seuraava »

[Kuuhilda]

Kaverit on ihania 
Hei Tiigris...kato nyt, mitä se meinaa, anna vain välien lämmetä, mutta jos vielä osoittautuu kakkamaiseksi tai yksipuoliseksi tuo ystävä ja ystävyys, niin anna olla?

[faerie]

*A*, täällä on aurinkoleijona toiminut sovittelijana erään neitsyen kanssa koko viikon!! Se olen minä joka asioita yrittää sopia, myötäillä ja taipua ja pyytää anteeksi. Mutta tämäpä ei voi niellä ylpeyttään ei sitten lainkaan ja pyytää itse anteeksi ja myöntää omia virheitään, mitä minä tietysti kaipaan. On se kyllä koetellut minun ymmärtäväisyyden rajoja mutta pyrin silti aina miettimään miltä kannalta hän sen asian näkee ja miltä minä vaikutan hänen silmissään.

soma, olit oikeassa, korvatulehduksenhan se laitto alulle ja nyt tuntuu kun pää ois jossain vesisäiliössä. Kuulen kaiken kahtena...

[faerie]

*A*, täällä on aurinkoleijona toiminut sovittelijana erään neitsyen kanssa koko viikon!! Se olen minä joka asioita yrittää sopia, myötäillä ja taipua ja pyytää anteeksi. Mutta tämäpä ei voi niellä ylpeyttään ei sitten lainkaan ja pyytää itse anteeksi ja myöntää omia virheitään, mitä minä tietysti kaipaan. On se kyllä koetellut minun ymmärtäväisyyden rajoja mutta pyrin silti aina miettimään miltä kannalta hän sen asian näkee ja miltä minä vaikutan hänen silmissään.

Ahaa, no tämänhän selittänee sitten se että ko. tyyppini on nouseva neitsyt!

*A*

  Voi ei, mikä ihana yhdistelmä....
Ja olo on itse asiassa aika hyvä, pikku hommia olen tehnyt halki päivän ja sitten vain löhönnyt sohvalla. Annoin itselleni ja korvalle reikiä tänään ja se tuntui auttavan.

[Tiigris]

*A*, minulla ja kalaystävällä oli aiemminkin sellanen vaihe et hän oli kamalan kiireinen ja tunsin jääväni ulkopuolelle, silloin avauduin hänelle ja kysyin et eikö hän enää tahdo olla kanssani tekemisissä ja sillon hän ihmetteli et ei tosiaankaan ole mistään sellaisesta kyse, et tottakai hän tahtoo olla mun kanssa, mut ei vaan jaksa nähdä niin usein ihmisiä ja viihtyy omissa oloissa kun on vapaata.
Kai se on tällä kertaa ihan sama asia ja ehkä mun tarvii vaan hyväksyä, et kaikki ei ole samanlaisia "kyläluutia" kuin itse olen..

Itseasiassa tää  soitti mulle eilen töistä ja sanoi et iltavuorosta puuttuu työntekijä ja hän etsii sijaista, et oonko kiinnostunut..
Siitä 2 tunnin varoajalla menin tekee sunnuntai-iltavuoron, eli luvassa on iltalisät ja tuplapalkka, ei paha!
Ja siis menin sinne omalle osastolleni, josta mun piti pysyy poissa! Mut ihana oli ne tutut työkaverit nähdä..
Ja musta tuntuu et mies on tosi ylpee musta kun oon alkanut tekeen keikkaa. En tiiä, kai sitä on alkanu painaa vastuu rahansaannista niin paljon et se tuntee katkeruutta kun oon koko ajan kotona.  En tiiä kuvitteliko se et mä en enää tahdo töihin kun oon niin mukavuudenhaluinen tms?!  Nää on näitä ärsyttäviä parisuhteen juttuja jotka aiheuttaa hiertoa, raha työt opiskelu......
Kummatkin haluaisi opiskella ja mielekkäämpää työtä, mut jomman kumman pitää aina uhrautua se joka tienaa sillä välin kun toinen toteuttaa unelmaa. Vois ehkä kumpikin opiskella yhtäaikaa, mut mä en oo ihminen joka haluaa sekä tehdä töitä ja opiskella yhtäaikaa ja pitää lasta hoidossa ikäänsä nähden liikaa. Mun mielestä vauva tarvitsee vanhempiansa ennen kaikkea. Lapsi on tärkein.

Joo, mut jatkan joogaamista.

zzzeeeeen vaan sille kaikille 

[Kuuhilda]

Ääääh...parisuhde.
Mulle tulee olemaan hirveän vaikeaa jos joskus sellaisen aloitan vielä. Siis se, että mun mielestä täysin mun omissa asioissa täytys ottaa huomioon jonkun toisen vinkumiset 
Siis tottakai ja tietenkin, mutta musta ei taida enää olla semmoseen ihan noin vaan?
Mutta onko pakkokaan? Eikö parisuhde voisi toimia jotenkin toisikin...itsenäisesti ja oikeasti riippumattomasti? Hmmm.

Siis ystäväni odottaa, ja omasta mielestään hän voisi vielä ratsastaa, mutta mies ei sitä tahdo, joten hän ei siis ratsasta...ymmärrän täysin; MUTTA...
Tai juuri tuo Tiigriksen juttu....ymmärrän täysin; MUTTA..

[Indium]

Meillä toimii kyllä varsin hyvin se, että koitetaan elää niin, että kummallakin on parisuhteessa ennen kaikkea mukavampaa ja kivempaa kuin yksin olisi. Ollaan niin paljon molemmat oltu yksin, että tiedetään ettei se ole paha juttu ollenkaan, joten pitää olla reilusti muita syitä olla yhdessä kuin se että "olis joku".

Lapsia meillä ei kyllä vielä ole, eikä ihan hirveästi muutakaan "sitovaa" yhteistä, vaikka aika kauan ollaan oltu yhdessä. Välillä mietin kyllä, menisikö elämä enemmän eteenpäin jonkun toisen kanssa, joka eläisi vähän vähemmän tässä ja nyt vaan. Mutta ei se ole mikään koko ajan kaiveleva juttu... en mä kuitenkaan ole äidiksi ainakaan valmis.

[Kuuhilda]

Eiköhän yleensä lähtökohtana ole juuri se, että yhdessä on parempi kuin erikseen, mutta sillä yhdessä ololla ja jakamisella on aina hintansa.
Minä en tiedä, olenko enää valmis maksamaan sitä hintaa?
Ehkä, jos saan oikein hyvän tarjouksen, saattaisin yhdessä jonkun kanssa rakennella jonkun kompromissi kompleksin...mutta hankalaa se olisi!

[Kuuhilda]

Mulla on toki sekin, etten ole koskaan ollut ns.terveessä parisuhteessa. Se toinen on aina halunnutkin rajoittaa ja pistää oman etunsa minun edelleni. En tiedä, millaista olisi, jos yhdessä ajateltaisiin molempien parasta 
Ja voi olla, että koska olen tajunnut millaisessa sorron ikeessä olen ollut ja siitä päässyt, tuo normaali yhteinen elo on minulle siksikin paljon vaikeampi juttu?
Uranus ja jupiter ovat ottaneet niskalenkin vahvasta ja ongelmia esille tuoneesta neptunuksesta? :

Kuulostaa *A* siltä, että olet tosiaan vääntänyt...kyllä  ystävä osaa arvostaa moista vääntämistä hänen tähtensä

[Kuuhilda]

Totta, niin osaa

Minä olen opsikellut tähän asti 
Helppoa ja mielenkiintoista
Ainakin vielä...katotaan vaan, miten käy kun joudun koulunpenkkiin
Nostaako vanha häirikkö taas päätään...

[Päivi]

olipa erikoinen päivä taas eilen. Ketutti. No. piirsin sitte kettuja.
pistin näkyville naamakirjaan, toinen haluttiin ostaa, tarjosi 30e, myin heti. sitte tuli inboxiin kysely, haluanko kuvittaa satukirjan

aarrekarttaani piirsin kirjan. mielessä oli ehkä elämänkerrallista mutta käy tääkin 

[Ave^^]

Eiköhän yleensä lähtökohtana ole juuri se, että yhdessä on parempi kuin erikseen, mutta sillä yhdessä ololla ja jakamisella on aina hintansa.
Minä en tiedä, olenko enää valmis maksamaan sitä hintaa?

Mulle tuo hinta taas merkitsee yhtä niistä asioista minkä näen parisuhteessa hyödyllisenä ja kehittävänä. Haluankin opettaa itseäni enemmän joustamaan ja ottamaan muita huomioon. Samalla voi opetella myös sitä missä menee se oma joustamisen raja.

Ja mies on kanssa sellainen kiva että voi huolehtia josta kusta, ei liian näkyvästi ettei mies ahdistu, mutta kuitenkin.  :

[Kuuhilda]

"Haluankin opettaa itseäni enemmän joustamaan ja ottamaan muita huomioon. Samalla voi opetella myös sitä missä menee se oma joustamisen raja."

Kyllä.
Noita kaikkia minun pitäisikin opetella!
Ehkäpä tämä tosiaan vaatii asennoitumista oikealla tavalla

Niin ja sitä kumppania....

[Ave^^]

Toi joustamisasia on aina pinnalla mun elämässä, lapsesta asti mulle hoettiin että koska olen ainut lapsi, en voi sille mitään että tulen olemaan itsekäs, laiska ja kai jotenkin kauhea ihminen.  Mutta ehkä isäkin vain oli katkera siitä että lisää lapsia ei enää yrittämisestä huolimatta tullut..
Juttelin jotain omanapaisuuksista tuon miehen kanssa juuri, ja hän sanoi että pitää minua varsin vähän omanapaisena. Ehkä olen onnistunut sitten itseni kehittämisessä. 

[Tiigris]

Toivotaan. Leijonat osaa olla tosi omistautuneita ystäviä, sotureita.

*A*

Juuri sen takia rakastan leijonia kun ne on niin sitoutuneita ystävyyteen! 

[Pakolainen]

Hohoo, kävinpäs äänestämässä naamantaina. Olen ylpeä itsestäni. ^^

Ainoa lapsi on aina jännä tilanne psykologisesti, etenkin kehityspsykologisesti. Se on vähän sellaista sen enempää kaunistelematta, että ainut lapsi saa paljon tilaa ja henkinen kehitys voi siinä leikkikehässä jäädä sivuun ennen kuin huomaa kehittyvänsä henkisesti tai haluavansa sitä. Ei ole automaattisesti paha, itsekeskeinen kuspä jos on ainoa lapsi, mutta se vain hiukan ikään kuin väistämättä kummasti silleen antaa suuntaa elämälle ja omalle kehitykselle.

Tiedän kyllä tapauksia, joissa henkilö käyttäytyy kuin ainut lapsi vaikka olisi kunnon sisaruskatras ja päin vastoin - vähintään pintapuolisesti siis.

/Mikä siinä muuten on, kun ihmiset takertuvat sellaisiin asioihin, jotka ovat ilmiselvästi rehua heidän egoilleen? "Minulle on aina sanottu, että olen fiksu ja viisas, muttei koskaan että olisin kaunis!" *kärsii suuresti* tai sama toisin päin. Eihän se tee ihmisestä yhtään parempaa vaikka koko maailma ylistäisi kauneutta ja ritarit tappaisivat lohikäärmeitä vuokseen - etenkään silloin. Sitä paitsi ei ihminen siitä itsessään paljoa muutu. Ego voi vääntyä ja venyä vaikka kuinka - se on mestari selviytymään ja keksi tietoisen kuolemanpelonkin (näin siis minä käsitän). Itse on kuitenkin mitä on, ja täytyy päästä jäävuoren huippua syvemmälle muuttaakseen itseä.