Mä nukun ihan miten sattuu, mutta se on tää kun on ilta- ja aamuvuoroja ristiin rastiin, niin ei jotenkin pysty pitään mitään vakiorytmiä. Sit kun mahassa asuu joku jolla on ihan oma rytminsä...
Hmm, kello on nyt kolme yöllä, alanpa tässä potkimaan.. hei kiva, mikä toi on, äidin kylkiluu? työnnetäänpä jalka sen alle! kiva leikki! ...
Nuku siinä sitten..!
Mut eipä mulla kyllä mitään pahempaa univelkaa ole.
Ihan hei karmeeta kun on vielä tänään iltavuoro, sit 4 vapaata ja sit 5 töitä, ennen kun loma alkaa! Mä olisin NIIN kypsä, NIIN kypsä alottaan sen loman NYT. Pitäs jotenkin osata elää hetkessä eikä olla niin kärsimätön, mutta mä vaan oon... Mulla on kauhee hinku siihen että olisin 10 päivää elämässäni eteenpäin ja töissä ollessa joskus yksi tuntikin matelee niin tahmeesti että tunnen kuolevani
, kun haluaisin vain niin pois. Keskittymiskyky ei riitä enää mihinkään ja eilen sain töissä ihan kunnon itkukohtauksen.
Tosin yksi työkaveri sanoi mulle päin naamaa että oon ärsyttävä ihminen, lähe jo sinne lomalle ja paisko esineitä ja oli niin murhaavailmeinen että ihan säikähdin miten joku voi olla niin täynnä vihaa vain sen takia, että en kiireessä huomannut/tajunnut auttaa häntä yhdessä asiassa.
No kyseessä on sellanen työkaveri ketä kaikki tyyliin pelkää ja odottaa että koska se sekoo lopullisesti, mutta ei saatana miten pahalle tuntuu kun joku kohdistaa muhun yhtäkkiä niin suuren määrän käsittämätöntä v-mäisyyttä. Mä jäin vaan ihan haavi auki ja lähdin meneen ja kun en saanu itkua loppuun niin toinen työkaveri joka mua lohdutteli siinä, sano mulle että nyt meet jutteleen pomolle ja niinhän mä menin sit. Inhoan kantelua, mutta ei kenenkään kuulu sietää sellasta paskaa työpaikalla että vihapäissään lauotaan henkilökohtaisia loukkauksia ilman syytä. Tää mun työkaveri ois saanut sanoo mulle vaikka että hän koki tarvitsevansa apuani ja pahoitti mielensä kun en tullut auttamaan, niin olisin voinut pyytää anteeksi että en siinä tilanteessa tajunnut auttaa, mut ehkä ens kerralla osaan ajatella paremmin....
No pomo pyysi tän toisen osapuolen paikalle ja mä itkien taas kertasin tapahtuneen ja pyysin tältä toiselta osapuolelta anteeksi ja ilmaisin että en halua että työkavereiden välillä on kismaa - senkin jälkeen hän sanoi "jaa, tämä nyt kuulostaa siltä että minä olen syyllinen kaikkeen"... sitten pomo sanoi että sinultahan juuri pyydettiin anteeksi, että mitäs sinun kuuluu nyt sanoa... Ja niin se sitten pitkin hampain pyysi multa anteeksi, mutta eipä tuntunut ymmärtävän että olisi mitään väärin tehnyt.
NO, ainakin asia näennäisesti selvitettiin ja paiskattiin kättä päälle että unohdetaan koko juttu. Mutta mikä siinä on, kun mä en niin helpolla unohda? Miksi mä oon näin herkkänahkainen?
