Tervehdys!
Enpä ole tähän ketjuun kuin katseita luonut... puhutte niin moninaisista, vaikeista ja jakavista asioista, kuitenkin NIIN tärkeistä ja elämää kantavista perusjutuista.
Nyt kuitenkin kirjoitan ja samalla nostan tämän ylös...
Tuolla sivulla 1. artiklat 34. ja 36. ovat syy ja se, että jouduin törmäämään asiaan joka koskee näitä. Jos tahdotte tietää mitä, googlatkaa jammu setä laulu
Tänne en niitä sanoja tuo
Tiedän, että ylireagoin varmasti jonkun mielestä, mutta no, sitten reagoin... kun oma pentu kuulee ja miettii asioista, joita ei osaa edes kysyä mitä ne tarkoittavat. Tajuaa vaan, että jostakin ei sopivasta on kysymys.
Itse tiedustelin tunteeko tämän nimen jne., vastaus on juu ja ilme kasvoilla on iso kysymysmerkki. Eli tahtoo tietää, mutta ei osaa kysyä.
Eikös silloin puhuta asiasta joka on liian iso lapsen käsityskyvylle? Toisin sanoen, liian pienelle liian isoja asioita...
Olen aina pyrkinyt selittämään ja kertomaan lapsille totuuden ja asiat, jos he ovat jotakin miettineet. Näin ollen he myös ovat kyselleet monennäköistä ja heille parhaan taitoni mukaan selittänyt niitä... kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Nyt kuitenkin nuo sanat ovat herättäneet tunteen, jolle ei ole sanoja lapsella. Miten selitän, kerron, kun ei ole sitä kysymystä mihin vastata... ettei vastauksella lisää tuota tunteen synnyttämää hämmennystä, pelkoa nje.?
Että minä taas vihaan ihmiskuntaa
*turhautunutta raivoa*
