seuraava »

[Ave^^]

sehän ilmenee jokaisella elämän alueella, mutta koska tänne puolelle sen pistin, niin katsellaan nyt ihmissuhteiden näkökulmasta. 

jokainen jousimies, jonka olen tavannut heijastaa tätä. ja itsessäni todellakin huomannut sen. se on tavallaan sellainen piirre, jonka ansiosta jousimies pärjää niin hyvin aina. hyvät ja huonot puolensa. mitä mieltä yleensä ottaen täällä ollaan?

itsessäni tuo on ainakin jatkuvasti ajanut minua ongelmiin. johtuu kai siitä, että koska kartallani on kalaa, se vetää toiseen suuntaan, enkä pääse toteuttamaan sitä jousimiesten ihanaa ikuista jaloilleen nousemista kunnolla. olen niiin paljon yrittänyt päästä eroon siitä. mutta se ei onnistu. oikeasti, voisiko joku auttaa kertomalla joitain neuvoja miten se onnistuisi? olen jatkuvassa umpikujassa, sillä en pysty hyväksymään asennettani.

[Starwind]

Enpä sanoisi sitä välinpitämättömyydeksi, ennemminkin suurpiirteisyydeksi ainakin omalla kohdalla  Aina tai siis yleensä ei yksityiskohdat jaksa kiinnostaa, kun olen jo innostunut seuraavasta asiasta... Välillä se häiritsee itseäni, mutta yleensä ei 

[Ave^^]

mitäköhän tuo mitä tarkoitan käytännössä on..
jousimies on hyvin seurallinen ja lämmin ja rakastava, mutta ei ota ihmisiä liian vakavasti. sehän taas kuulostaa aika hyvältäkin asialta. oikeastaan, tämä "välinpitämättömyys" harvemmin tuottaa jousimiehelle ongelmia, sillä useimmat ihmiset eivät huomaa sitä. he hämääntyvät hänen miellyttävyyttä hehkuvasta persoonastaan.
vain välinpitämättömät ihmiset pystyvät olemaan niin miellyttäviä.

ehkä se on juuri kyse siitä, että ne pienet asiat eivät kiinnosta, ja se tulkitaan välinpitämättömyydeksi. ehkä se sitä onkin. onko sillä oikeastaan edes väliä. se on osa persoonallisuutta ja tälläisiäkin ihmisiä tarvitaan.

aloitin tämän, koska kiinnostaa onko joku ajatellut samoja asioita.  ensimmäisenä ei nimittäin lähdetä etsimään miellyttävistä ihmisistä sitä sisintä.

ongelmani on ehkä juuri se, että minun pitäisi löytää jousimiehen ja kalan energioiden välille harmonia. taidan vain keikkua laudalla edestakaisin. ratkaisuksi päätin tällä hetkellä ainoastaan avata itseni ja katsoa mihin suuntaan tämä ajautuu, kun en ohjaa sitä lainkaan. järkeilemällä siitä ei ainakaan tule mitään. 

kiitos kommenteista, sain taas uusia ajatuksia. 

[K-NRJ]

Minulla on eräs ystävä, joka on nelinkertainen Jousimies (Aurinko + 3 muuta planeettaa Jousimiehessä). Hän on mielenkiintoinen tapaus, koska vaikka pidämmekin toisistamme paljon, niin aina välillä tekisi mieli sanoa toiselle että "kuinka ihmeessä voit ajatella asioista noin?"  Hän kun katselee maailmaa jotenkin niin "ylioikeudenmukaisesta" näkökulmasta, että tällaisena järkevänä ja johtavana tyyppinä todellakin ajattelee, että ota nyt se järki käteen.

Tätä on vaikea selittää. Ehkä tuo, jos on liikaa muuttuvia merkkejä kartassaan, ei osaa ottaa asioita henkilökohtaisesti vaan ajattelee jatkuvasti jotain ihannetta ja yleistä oikeudenmukaisuutta mikä voi näkyä eräänlaisena välinpitämättömyytenä, vaikkei siitä todellakaan ole kyse.

[Lilli]

Minusta Jousimies on hyvinkin kiihkeä merkki, mutta intohimoisuus kohdistuu johonkin muuhun kuin ihmissuhteisiin. Eräs tuttavani on hallitsevalta merkiltään Jousimies, vaikka Aurinkomerkiltään Neitsyt onkin, ja hän tuntuu täyttävän kaikki jouskarimaiset kliseet, mitä astrologisista kirjoista on löydettävissä. Urheilu, metsästys, hevoset, koirat, yhteiskunnalliset asiat, ulkomaat, hauskanpito - näissä kaikessa hän on taatusti mukana täydestä sydämestään. Yksittäisten ihmisten elämänkohtaloihin hän kyllä saattaa suhtautua hyvinkin tunteettomasti, jopa niin tunteettomasti, että se on jo loukkaavaa tai jopa vahingollista. Ainakaan tällä tapauksella empatiakyky ei ole parhaalla mahdollisella tavalla kehittynyt.

[^^Queen Nefertiti^^]

Äärimmäisestä empatiasta ja kaikkien huolten ratkomisesta voi päästä siihen tilaan, että antaa kaikkien sisäisen voiman ratkoa huolet, jotka ovat illuusiota. Kyllä jousimiesten laaja-alaista, urheilullista ja hauskaa pitävää asennetta siihen tarvitaan.

[Hiisitär]

Mie olen kolminkertainen Jousimies, jousimiehet ryhmittyneet vielä huoneisiin 9. (uranus), 10. (jupiter) ja 11. (neptunus) ja tunnistan kyllä tuota välinpitämättömyyta Ihmiskohtalot eivät yksittäisinä saa minua pois tolaltaan, tosin siihen vaikuttaa sekin, että uskon kaikella olevan tarkoituksensa, jota minä Itse en voi tietää. Lisää pontta ja tukea Jousimiehen optimistisuudelle tulee siitäkin, että uskon kaiken tapahtuman olevan meille hyväksi, jos vain pidämme silmämme auki. Mitään niin kamalaa ei tapahdu etteikö siitä selviäisi! Siksi en jaksa lähteä mukaan voivotteluihin ja nyyhkytyksiin siitä, että jonkun elämä menee huonosti. Ajattelen vain, että hän on Itse valinnut tuon tien ennen syntymäänsä, se auttaa häntä sieluntiellään eteenpäin (eli sillä on tarkoitus, jota en tiedä) ja että hän selviää siitä kyllä. Sielua ei tapa mikään.

[Ippuska]

...
Sielua ei tapa mikään.

Eikä Sielu ole minkään merkkinen 
 

[Arcana]

Hmmm.. Koska itse otit esille asian että et voi hyväksyä asennettasi niin se jos mikä kertoo siitä, että et ole välinpitämätön.

Minulla on ollut jostain kumman syystä aina jousimiesten kanssa jotain säpinää. Mielestäni he eivät ole välinpitämättömiä vaan... sanoisinko realistisia. Sellasia jotka eivät murehdi liikaa tai ota muiden huolia hartioilleen.

Tiedostan sen piirteen itsestänikin. En välitä asioista jotka eivät kuulu minulle ja mottoni on että "turha pyristellä jos p**ka on jo housuissa". Toki olen tukena jos tarvitaan mutta sisimmissäni ajattelen että joo joo, seuraava aihe, kiitos..

Kuulostaa kauhealta tietenkin mutta minkäs luonnolleen mahtaa. Eteenpäin kuitenkin maailman rata kulkee joten turhaa murehtia asioita ja ihmiskohtaloita, meitä on niin moneen junaan että sinne sekaan mahtuu niitä hyviäkin, tosin ne ei tule kuulluiksi kuten ne ns. negatiiviset. Miksi ne koetaan negatiivisina jos ne voivat tuoda uutta hyvääkin?

[kiraghan]

jep jep, tutulta kuulostaa..... mäkään en pahemmin stressaile ja uskon että kaikella on tarkotuksensa! :
Tulkitkoon muut tähtimerkit meitä siten kun haluavat, kunhan ite tiedetään missä mennään.....

[ato]

Jousimies EI ole välinpitämätön, olen itse jouskari ja olen kyllä tyypillinen monessa mielessä,eläinrakas, lukutoukka, joka rakastaa matkustelua. Teen asioita impulsiivisesti. Nautin ulkoilusta ja seuraan urheilua. Nautin kaikesta uuden oppimisesta ja poltan kynttilääni molemmista päistä. Lapset hankin yli kolmekymppisenä.Olen seurallinen; vähän ystäviä ja paljon tuttuja, ystävyyssuhteet menevät ja tulevat. Rakastan elämää ja maailmaa sellaisena kuin se on vaikka usein puheissani parannan maailmaa. Mutta välinpitämätön en ole. Olisiko nousevalla merkillä osuutta välinpitämättömyyteesi? Ehkä jouskareiden tapa tehdä monta asiaa yhtä aikaa ja olla kiinnostunut monista asioista, voi näyttää ulospäin, että ei ole kiinnostunut asioista. Mutta sisimmässään usein jousimiehet pohdiskelevat asioita ja vetäytyvät  yksinäisyyteen mietiskelemään. Välinpitämättömyys ei kyllä kuulu tyypillisen jouskarin luonteeseen, mutta jouskarin käytös usein tulkitaan väärin.

Mutta tsemppiä kuitenkin. Jouskarit eivät jaksa kauan murehtia, joten älä sinäkään 

Ato

P.S. Osaatko sanoa kasvaako jouskari koskaan "aikuiseksi" ?
       

[meruska]

Miksi pitäisi kaikkeen sitten suhtautua yli tunteellisesti (välittävästi? vrt. välinpitämättömästi?)... Tai onko välinpitämättömyyden  merkki kun ymmärtää tilanteen ja jopa yksityisesti/sisäisesti välittää/kokee myötätuntoa, empatiaa mutta ulkoisesti koittaa etsiä jo ratkaisua tilanteeseen? Jousimiehet eivät ryve surussa, ainakaan kovin pitkään.

Suurinta välittämistä on mielestäni autaa toista etsimään ratkaisu ongelmaan/tilanteesee, olla tukena surussa... Tukijan ei kuulu/saa vajota syvälle surun syövereihin koska silloin avun tarvitsijoita on 2.

... Atha Maarit, olen muuten kanssasi erittäin paljon samaa mieltä...

Ja yksi asia täytyy mainita, mistä mm. minua on varoiteltu. Jokainen meistä tekee omaa matkaansa. Jokaisella on oma vaihe kehityksessä menossa. Jos edellisessä elämässä on saanut tähän elämään loistavat eväät joilla edetä ja kehittyä kohti valaistumista, pitääkö pysähtyä ja mahdollisesti ottaa takapakkia elämässään yrittäessään jatkuvasti pitämään pystyssä toista sielua jonka tarkoitus kuitenkin on oppia läksynsä itse? Taustalla voi (pitää) aina olla mutta oma tie on kuljettava..... tietysti jos elmäntehtäväksi on tässä elämässä valittu juuri auttaminen, luulen että tämä tie tulee silti eteen suurmmassa mittakaavassa kuin yhden elämän (jonkun muun muin oman) hoitamiseen/auttamiseen?

Kuulostanko kylmältä? 

[Ebenia]

Meruska, ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Minussa on hyvin paljon jousimiestä (mm.  sekä  9.huoneessa) ja ymmärrän täysin mitä ajat takaa. Olen myös todella tunteellinen ja empaattinen, mutta en koe, että se on aina kovin "tarpeellista" tilanteeseen nähden, vaan joskus empaattisuus voi jopa pahentaa tilannetta ja pieni "reality check" ja asioiden pohtiminen yleisellä tasolla voi auttaa laittamaan asiat omiin uomiinsa.

Tunteille ja empatialle on omat paikkansa, mutta myös neuvot, opastukset, auttamiset ja pohtimiset täysin älyllisellä tasolla ovat hyvää terapiaa ja saattavat olla arvokkaampia joissain tilanteissa kuin mikään muu. Teot kertovat enemmän kuin sanat.

[sahame]

Olipa mukava löytää täältä muitakin jouskareita! Ja yllätys oli, että sinäkin AthaMaarit olet jousimies. Eipä ihme, että olen pitänyt kovasti tulkinnoistasi ym.
Itsekin olen kovasti pohtinut jousimiesmäisyyttäni, naiseuttani ym. rankan eron ja elämänmuutokseni johdosta.
Jousimies ei todellakaan ole välinpitämätön. Mutta olen itsekin sen kuullut ja kun itse tietää, mitä tuntee tai on tilanteessa tuntenut, se tuntuu uskomattomalta. Minulla on nousumerkki ravussa ja kuu oinaassa, joten välinpitämättömyys on kaukana välillä. Mutta minulla ne tunteen on monesti niin syvällä tai jonkin ihmeen suojan takana, että en saa tunteitani tuotua esille edes läheisimmille kuin tosi tiukassa paikassa. Sitä pitäisi oikeasti opetella. Ja enpä ihmettele, jos joku oudompi ajattelee, että onpa ihme tyyppi. Saatan kohdella sellaisia ihmisiä, joista näen, että eivät hyvällä asialla ole, hyvinkin ylimalkaisesti. Tai neutraalisti, mutta pidän ne henkisesti kauempana. Joidenkin ihmisten kanssa saattaa vähänkin tuntemisen jälkeen näyttää tunteensa puolin ja toisin vaikka sielusta asti. Ja monesti joku asia saattaa olla niin ikävä tai kivulias, että siihen tulee suhtauduttua kepeästi tai välinpitämättömäksi, että sen kestää. Mutta se on totta, että monet asiat kiinnostaa eikä aina jaksa niin välittävä olla ja se myös, että me jouskarit katsotaan asioita laajemmin ja monesti realistisemmasta kulmasta kuin muut. Minunkin hyvää tarkoittavat neuvot on saatettu ottaa ns. vittuiluna ja se ei ole tarkoituksena todellakaan ollut. Se on asia aivan erikseen...

[sahame]

Tuli vielä mieleen tästä jouskareiden välinpitämättömyydestä...Kun erosin, niin muutama ystäväni, jotka joulukuun jouskareita, siirtyivät kyllä sujuvasti takavasempaan asian kuultuaan. Pahoittelivat tilannetta, mutta taisi jotenkin olla rankka juttu heillekin tai sitten heillä niin kiirettä omassa elämässä, että eivät asiaa sen enempää ehtineet ajatella. Olisin kyllä ilahtunut siinä vaikeassa elämäntilanteessani vaikka pienestä tekstiviestistä, mutta ehkäpä positiivisina ihmisinä heidän vaikea asiaan suhtautua...No, se heille suotakoon, ihania ihmisiä ovat kuitenkin. Mutta olen saanut tueksi asiaa jakamaan uskollisesti vuodatuksiani kuuntelemaan mm. kala, vaaka ja kaksosystävät ja härkä-siskoni. Mutta sellaista se elämä on. Ennenkuin itse jonkin asian kokee, on joskus vaikea muitakaan asiassa tukea. Ja sitä tarvitsee tiettyjä ihmisiä ympärilleen tiettyyn aikaan. Onneksi minulle on suotu muutamia ystäviä, jotka kaikki niin omanlaisiaan. Jokaisella jotain opetettavaa minullekin. Itse koen itseni tällä hetkellä vain ottajaksi tällä hetkellä, mutta jospa tulee aika, että itsekin voin antaa enemmän. Jousimiehen positiivisuutta ja rohkeutta pitäisi kaivaa itsestäni, että löytäisin elämääni uutta suuntaa. Tuo nouseva rapu pitää mua niin kiinni vanhassa...tai mikä lie...