Aaaah.... täällähän ollaan kuin ompeluseuran kahvihetkellä - ei mitään rotia....

Tämänhän piti olla ytimekäs kymysys ja vatsaus ketju, mutta täällähän vastataan kysymättömiin kymysyksiin ja kysytään vastauksilla ja vastataan kysymyksillä. Eikös täällä ole ketään muita neitsytnousuisia kuin minä puuttumassa asiaan...

Mutta astialle:
**Xbalanque**:
henkenä voi olla irti kaikesta, mikään ei "pakota" kokemaan tunnetta; se on siis valinta? edelleen ajan takaa sitä, mikä on tunteen ero jos välittää ihmisistä universaalisti, ei henk koht suhteessa.. ? Olemme inkarnoituneena fyysiseen kehoon, joten meillä on loistava tilaisuus kokea tällä planeetalla koettuja tunteita -jotka ovat siis kollektiivikentässä. Ilman kehostoamme, joka käsittää fyysisen kehon lisäksi myöskin tunnekehon, meillä ei ole mahdollisuutta tällaiseen.
Kehomme solut värähtelevät sopusoinnussa tunnekehomme kanssa, ja tunnekehomme herkät anturit ovat virittäytyneet planeettamme kollektiivikenttään. Tämä on 'mikrokosmoksen' määre akaasisille arkistoille. Tunteemme myöskin toimivat eräänlaisena ravintoaineena. Eli pelko, viha ja muut kaikkein karkeampivärähteiset tunteet ruokkivat planeettamme matalampivärähteistä asujaimistoa (vrt. archonit eli mieliloiset) ja korkeampivärähteiset tunteet, kuten rakkaus, ilo, nostavat planeettamme värähtelytasoa korkeammalle.
Tunnekeho on siis lahja Tellukselta. Sillä ei ole mitään väliä, missä maailmankaikkeuden kolkassa olemme sieluminuutemme saavuttaneet - tänne inkarnoitumisen jälkeen olemme kehomme kautta näissä lainalaisuuksissa.
Kun siis rakastumme tunteellisesti, nostamme värähtelyjä niin itseltämme kuin rakkautemme kohteelta sekä myöskin kollektiivisesti.

Mikäli tunteen laimennuttua suostumme nappaamaan kollektiivikentästä pettymyksen, pelon tms. tunteita, niin meillä on mahdollisuus tulla tietoiseksi näistä tunteista sekä päästää niistä irti. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta tunteistamme tietoisena ollessamme ymmärrämme, miten tämä 'järjestelmä' toimii.
Meillä on myöskin sielumme kautta kyky kokea korkeampia tunteita, ja tätä käsittäisin sinun tarkoittaneen puhuessasi universaaleista tunteista. Silloin emme enää lähde tunnekuohuihin mukaan - tällä en tarkoita tunteettomuutta, vaan sitä, että enemmänkin mielemme täyttää ilo olemassolostamme ja yhteyden kokemus kaikkeen olevaan. Tässä tilassa meillä on myöskin yhteys todelliseen sieluminuuteemme, joka ei ole meistä irrallaan oleva, vaan meissä oleva täydellisen ja kaikkiallisen rakkauden tila. Tällöin olemme tasapainossa kaiken olevan kanssa.

Ja tässä tulee tuplakysymys:
Kiinnitätkö huomiota niihin lauluihin, jotka pyörivät päässäsi vaikkapa jo heti herättyäsi - ja etenkin niden laulujen sanoihin? Mikä laulu on viimeksi pyörinyt päässäsi, entä oliko sillä jokin 'viesti' sinulle - tai nostiko se esiin jotain tunnetilaasi tms. alitajunnassa pyörivää asiaa ja voisitko kertoa tästä tarkemmin?
[size=8t](esim. 'miksi naiset rakastuvat renttuihin' juuri kun poikaystävä on vetänyt perseet olalle ja käynyt sutaisemassa naapurin muijaa tai 'elämä se on kuin silkkiä vaan' juuri kun olet ostanut ihanan tyrkkymekon ja olet lähdössä mahtaville treffeille

)[/size]