Inhoan ja teen kaikkeni välttääkseni riitoja ! Kun oikein suutun, niin sydän hakkaa ja tuntuu että pakahdun. Lähden yleensä pois tilanteesta jonnekin omaan rauhaan ja kun jonkun aikaa on kulunut, niin suuttumus saa posket kuumottaan, silmät salamoimaan ja silloin minusta kannattaa pysyä kaukana. Olen yleensä rauhallinen, mutta jääkylmä ja toimin niin kuin toista ei olisikaan. Jos toinen ei lopeta, niin minä kyllä lopulta sanon rumasti mielipiteeni ja sitten kun rauhoitun, niin tulee paha mieli ja "piiskaan" itseäni jos en ollut järkevä puheissani tai iskin "vyön alle" . Vaikka toinen olisi tehnyt samoin, niin olen itselleni vihainen, koska en itse ollut viisaampi . Yleensä kuitenkin lähden sellaisesta tilanteesta pois siksi aikaa, että rauhoitun, koska sen jälkeen minuun ei enää oikeastaan voi vaikuttaa sillä ympärilleni tulee jotenkin sellainen "rauhan panssari" .
Olisin iloinen jos voisin ihan reilusti tapella tappelut ja sitten nauraa niille, koska ne yleensä puhdistavat ilmaa, mutta valitettavasti en sitä taitoa osaa . Ainoastaan silloin kun puolustan toista minusta saa kovan vastuksen
.
