulen olemaan itsekäs, laiska ja kai jotenkin kauhea ihminen.  Mutta ehkä isäkin vain oli katkera siitä että lisää lapsia ei enää yrittämisestä huolimatta tullut..
Juttelin jotain omanapaisuuksista tuon miehen kanssa juuri, ja hän sanoi että pitää minua varsin vähän omanapaisena. Ehkä olen onnistunut sitten itseni kehittämisessä. 

Minä en ole ainoa lapsi..tai olen ja todellakaan en...mutta itsenäinen olen saanut olla jo ihan pienestä muksusta, ei ole tarvinnut paljon kysellä. Ja sitten kun piti, laitoin kapuloita rattaisiin...ja sitten seuraavaan ääripäähän; uhrautumiseen 
Se semmoinen sopiva välimalli tuosta, kiitos.
Positiivista palautetta on aina hyvä saada, erityisesti itsensä kehittämisen suhteen

Eivät ainoat lapset toki aina ole pissapäitä, mutta kummasti se ainous siinä helpottaa noiden taipumusten pinnalle tuloa...

[Ave^^]

Monet sanovat että ainokaiset on niitä kuspäitä, mutta kyllä se on niin, että ainut lapsi on se joka kärsii sisältä eniten. Lähinnähän kyse on siitä hiljaisestä itsekkyydestä, eli ottaa itseensä kaiken (joka omalla kohdallani ehkä eniten on työstön alla ja tarpeessa). Sisarusten kanssa oppii, ettei kaikki ole aina niin vakavaa. Jotkut sitten oksentavat sen pahan olon ulos eläen jonkinlaisen kuoren turvassa. Haavoita ennen kuin tulet haavoitetuksi -meiningillä.

Kuitenkin, en jotenkin pidä tälläisestä yhden seikan perusteella tulkitsemisesta, kun elämiä ja perheitä on niin erilaisia niin ainokaistenkin kuin sisaruksellisten kesken. Kokonaisuus on se joka määrittää ihmisen, mutta myönnettäköön silti että sisarusten puuttuminen on kyllä omat hankaluutensa elämään tuonut, ei sitä voi kieltää.

[Kuuhilda]

Hyvä näkökulma Ave.

Kyllä se taitaa niin olla tässäkin asiassa, kuten monessa muussakin, ekana nyt tulee mieleen homoseksuaalisuus kun siitä Israelilaisen homoseksuaalin käännyttämisestä  luin, että ihminen arvostellaa kovin helposti tuijottaen tuota yhtä seikkaa, jos tuollainen jokin on 

Tuo ainous on tosiaan erilainen, mutta melkoinen haaste sille ainokaiselle itselleen ja myöskin vanhemmille.

" Entisessä elämässä" ystäväpariskuntani teki toisen lapsen pääasiallisesti siitä syystä, ettei ensimmäinenkään joutuisi olemaan niin yksin maailmassa sitten, kun vanhempia ei enää ole...

[Kuuhilda]

Ihanaa *Marie*! Minne...?

Voin kuvitella... on ainakin melkoinen...tosin, minä  kyllä kadehdinkin tuota neitsytmäisyyttä tuollaisessa tilanteessa

[Kuuhilda]

Rooma
Hienosti sattui nuo paikat teille!

Minä kun pakkaan, niin teen sitä kaksipävää...huitaisen aina jossain välissä muistamani asian kasaan, ja ihan kaikki on hujan hajan ja lopputulos on yleensä se, että mulla on puolet semmoista mitä ei tarvita, ja osa siitä mitä olis tarvinnu on kotona. Enkä tiedä missä mikin on, ainoastaan sen, että se on mukana...jossain.

*A*
Tsemppiä

[Lizzy]

Rooma on mielenkiintoinen kaupunki. Ja loppujen lopuksi yllättävän pieni. Kaikki nähtävyydet on oikeastaan ihan kävelyetäisyydellä. Roomasta huomaa, että ollaan jo etelämmässä Italiaa. Ihan eteläinen Italia on todella köyhää ja Rooma alkaa jo muistuttaa siitä. Maisemat lentokentältä on mielenkiintoiset ja itse kaupunki on kyllä kulttuuri intoilijan unelma. Itse en osannut etsiä kirpputoreja, mutta siinä kaupungissa riitti ihmettelemistä. Ja se liikenteen meteli, sitä ei voi edes uskoa. Italiassa en ikinä suostuisi ajamaan. Onneksi siellä on myös katedraaleja, joihin voi mennä ihastelemaan. Roomassa uusi ja muinainen elää rinnakkain ja se tekee kaupungista ihan toisenlaisen kuin missään Euroopassa. Ja Italialaisiin ei kannata suhtautua niin vakavasti.  Kaikki on vähän sekaisin, mutta kuitenkin hoituu.

Mukavaa matkaa! 

[Kuuhilda]

Kaikki on vähän sekaisin, mutta kuitenkin hoituu Kuulostaa ihan multa 
Onkohan mulla edellisiä elämiä Italiassa tai muualla keskieuroopassa

[eppana]

*Marie* , sama juttu täällä tuon ahdistuksen suhteen  .
Toisaalta varmaan siksi kaipaankin Thaimaahan kun ärsykkeitä kaikille aisteille oli se 24h/vrk. Toisella viikolla tuli sit se suloinen turtumus ja alkoi todellinen rentoutuminen.
Vaikka sitten kun palasi takaisin, meni aikansa tottua taas "steriiliin hiljaisuuteen".

[Pakolainen]

Roomassa on Euroopan pahin ja vaarallisin liikenne. Suomen Helsinki ja Oulu eivät tule kaukana perästä suhteessa väkilukuun. Aminthirin kommentti kauemmista ruokailupaikoista olisi kuulemma paikkansa pitävä. Juokaa kahvia Italiassa! Minä joisin!

[Kuuhilda]

Miksi mulle ei vastata? 
Siis kaksi tärkeää viestiä joita olen eteenpäin laittanut, muksujen asioissa, eikä voida vastata.
Miksei?!
PÖH!

[Päivi]

monny viikon vetäny macajauhetta. ekat 3 pvää se närästi, mutta oon mielestäni ollu vähä virkeempi. tiä sitte johtuuko tosta vai muusta.

Huanot kengät on huano kävellä. mulla on kymmeniä kenkäpareja, mutta käytän vaan crocseja. Ny ostin uudet viä ko on toi niitten kotisivulla kengät joita kattelin jo syksyllä  -60% , mukuloitten ne cosmobootsin on kans 25€ vaan. molemmille mukuloille otin semmoset.

[Tiigris]

Hyvää matkaa Marielle, ellei jo kerenny lähteen?!   Ja toki ne lapset rähisee joka maassa samalla tavalla..

Piru vie mulla on ollu jotenkin rasittava viikko taas..
Kelaan raha-asioita ja ahdistelen ettei ropot riitä ees pieneen itsensä hemmotteluun nyt, samalla ketuttaa et mies ostelee koko aika uusia jääkiekkovarusteita... En tajuu kuinka monta visiiriä tai mailaa tai ties mitä suojaa sen tarvii ostaa ennen ku löytyy sopivat, ja aina sama "tää makso vaan pari kymppiä".... Ensin osti siis ison kassillisen niitä varusteita 300€lla ja nyt se on varmaan ostanu lähes jokaista varustetta uuden yksitellen ku oli tyhmä tai väärän kokonen tai jotain ja sit katkaisi mailansakin viime treeneissä "no ei se ollu ku pari kymppiä"...
HUOH:::::::::::  

Okei, ei se siis oikeesti mua haittaa, ärsyttää vaan jos ymmärrätte.   Itse ostelen ihan holtittomasti jotain korkokenkiä ja koruja joita käytän sit loppujen lopuks tosi harvoin. Tilasin just H&M versace-mallistosta mekonkin ihan hetken mielijohteesta.. Kun nyt oli vaan jotain tilattava.   Jotenkin mulla on kauhee materialistisen tarpeen tyydyttämisen jano; tuntuu et tarvitsen ja haluan kaikkea mahdollista mitä en tarvitsekaan; se toisi mulle onnea, iloa, turvaa, menestystä ja parempaa itsetuntoa. (vaikka siis tiiän ettei oikeesti tois ainakaan pysyvästi)... Onkohan tää nyt jotain sellasta et mulla on nyt turvaton olo, kun en oo enää addiktoitunu ruokaan niin pahasti? Aina pitää olla joku addiktio?!

Sillon ku oli raskaana, oli niin helppoo. Mä itkin koko ajan onnen kyyneleitä asiasta ku asiasta. En menettäny koskaan hermojani. Rakastin kaikkea. Ainoastaan fyysinen olo oli välillä vähän inhottava. Mut en oo elämässäni niin seesteinen ollu ku sillon..
Nyt sen siis huomaa kun nää mielialat on "normaalin hormonitoiminnan" seurauksena alkanu meneen vuoristorataa. Stressaan ja sekoilen ja masistelen ja kaikkea maan ja taivaan välillä.... Oon ihan epäbalanssissa.

[Kuuhilda]

*A*
Siks ku siinon NIKS on ihan hyvä ja pätevä vastaus aika moneen juttuun

Onhan toi Tiigris sillon ihan ok, jos molemmat saa tasapuolisesti törsätä sitä rahaa omiin hitkulivitkuttimiinsa. Mut jos toinen vaan törsäilee omaan itseensä ja muut elää kädestä suuhun se on ihan takapuolesta...ollu semmosessa systeemissä...enkä ole enää

Mullakin on kyllä addiktioitumisen tarve...vänkään sen jostain, ja kun yhden jättää pois, niin tulee tilalle toinen korvaamaan
Ruoka, tupakka, netti, kirjat, peli, tavarat...aina joku on!

Tarvis varmaan selvittää, mikä tän tämmösen pohjimmainen syy oikein on? Mihin sitä tuttia niin kokee tarvitsevansa?

[Amber]

Itse olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja pukeutumisesta, ja selailen nettikauppojen tarjontaa päivittäin. Mutta koska elän opintotuella, niin keräilen vaatteista kuvia talteen koneelle. Katselen sitten niitä kuvia ja mietin miten yhdistelisin. Jos todella jonkun vaatteen haluan niin laitan kirjamerkiksi ja seuraan milloin se tulee alennukseen. Tai jos ei ole liian kallis niin saatan joskus ostaakin. Sitten kun joskus menen töihini niin olen siihen mennessä varmaan kehittänyt sen verran itsehillintää etten osta ihan kaikkea mitä haluaisin. Ei niitä vaatteita ehdi kuitenkaan niin paljon käyttääkään. Olen yrittänyt myös purkaa luovuutta ompelemalla ja nyt tekemällä koruja.

[Tiigris]

Amber, minäkin tsekkaan päivittäin usean nettikaupan tarjonnat + luen säännöllisesti n. 20 tyyliblogia... Siis päivittäin sitäkin..
Joskus mietin itsekin että tämä on liikaa, voisin yrittää edes joka toinen päivä unohtaa kaikki muotihömpötykset.
Mua usein ahdistaa se tavaran määrä mitä näen internetissä.  
Ja se on totta, et kaikkia niitä vaatteita mitä tulee haalittua, ei tosiaan paljo ehdi käyttää, koska valitettavasti niitä tilaisuuksia "pynttäytymiseen" ei tällasella kotiäidillä ole muuta ku kerran pari viikossa... Sanomattaki selvää että lenkille mennään tuulipuku päällä ja kauppaan mennään päällä aina samat farkut, sama takki ja samat kengät...
Joskus mietin että haluaisin vaihtaa ammattia senkin takia, et meillä käytetään sitä "ihanaa" valkoista uniformua koko ajan...
Pukeutuisin niin paljon mieluummin jakkupukuun ja korkokenkiin.