Olen

Joskin vähän haikea...ei ole aina niin helppoa elää sen mukaan minkä ymmärtää parhaimmaksi ja viisaimmaksi ja oikeaksi.
Ja yksinäisen haikeakin olen, mutta iloinen toisaalta, että olenkin, enkä ole kylmä ja kova, ja elä pelkästään järjen varassa...toisinaan tuntuu että minusta on tulossa sellainen...mikään ei tunnu enää miltään kun näen jotenkin kaikkien asioiden yli.
Tietääköhän kukaan mistä minä puhun?